sunnuntaina, maaliskuuta 31, 2019

Uuden äärellä

Olin viikko sitten Oulun Taitokeskuksen Punch needle -kursilla, tuttavallisemmin voitaisiin puhua tuftaamisesta. Minulla oli pieni käsitys jo ennakkoon mitä puuha on, mutta sitä en tiennyt miten hauskaa tuftaaminen olisikaan! Periaatteessa otetaan lankaa ja aletaan maalaamaan langalla. Noin niinkuin yksinkertaistettuna mutkat suoriksi.

Aluksi pohjakangas pingotettiin puiseen kehikkoon. Sitten luonnosteltiin tussilla kuviot, lanka tuftausneuleen ja menoksi. Tuftausneulana meillä oli Oxford-neula. Tuftausneuloja on toki usempaakin mallia ja löytyy vielä sähkökäyttöisiäkin. 

Tekemisen huumassa tuli opittua yksi jos toinenkin asia. Pistot pitää laittaa lomittain ja toista lankaa ei saa halkaista, koska silloin tapahtuu kauheita. Jos tuli virhe, niin lanka vaan vetäistään irti ja tehdään uusiksi. Tyypillisesti työskentelypuoli on ollut se nurjapuoli ja oikea puoli on se itsestä poispäin oleva pinta. Sinne puolelle syntyvät lenkit, jolloin pinta on tiheää tuftattua villamattoa muistuttava, pikkasen kikkaraa. Nykyisin käytetään myös paljon tätä ns. nurjaa puolta. Nurjalle puolelle kuvioista saa vähän tarkempia ja pinta näyttää enemmän kirjotulta. 



Minä tuftasin kurssilla meidän Martan keltaisessa sadevitassa. Löysin Pinterestistä kirjotun kissan kuvan ja otin siitä mallia. Homma oli kyllä aikas helppoa. Sen huomasin, että ison valkoisen pinnan täyttäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Pistot näkyvät tosi hyvin ja näin jälkikäteen voisi sanoa, että ne olisi voinut tehdä toisinkin. Lankana tässä työssä on Sandnesgarnin Fritidsgarnia. 


Ensimmäiseksi tuftaustyöksi olen tähän kuitenkin tyytyväinen. Vähän kyllä kissataloudessa mietityttää, etteihän yksikään langanpää lähden tassujen matkassa purkautumaan. Tästä olisi tarkoitus ommella tyyny, kunhan saan taustakankaan ja sisätyynyn.

Ja eihän se sitten siihen jäänyt. Piti heti kotiinpäästyä laittaa Toikalle tilaus tuftauskehikosta ja pohjakankaasta. Ajatuksena oli kirjoa jotain villakirjonnan näköistä ja pitäisihän Bertastakin tehdä oma versionsa. 

Villakirjontaversioon katsastin mallia Karin Holmbergin  Koristele kirjomalla -kirjasta. Siinä on ihana kirjottu tyyny, jota olen jo pitkään katsellut sillä silmällä. Piirsin kuvion pohjakankaalle omin pienin variantein. Tuftaamisessa kun ei voi olla hirmuisen pieniä yksityiskohtia, koska lanka on sen verran paksua. Ohuille kirjontalangoille on omat tuftausneulansa. 


Lankana tässä työssä on Metsä kukkii -paidasta ylijääneitä Vahva Pirkka -lanka jämiä. Käytin lankaa kaksinkertaisena ja välillä kahtaa eri väriä yhtäaikaa, jolloin pintaan tuli uutta vipinää. Esimerkiksi lehdet ja pohja on tällaisia kahden eri värisen langan yhdistelmiä.

Kaikista vaikeimpia tehdä ovat nuot kukkaset. Terälehtiin on vähän pakko laittaa ääriviivoja, jottei terälehdet ole yhtä myökkyä. Oikean ylänurkan kukka piti tehdä kahteen kertaan, enkä ole siihen vieläkään täysin tyytyväinen. 

Sitten tietysti kävi klassisesti niin, että pohjaväri loppui viime metreillä ja niitä nyt pitää hankkia lisää. Hakusessa on myös tuo keskelle tuleva kuvio. En ole ihan varma haluanko tehdä siihen noita kukkasia. Joku elukkakin voisi olla hyvä? 

8 kommenttia:

  1. Olen nähnyt joillain messuilla aikaa sitten tuftausta, näytti kivalta, mutta ei ollut aikaa jäädä kokeilemaan. Nyt heräsi halu kokeilla tuotakin! Paitsi jos sitten tapahtuukin kauheita. Hienot tyynyt noista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihanan ärsyttävän koukuttavaa puuhaa! Mielessä on jo monta muutakin juttua, jotka haluan tehdä. Ei liene kauhean kaukana uukaasini tuftata koko talo :D

      Poista
  2. Uunituoreessa Taito-lehdessä on yksi tuftausohjekin. Oot siis trendin aallonharjalla:)

    VastaaPoista
  3. Eipä ole itsen tullut tehtyä tuota. Mutta kivaa vois olla ja sellaista mitä mä voisin osatakkin tehdä.
    Muutenkin sun blogi on kiva ja ajattelin liittyä lukijaksi. Ja laitan sun blogin mun lukulistalleni.
    Oleppas rohkea ja tule käymääm kylässä aurinkokujalla.
    Oikein lämmintä ja aurinkoista kevättä sulle.

    VastaaPoista
  4. Hei, Soile, pitkästä aikaa! Seuraan kyllä blogiasi vaikken itse ole omaani päivittänyt vuosiin. Mutta nyt on aiheesi sellainen, että pakko kommentoida. On todella hauska, mehevä ja innostava tuo Martta! Hienosti olet onnistunut. Siitä on lähes 10 vuotta kun kommentoit minun tuftauskokeiluani 21.11.2009: "Onpas hauskannäköistä! Tätä tekisi itsekin mieli kokeilla." Nythän se on toteutunut! Jääkö tuossa tosiaan nukat nurjalle - lankaa tuhlautuu?

    VastaaPoista
  5. Se miun tuftauskokeilu löytyy https://pirle.vuodatus.net/lue/2009/11/tuftaus-tutuksi

    VastaaPoista
  6. Anonyymi16.01

    Mihin olet kadonnut?!

    annuliini

    VastaaPoista