sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2018

Väriä

Taito-lehdessä alkoi vuoden alussa Salainen puutarha -yhteiskirjonta. Sitä olen mieleni vieressä hellitellyt. Toisaalta kirjonta muliinilangoilla kiinnosti mutta ei ne villalangatkaan hullummat olisi. Pohjakin voisi olla vaikka joku keltainen tai semmoinen. Tällä viikolla ilmestyneessä numerossa oli jo kirjonnan toinen osa, ja nyt viimeistään hinku päästä neulan kanssa hommiin sai minut kauppaan kirjontalankahyllyn viereen ihmettelemään. Ja ihmettelemistähän siinä riitti. Ensin ajattelin, että sellaista kultaisen keltaista aurinkoon ja tymäkkää punaista ruusuihin. Paitsi, että violetitkin olisivat aika kivoja. Ja katos, tämmönen säpäkkä vihreä ja raikuva oranssi. Hikeä pukkasi, koska vaihtoehtojahan piisasi. Sitten yhtä rekkiä pyörittäessäni silmiin iskeytyi sellaisia pehmeitä värejä. Sellaisia, jotka itse miellän vanhoihin kirjontoihin kuuluvina: auringossa haalistuneita värejä. Poimin niitä kourallisen, enkä enää laittanut takaisin. Vielä pitäisi hankkia kangas ja tulostaa mallipiirustukset ja sitten lähtee!


Värien kanssa on tässä muutenkin tullut värkättyä. Joitakin aikoja sitten Stephen West meni julkaisemaan Kangarullover-paitamekon ohjeen. Ekat kuvat mallista ajoivat syvän hämmennyksen valtaan, koska kuvissa huomio lähinnä kiinnittyi herran pinkkiin peruukkiin ja muutenkin aika villiin stailaukseen. Joku paidan muodossa jäi silti kaihertamaan. Sitten eräänä päivänä Outi-rouvan luona teekutsuilla neuloessa, selasin Westiknits-kirjaa, jossa kyseinen neule myös oli. Siellä siitä oli mustakeltainen versio, joka iski ihan tuhatta ja sataa. Hyvä, että kupin sain ryystettyä tyhjäksi ennenkuin säntäsin renkaat sutien kotia. 


Sitten armotonta lankojen metsästystä. Koko koti taas kerran täynnä ihan vääränlaisia lankoja! Sitten ihan vahingossa katse kiinnittyi vyyhtiin Hedgehogin Villan-sävyistä lankaa ja purettavian korissa pitkään majailleeseen harmaaseen neuleeseen. Purin neuleesta hieman lankaa ja neuloin sitä siililangan kanssa yhteen. Ja se oli sitten siinä. Toki purkulanka, Uncommonin Everyday Sport sävyssä Smudge, piti ensin kastella ja kaikkea. Kuivumisen apuna käytettiin myös hiustenkuivainta, koska ei jaksanut odottaa. Ja saattoi se lanka olla vielä vähän kosteaa kuin aloin neulomaan. Kun on lähöllään niin silloin kannattaa mennä!


Neulomisen myötä on syntynyt uusia väriyhdistelmiä, jotka kutkuttavat. Kuvassa on Hedgehogin merinosingleä sävyssä Foolsgold ja KVG:n merinosinkkua sävyssä Avalon. Aikas ihanat. Ja sama kiva tunnelma kuin niissä muliinilangoissakin.

10 kommenttia:

  1. Nyt mulla on päässäni semmoinen toimintaleffamainen mielikuva naisesta, joka renkaat ulvoen säntää kotiinsa ja ovenpielistä vauhtia ottaen kaartaa lankastashilleen. Kiitos! Tämä on paras mielikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku neuleaiheinen toimintaelokuva kyllä voisi olla. Kadonneita puikkoja, pimeässä vaanivia vyyhtejä ja oikukkaita ohjeita?

      Poista
  2. Anonyymi20.36

    Jopas siellä on taas mopo keulinut. Ootellaan tuloksia...
    Ja nehän tietenkin näyttää taas niin hallitun hillitysti suunnitelluilta.
    t. yks kateellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se se mopo on semmonen herkästä sinkoileva. Taitaa olla juonut jottain kengurubensaa.

      Poista
  3. Ajatukseni nauliutuivat purettavien koriin, mahtavaa! Itselläni nurkkiin jääneet epäonnistuneet/huonosti istuvat/väärän väriset/minkä lie innostuksen voimasta aloitetut ja sittemmin innostuksen lopahtaessa kesken jääneet työt ovat lähinnä sullottuina kaappeihin ja muovipusseihin, sillä lailla häpeällisesti jemmattuina sinne sun tänne, pois silmistä. Mutta että hommaisi niille korin, ison (sillä purettavat useimmin ovat isokokoisia ja työläitä projekteja) kauniin korin josta niitä voisi sitten tarpeen tullen ja pikku hiljaa purkaa pois, on loistava idea!

    Murunakkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purettavat ovat semmosessa kopassa hyllyssä. Siellä ei onneksi ole kuin kaksi paidan raatoa, joissa on jo hyvissä ajoissa tajuttu ettei tule mitään. Kun saisi aikaiseksi ja purkaisi ne. Eihän siihen nyt montaa minuuttia elämästä hukkuisi. Eipähän tarttisi sitten akuutissa aloituskriisissä alkaa niitten kanssa venkslaamaan.

      Poista
  4. Mukava olla kerrankin hyödyksi jollekkin! Mutta että hiustenkuivaajalla (ai, että tämä kuivatus ja kosteana neulottava lanka naurattaa minua hirveästi, voin melkein kuvitella sieluni silmin sinut touhuamassa)! :D:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit varmaan laittanut siihen kakkuun jotain tajuntaa laajentavaa, sen verran villiä oli meininki :D

      Poista
  5. Herkullinen värisuunnitelma Salaiseen puutarhaan. Mulla on tenttejä nyt niin pahasti, etten ole ehtinyt aloittamaan toista osaa...

    VastaaPoista
  6. Niina: värien valkkaaminen on siitä vaikeaa kun on niin paljon vaihtoehtoja! Ja eihän sillä kirjonnalla ole kiire, eikös tässä ole kokonainen vuosi aikaa

    VastaaPoista