keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2017

Värit kartalla

Otsalohkossa kehittyi jonniinmoinen tarve värjätä lankaa, joten padat porisemaan. Pienenä varoituksena, että olen hyvin suurpiirteinen ja tuulella käyvä värjääjä ja käyttämäni otteet eivät aina kestä tarkempaa tarkastelua. Enkä aina tiedä mitä edes olen tekemässä. Olkaat siis varoitettu.

Ennen värjäämistä olen pureuttanut langat alunalla. Puretuksella lanka niin sanotusti avataan ottamaan vastaan väriä. Alunaa olen käyttänyt 10 g/100 g villankaa. Aluna liuotetaan lämpöiseen veteen ja sitten laitetaan lanka sen sekaan kattilaan. Keitellään 80°C tunnin ajan. Aiemmin olen pureuttanut langan väriliemessä eli laittanut alunan valmiiseen väriliemeen, jolloin pureutus ja värjäys tapahtuvat yhtäaikaa. Nyt oli kuitenkin kaikenmaailman esiliottamis ja muita juttuja, joten asiaa edistääkseni tein pureutuksen ensin. 

Lanka oli vähän sellainen vahinko-ostos. Lanka oli valmiina kartiolla ja sitten kun sitä tarkemmin tutkin luulin ostaneeni yksisäikeistä, sen verran litteää se oli. Vähän jo käsi poskella mökötin hankintaani kunnes ryhdistäydyin ja aloin hommiin. Pureutuksen jälkeen lanka puffahti täyteen loistoonsa ja nyt se on kuohkeaa kolmisäikeistä. 


Yläpuoleisessa kuvassa on värjäyssession tulokset. Vasemmalta oikealle:
Krappi 1. liemi, krappi jälkiliemi, krappi uudelleenkeitto, krappi 4. keitto ja keltainen on saflorinkukka. Vihreä on viimekesäisen hailakan vihreänharmaan päälle värjätty lupiininkukilla. 

Tarkastellaanpa sitten lähemmin. Ensimmisenä krappi 1. liemi. Kamera muuten aivan villiintyi tästä oranssin väristä eikä se kuvissa toistu täysin oikein.



Värjäämiseen käytin kuivattuja krapin paloja. Paloja liotettiin ensin vuorokauden ajan vedessä. Sitten kippasin palaset liemensä kanssa kattilaan, lisäsin vielä vettä ja keittelin niitä tunnin ajan. Ohjetta olen ottanut Tetrin kasvivärjäyskirjasta. Ohjeessa kerrottiin, että jos krapilla värjää 60 asteeessa niin saa oranssi-punaista ja 80 asteessa väri menee ruskeampaan. Sitä sitten mietin, että pitääkö myös väriliemi keitellä noissa lämpötiloissa ja pitkällisen jappasun jälkeen päädyin pitämään liemen 60 asteessa. Kun pata oli tekeytynyt tunnin ajan, siivilöin palat pois, annoin liemen jäähtyä noin 40 asteiseksi ja kippasin 100 g pureutettua lankaa kattilaan. Nostin lämpötilan hiljalleen 60 asteeseen ja annoin muhia tunnin ajan. Vyyhti pois padasta, hetken aikaa jäähdyttelyä ja sitten vyyhti huuhteluun. Huuhtelussa neuvottiin käyttämään etikkaa, ettei koko väriloisto huuhtoudu viemäriin. Tuloksena oli mukava tanakka oranssi. Oikein hyvä.



Koska krappi on voimakas värjääjä, kävin jälkiliemen kimppuun. Kippasin liemen uudelleen kattilaan, langat perään ja keittelin taas tunnin ajan 60 asteessa. Otin kattilan pois liedeltä ja annoin langan ässehtiä liemessään yön yli. Tuloksena sellaista porkkananväristä oranssia, selkeästi vaaleampaa kuin ensimmäisestä keitoksesta. Kuva tuossa yläpuolella. 

Päätin kokeilla, että irtoaisiko palasista vielä jotain. Kippasin keitellyn liemen ämpäriin ja sen päälle krapin palat ja annoin niitten lilua keskenään taas noin vuorokauden. Siivilöin palat pois ja taas pata porisemaan 60 astetta ja tunti langan kera. Nyt tuloksena oli kaiketi persikanväriksesi luokiteltavaa sävyä. Kuva alapuolella.



Tässä vaiheessa päätin jättää krapit lepäämään ja siirtyä saflorinkukkien pariin. Ne kun olivat lukemani perusteella jännittäviä tapauksia. Saflorivärjykseen Tetri kehoitti hankkimaan ph-liuskoja apteekista, koska nyt pitäisi leikkiä ph-arvoilla. Minä sitten kiltisti astelin apteekkiin. Hankin vähän muutakin ja meinasin lentää persieelleni kun apteekkari-täti kertoi ostokseni loppusumman. Ph-kiekko maksoi aivan järkyttävän paljon. Jos olisin ollut jotenkin järjissäni, olisin jättänyt koko paperin ostamatta. Mutta niin vaan tuuttasin kortin koneeseen ja plip-plop sinne meni rahat. Kotiin päästyäni lähinnä vaan ketutti tai voisi kait sanoa suoraan, että vitutti koko ostos ja mietin jo kaartavani apteekin pihaan takaksin. Laskeskelin ph-paperin metrihintaa ja aika mellevähän se on. Eikä jurpiintuminen laskutoimituksesta ainakaan vähennyt. Tosin nyt minulla on ph-liuskaa vaikka loppuiäkseni ja jos foliohattu alkaa pahemmin kiristää päätä ja ufoinvaasio uhkaa, voin alkaa mittaamaan juomaveden ph-arvoja tai vaikka ties mitä!

Palataanpa värjäämiseen. Tekniikkana oli siis kylmävärjäys. Saflorin kuivatut kukat laitettiin ensin harsopussiin ja se upotettiin veteen vuorokaudeksi, jotta keltainen väri irtoaa. Tähän valmistuneeseen liemeen laitetaan esipureutettu vyyhti ja annetaan liota vuorokauden ajan. Ja keltaistahan siitä tuli. 



Se miksi uhrasin rahaa apteekkilaitokselle oli kukista luvattu vaaleanpunainen väri. Vaaleanpunaisen saamiseksi kukat laitettiin kattilaan, vettä päälle sekä soodaa, jotta liemestä saataisiin emäksistä. Tähän tarvittiin niitä järettömän hintaisia ph-liuskoja. Ja olihan se hupaisaa. Kokoajan sain saman ph-tuloksen vaikka sitä soodaa tuuppasin kuinka ja paljon. Vaaleanpunaista ei näkynyt missään. Paitsi tummempana poskillani. Siivilöin kukkaset pois. Vuorossa oli etikan lisääminen, jotta lääri saataisiin happaman puolelle. Itse värjääjä oli jo hyvin hapan. Tässä vaiheessa tekemiseni alkoivat jo kiinnostaa talouden miespuolisia henkilöitä, koska etikan lisääminen sai aikaan varsin mielenkiintoisia asioita, jotka tälläiselle lukion kemian hädintuskin selvittäneelle ihmiselle olivat vallan mystisiä. Koko keitos nimittäin alkoi suhista ja vaahdota. Mutta ph, se pysyi samana ihan kokoajan. Varmaan se kirottu rulla oli vanhentunutta ja antaisi lipeälle ja akkuhappolle samat arvot. Vaaleanpunaista ei näkynyt edelleenkään missään. Törkkäsin liemen kattilaan ja langat perään. Lankaa käskettiin ohjeessa pitämään 30-35 asteisessa väriliemessä 30 minuuttia, jonka jälkeen sen annetaan hetki levätä ja sitten huuhdellaan. Asetin kaiken toiveeni siihen, että hapettuminen toisi vaaleanpunaisen esiin. No ei tuonut. Verenpaine sen sijaan oli esillä. Ja erityisesti silloin kun otin värjäysoppaan uudemman kerran esille ja tutkin, että mikä tässä nyt meni pieleen. Ohjeessa puhutaan soodasta. Toisaalla kirjassa puhutaankin kidesoodasta. Näiden virallisissa nimissä on erona se pienenpieni bi-sana, joka ilmeisesti on se erottava asia. Ilmeisesti sen takia vaaleanpunainen pysyi poissa. Ja siksi minulla on sikahintaista ph-liuskaa yli neljä metriä jäljellä. 

Nyt voitaisiin palata hieman ajassa taaksepäin, koska:


Katsokapaas tuota kukkien ympärillä ollutta harsokangasta. Siinä on sekä keltaista että vaaleanpunaista. Pussi on ollut siis vedessä tavallisessa muoviämpärissä, joka oli ulkona. Eli siinä lilluessa on tapahtunut jotain, joka on saanut vaaleanpunaisen värin irtomaan joistain kohdin. Mikä se asia on ollut, niin ei hajuakaan. Hapettuminen? Tuo sävy olisi ollut aivan ihana saada villalankaan. Mutku ei niin ei. Pitäkää tunkkinne. Heitin saflorit kompostiin ja päätin ettei koskaan enää ikinä milloinkaan, never ever. The end. Ulkonakin satoi vettä ja näytti ihan syyskuun lopulta.

Lanka, jonka safloripadasta nostin, oli aavistuksen verran keltaista. Koska väri ei minua miellyttänyt ei sitten alkuunkaan, palasin krapin äärelle. Tallessa oli edelleenkin se kolmeen kertaan keitetty liemi ja palaset. Kippasin langan siihen ja aloin keitellä. Väri oli sen verran hailakkaa ja mieli musta, joten kippasin käytetyt krapin palat siivilään ja nostin siivilän kattilan pälle. Ja johan alkoi tapahtua! Väriä valui pataan vallan vuolaasti. Annoin lämpötilan kohota 80 asteeseen ja noin 10 minuutin välein kävin käätelemässä vyyhtiä, jotta väri olisi tasaisempi. Siivilähän sisältöineen siis osui lankaan, joten ilman langan vellomisia väri olisi ollut hyvin epätasaisinen. Tunnin keittelyn jälkeen huuhtelin langan taas etikkavedellä ja laitoin kuivumaan. Sävy on jotain ensimmäisen ja  toisen värjäämisen välistä. 


Krapin palat laitoin vielä kerran likoamaan takaisin moneen kertaan käytettyyn liemeen. Eiköhän siitä vielä väriä saada. Eli tähän mennessä 100 g krappia on saatu väriä 400 g lankaa. Aika hyvin!

Alapuolen kuvassa kaikki krapilla värjätyt langat, vasemmalla 1. liemi, oikealla 4. liemi.

Ennen krappikokeiluja olin harrastanut lupiinien kanssa touhuiluja. Jyväskylän reissullani verotin teiden varsia ja keräsin ison pussillisen lupiinin kukkia. Kukkien kanssa ilmeisesti pitäisi heti alkaa puuhiin, mutta en minä ennättänyt vaan jo pikkasen kuivahtaneet kukat päätyivät pataan. Langaksi otin viime kesänä värjäämäni harmahtavan vihreän langan, jonka väriin en ollut tyytyväinen. Sitten pata porisemaan. Lopputulema ei hirvesti hurraahuutoja aiheuttanut, sellaista harmahtavan vihreää se edelleenkin oli, mutta tummempana. Ihan fine, muttei ihkua. 


Yläpuolen kuvassa lupiininkukilla värjätty. Alapuolella lupiini ja saflori.


Alapuolen kuvassa kaikki värjätyt vyyhdit.



Ja vielä krapilla ja saflorilla värjätyt vyyhdit auki, samassa keittojärjestyksessä kuin aiemminkin mainittu. Saflorilla värjätty vyyhti on kuvissa vielä kostea, joten se vielä vaalenee pikkasen kuivuessaan.



Värjättävää lankaa olisi vielä 500 g jäljellä. Värilootassa olisi tarjolla sinipuuta jauheena. Siitä pitäisi tulla tummaa violettia tai jopa lähes mustaa. Lisäksi löytyisi jauhettua paatsamaa, jolla Tetrin kirjan mukaan saa melkein vaan mitä väriä. Poikkeuksena kuitenkin minä, joka saisin siitä kuitenkin ne tympeimmät värit esille. Sitten olisi krappiakin toiset 100 g. Värjäyspaja taitaa nyt kuitenkin vähäksi aikaa sulkea ovensa ja siirtyä neulomaan paljon taitavampien värjääjien taikomia lankoja.

16 kommenttia:

  1. Anonyymi12.13

    Tiiäkkö, että sun epäonnistuneimmat yritelmät on hauskuuden lisäksi (tapa jolla ne kerrot) inspiroivimpia kirjoituksia minulle. Elämän maku on vahva ja lohduttava. Nämä koskettaa paljon enemmän kuin alusta asti ihanasti edennyt ja loppuun saakka valmistunut unelma. Säröjä. Kauniita ja hauskoja säröjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillähän asiat onnistuvat toisella tavalla. Se on sitten ihmisestä kiinni lannistuuko vai sisuuntuuko moisesta. Ja kyllähän se taitaa olla niin, että ne mokailut naurattavat enemmän jälkeenpäin tai niistä ainakin löytyy enemmän jutun juurta kuin niistä Strömsöö hommista. Kaikesta huolimatta nyt on kasa aikas kivoja lankoja ja nyt kun tietää, että krapin kanssa ollaan kavereita niin siitä on hyvä jatkaa.

      Poista
  2. Oi että, harmitus tuon pinkin kanssa olisi tosi messevä väri. Ehkä seuraavalla kerralla? Itsellänikin on kasa lankoja odottamassa operaatiota, puretusaineet vain jossain postin syöverissä. Katotaan miten tämän muijan käy =) ps. mites se pioni(?) kuvioinen neuletakki voi, mahtaako muokkaantua ohjeeksi asti (puppy-eyes)??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pinkki olisi ollut aikas mellevä. En vaan millään ymmärrä miten se väri on liotusvaiheessa tullut. Onko tehtaalta päässyt yöllä joku "lähetys" ja ilman ph on yhtäkkiä muutunut :)

      Se kukkatakki. krääh. Se odottelee puolikasta hihaa ja nappilistaa. Sen valmistuminen on vähän venynyt koska olen sen aloittamisen jälkeen aloittanut kolme muuta paitaa ja kaksi huivia. Ohjetta en voi luvata, koska kukkaset ovat Kaffe Fassetin tuotantoa ja takin muoto noudattelee Tuulia Salmelan kirjan mallia. Koen, että jos sen tekisin ohjeeksi asti loukkaisin muutaman ihmisen tekijänoikeuksia. Mutta jonkun näin tämän tein -tyyppisen asian toki teen. Sitten kun joku päivä olen saanut sen valmiiksi. Vähän on ruuhkaa puikoilla. Ei kannata henkeä pidättää.

      Poista
  3. Oih ja voih! Kirjoitustasi lukiessa minullekin välillä nousi tuskan hiki punaisille poskille ja hengitystä pidätellen luin tarinan loppuun. Ihanasti kirjoitettu, niin elämän makuinen teksti.

    Lukion kemian hädin tuskin läpäisseenä minulla ei olisi edes rohkeutta ryhtyä moiseen, sen sijaan sinä aloitit ja suoritit homman hienosti loppuun asti. No joo, et ehkä saanut sitä kaipailemaasi vaaleanpunaista, mutta muuten mahtavia värejä! Ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sellainen myrskyä päin ja mitähän tapahtuu jos painan tästä napista -asenne. Hommaan ryhtyessään ei pidä ajatella, että osaako. Kyllä se siinä tehdessä tulee selville, usein kantapään kautta. Ja ainakin jää mieleen :)

      Poista
  4. No tulipa kyllä aika mahtava värisarja noin niinkuin "epäonnistuneesta" värjäyskokeilusta!
    Se pH on siitä hankala että kun sinne pataan on ensin mennyt sitä soodaa, niin sitä etikkaa tarvitaan aika paljon että saa pH:n tippumaan. Etikka on mieto happo, ja jos käyttää kaupasta ostettua tavallista etikkaa, niin siinä on enintään 10 % etikkahappoa. Ja sekä se kasviliemi että sooda puskuroi, eli tekee pH:n laskemisen vielä hankalammaksi. Mitähän tapahtuis jos käyttäis vahvempia happoja? Sitruunahappoa?
    Harmillista että jouduit maksamaan pH paperista pitkän pennin. Sitä saa aika halvallakin netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krapin palojen kanssa kyllä onnistui ja ollaan jatkossakin kavereita. Näistä voisi tulla aika kiva sellainen gradientti-juttu. ph-asiat ovat ärsyttäviä. Eniten kuitenkin ärsyttää se hämääntymiseni kassalla, olisinhan voinut sanoa myös ei kiitos kun hinta selvisi. Apteekissa on muutenkin värjäämisessä tarvittavien kamojen hinta ihan naurettava. Tai itkettävä, miten sen nyt ottaa. Kerran tutkin alunan hintaa. Se oli apteekissa pari kertaa kalliimpaa kuin esim. Tetri desingin verkkokaupassa, josta olen näitä värejä hankkinut. Hapoissa taidetaan pysyä etikan tasolla, muuten on pian pöydässä tai kädessä reikä :D

      Poista
  5. Anonyymi10.25

    Kemistiä on vaikea leikkiä kotona ilman kunnon laboratoriota (ja kemistiä).
    Kylläpä tekis kovasti mieli värjäillä pitkästä aikaa.
    Mulla on ollut käytössä ommeltuja harsopusseja värjäysaineille, ei tarvi niin paljoa siivilöidä. Värjäysaineet voi lillua lankojen kanssa samassa vedessä.
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän kattelin sillä silmällä noita pyykinpesupusseja, niitä joissa alusvaatteita sun muita pestään, että olisivat aika käteviä tähän(kin) puuhaan.

      Poista
  6. Ihan hienoja värejä olet saanut. Kun kuluu vähän aikaa ja katsot näitä lankojasi uudelleen, ne uskoakseni näyttävät paljon paremmiltä kuin nyt - niin on ainakin itselleni käynyt.

    Oletko löytänyt Riihivillan Leenan blogin? Siellä on paljon tietoa värjäyksestä, monenlaisista kokeiluista eri materiaaleilla ja menetelmillä. Suosittelen! Hänellä on myös verkkokauppa, jossa on saatavilla tarvikkeita ja materiaaleja luonnonväreillä värjäykseen.

    Innostavia kokeiluita toivottaen

    Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen näihin värjäyksiin pääsääntöisesti tyytyväinen. Erityisesti krappi ui suoraan sydämeen. 100 grammalla krappia värjäsin 500 grammaa lankaa ja varmaan olisi siihen kuudenteekin tarttunut vielä jotain. joku kirjoneulehässäkkä näistä kutittelisi. Mutta ensin on pakko saada noita keskeneräisyyksiä pois alta. Laskin, että tekosessa on kolme kirjoneule paitaa/takkia, yksi brioche-paita ja yksi brioche-huivi.

      Poista
  7. Anonyymi22.12

    Tässä postaus saflorilla värjäämisesta - pinkki ei tartu villalle, ainoastaan selluloosakuiduille eli puuvillalle:
    http://maiwahandprints.blogspot.com.ee/2013/07/natural-dyes-safflower.html
    Terveisin Maiu Virosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Ohje jota seurasin oli tehty nimenomaan villalle!

      Poista
  8. Anonyymi12.21

    Oih ja voih. Love you!

    VastaaPoista