perjantaina, joulukuuta 05, 2008

Perjantaina Pärähtää Peetä!

Sain Annikaiselta P-kirjaimen. Tulee ekaksi mieleen kaikkea täysin keskenkasvuista mutta mietitäänpä nyt hetki ihan oikeasti.

Sukunimi
Okei, sukunimi-sana ei ala P-kirjaimella, mutta mun sukunimi alkaa. Täysin suomalainen sana joka kirjoitetaan kroonisesti väärin. Samalla sukunimellä kulkevia löytyy 16 kipaletta. Ei paljon.

Pojat
Mun kaksi pikku poikaa. Rakkaat riiviöt joita tekisi mieli halata ja kuristaa yhtäaikaa. Kaksi ihmistä jotka ovat muuttaneet elämääni kaikista eniten. Toinen niistä on oksentanut mun suuhun ja huutanut liki kaikki yöt, kunnes oppi 13 kuukauden iässä kävelemään. Toinen ollut niin helppo kuin vaan voi olla. Kummatkin totaalisen autohulluja ja Late Lammas faneja. Pienin ei vielä puhu, isompi senkin edestä eli jatkuvasti. Kts. kohta pälätys.

Luulin että äidiksi tullaan tuosta vaan. Muttei se mitään helppoa ollut. Varsinkin esikoisen syntymän jälkeen olin tavattoman väsynyt ja yltiöpäisen hormonihuuruissa. Naurua seurasi itku ja sitä raivotautikohtaus. Itsekään oikein pysynyt perässä. Jälkeenpäin ajatellen ihmettelen kovasti miten selvisin ensimmäisestä vuodesta ylipäätään täysissä järjissä saati hengissä. Kiukuttaa edelleen myös neuvolan tätien "neuvot". Jos niille kertoo olevansa täysin uupunut niin ne vastaavat että pitäisi nukkua ainakin neljä tuntia että jaksaisi paremmin. No enhän minä huvikseni niitä öitä valvonut.

Puoliso
Olen tavannut puolisoni ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Hän istui lasin takana selin minuun. Tiesin heti että tuon kanssa tulen toimeen vaikken edes nimeä tiennyt. Mutta minä olenkin aina uskonut ensivaikutelmaan. Naimisiin menimme vuonna 2001 ja siitä eteenpäin on menty niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Onneksi eniten on ollut myötäkäymisiä.

Perhe
tärkein asia maailmassa! Meidän oma Oy Perhe Ab.

Painopinnavalmistaja
Olen koulutukseltani painopinnanvalmistaja. Ei varmaan sano kenellekään yhtään mitään? Ko. tyypit työskentelevät painojen reproissa ja tekevät niitä painopintoja. Eli ennen vanhaan kuvasivat reprokameralla, valottivat ja kehittivät filmejä, asemoivat, tekivät puukolla syväykset kuviin ja värkkäsivät kaikenmoista että saatiin aikaiseksi filmit joista valotettiin painopellit painokonetta varten. Nykyisin tuo sama tehdään tietokoneella. Itse olen aloittanut urani repron puolella liki 14 vuotta sitten ja sieltä kulkeutunut mainostoimistoon. Toimistolla taitan esitteitä, lehtiä, suunnittelen ilmoituksia ja kaikkea, ja sitten toimittelen niitä edelleen lehtiin, kirjapainoihin ja linja-autojen kylkiin. Mitä milloinkin. Välillä on pitänyt itte poseerata kameran edessä vuosikertomusta varten.

Post-it -laput
riippuvuussuhde. Mun työpöytä on täynnä post-it lappuja, kulutan niitä vuodessa luultavasti yhden sademetsän verran...

Punainen, pinkki, purppura
Suosikkivärejäni jo monen vuoden ajalta. Samaiseen palettiin lisätään mustaa ja tummaa harmaata niin siinä se vaatekaapin sisältö.

Pälätys
Puhua pälätän jatkuvasti ja tiedän että se ärsyttää monia. Mutta kun ei pysty olemaan hiljaa, on vaan niin paljon asiaa ja varsinkin asiattomuutta. Toisaalta jos olen hiljaa niin multa tullaan kysymään luottamuksellisella äänensävyllä onko jokin hullusti. Koita siinä sitten olla. Shrek elokuvan Aasi on idolini! :D

Patela
kaupunginosa jossa asumme. Olen asunut Oulussa kohta 14 vuotta, mutta en osaa oikein sanoa olenko oululainen vai en. Alunperin olen tullut tänne vain kesätöihin mutta jäänyt sille reissulle. Olihan se aluksi vaikeaa olla yksin kaupungissa jota ei tunne, ympärillä ihmiset, jotka puhuvat kummallisesti ja joita ei tunne. Ei ne piirit edelleenkään isot ole. Välillä kaipaan takaisin Keski-Suomeen omieni pariin. Täällä tunnen olevani syrjässä heidän elämästään. Toisaalta, mikäs minulla on täällä olessa? Oma koti, oma perhe, työpaikka. Mutta niitä mäkiä ja järviä kaipaan, täällä on niin litteää ja tasaista. Niin ja tuulee. Aina.

Pupu
Minulla oli joitain vuosia sitten kani nimeltä Elmeri. Vallan ihastuttavan vihastuttava persoona. Jyrsijä järsivä. Sen sata kertaa uhkasin tehdä siitä rukkaset. Snif, ihan tulee ikävä kun muistelee. Elmeri nukkuu ikiuntaan meidän omenapuun alla.


Puuhastelu
En osaa olla aloillani. Aina pitää olla värkkäämässä jotain, kädet kaipaavat tekemistä. Jos makaan vain sohvalla poika luulee minun olevan kipeä. Toisaalta kaikesta värkkäämisestä on ollut aina paljon iloa. Toivon että käsillä tekemisen taito ja into edes jossain muodossa siirtyisivät lapsilleni. Mä en oikein ymmärrä ihmisiä jotka vaan oleilevat, musta se on omituista.

Puikot
Ha-haa, sainpa ängettyä neulomisen tänne! Puikot ovat tärkeät työkalut joita käytetään liki päivittäin. Mieluiten Addit, metalliset tai mitä ainetta ne sitten ikinä ovatkaan. Puisia puikkoja ei taloudesta löydy.

Positiivinen pessimisti
Liian positiiviset ihmiset ärsyttävät. Ei kenelläkään voi olla kivakivanaminami kokoajan. Ripaus pessimismiä pelastaa päivän. Mieluummin Aku Ankka kuin Mikki Hiiri.

Pikkutarkka päällepäsmäri
Välillä viilaan joitain pikkujuttuja niin etten pysty hahmottamaan kokonaisuutta. Toisaalta saatan olla hyvinkin suurpiirteinen. Riippuu tähtien asennosta ja vuorovedestä. Niin ja mukava ihminen olen tasan niin kauan kun kaikki menee niin kuin itse haluan. Olen kärkäs arvostelemaan kaikkia ja jokaista, kriittinen pikku niuhottaja joka vetää herneen salamana nenukkiinsa jos joku erehtyy vastaavasti poikkipuolista sanaa sanomaan takaisin. Niin ja se horoskooppimerkki oli? Niuhoneitsyt, just se. Vaikken horoskooppeihin uskokaan. Mutta tuon merkin luonnehdinta vaan sattuu hyvin ikävästi olemaan totuus minusta.

Kun olen tänne asti jaksanut käyttäytyä jotenkin säädyllisesti niin nyt on pakko: pieru, pissa, pylly, pökäle...

Sunnuntaina sitten kello 15 Valveella?

14 kommenttia:

  1. Iiihan pakko kommentoida: meidän naapurikylä on nimeltään Paatela. Mutta me ollaan itä-suomessa. Sattui vain heti silmään, kun lueskelin p-juttujasi. Nuo viimeiset sanasi on kyllä mainioimmat :-))

    VastaaPoista
  2. Hauskoja juttuja P-kirjaimella. Mun Blogilista ei oo ilmotellu sun päivityksistä ja tuo hurmaava huopakassikin on jäänyt multa huomaamatta. Ihana! Sä oot kyllä taitava!

    VastaaPoista
  3. Mie en ikinä tottunu siihen Patela-nimeen, me asuttiin Pateniemessä. (Siellä sen ala-asteen likellä.) Se oli lystiä aluetta, mutta en miekään Ouluun ikinä silleen tottunu. Liian.. tasasta. Ei mäkiä ollenkaan. Ja jotenki liian avaraa. Ei siihen totu kun on mäkien ja mettien keskellä aina ollu :D

    VastaaPoista
  4. Tais tulla ihan oikea kirjain sinulle kun on niin pätevät jutut. Olipas kiva käydä kylässä ja tutustua ja tuli niin iloinen mieli koko jutusta :)

    Minäkin olin vähän hämillään tuon äitiyden kans silloin esikoisen aikaan. Se olikin niin totaalinen juttu, että ihan yllätyin. Mutta minullakin lapset on parasta mitä olen saanut aikaan.

    VastaaPoista
  5. Hei! Sunnuntainahan ei ole neuletapaamista Valveella, kun meillä on ne pikkujoulut Rajakylässä Henna V:n luona. Osoitteen löydät OuNen listalta, en ole vain sitä siihen etusivulle laittanut. Aika on sama klo 15. Nyyttäriperiaatteella mennään, ja herkuttelun lisäksi ihan vain neulotaan. :) Tervetuloa mukaan! Seuraava Valveen tapaaminen on sitten to 18.12. klo 17.

    VastaaPoista
  6. Pami: mulla on vähän fiilis että olen käynyt Paatelassa. Ja mitä noihin kuuluisiin viimeisiin sanoihin tulee osoitin suurta mielenlujuutta kun kirjoitin ne vasta sinne :DDD

    jaana: noh, blogilista nyt on mikä on. se muutenkin on sitä mieltä että mun blogissa on viimeksi tapahtunut jotain joskus keväällä. en jaksa sinne suuntaan korvaani lotkauttaa

    tuulia: mulle on itseasiassa vähän epäselvää kun paikan nimi on pateniemi mutta kylteissä sitten lukee että länsi-patela tai itä-patela. Jos ala-asteella tarkoitat Kuivasojan koulua niin tuossa rivakan kiven heiton päässähän se on.

    annikainen: eka tuntui ettei peestä tule mittää kirjoittamisen arvoista, mutta sitten kun sanoja alkoi löytyä ei meinannut loppua tulla. seon oikeastaan hyvä ettei etukäteen tiedä millaista se voi olla kersojen kanssa, muuten voisi jäädä tekemättä...

    mari: tämäpä hyvä tietää, muuten olisin mököttänyt itsekseni Valveella!

    VastaaPoista
  7. Mie voisin ottaa kanssa tämän kirjain-meemin, eli heitäpä minua kirjaimella:-)

    VastaaPoista
  8. Äidiksi tulemisesta vähän samantapaisia kokemuksia: esikoinen valvoi vauvana yöt ja nukkui päivät. Ja sitten ne ihmettelivät, miksi olen väsynyt eikä mikään tunnu miltään. Esikoinen myös sairasteli taaperona ja öisin valvoin ja päivisin väsytti niin, että huimasi. Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista
  9. Olipa hyvät peet. Ja pakko kommentoida Oulun tuulisuutta. Ite siellä parikymmentä vuotta asuneena en oo ikinäkoskaan ajatellu, että siellä tuulis jotenki enempi tai paljon. Siks aina hämmentää, kun te (muualta tulleet) kerrotte sen totuuden (?). :) Enkä ees huomaa sitä nykyisin kun vaan Oulussa kyläilemässä käyn. Ei siellä tuule? :D

    VastaaPoista
  10. teisa: oi niitä aikoja. onneksi ovat ohi! :)

    tiina: kyllä täällä tulee, aina! ja yleensä, ainakin kun pyörällä menee, se on vastatuuli

    VastaaPoista
  11. Anonyymi1.51

    Kiitos hyvistä P tarinoista ja muutenkin hauskasta blogista :)
    Olen entinen Rajakyläläinen, nykyinen töölöläinen keski-ikää lähestyvä mies joka neuloo intohimoisesti ja seurailee näitä neuleblogeja. Sun juttuja on tosi hauska seurata.

    VastaaPoista
  12. Ano: hyviä neulomisia sinne Töölöönkin!

    VastaaPoista
  13. Minä opiskelin painopinnan valmistajaksi, mutta lopetin kesken, koska oli vähän huono tuo opiskelukokemus (pari aika kamalaa opettajaa). Ala oli kyllä kiva ja muistan vieläkin, miten ihastunut olin vanhoihin painokoneisiin ja siihen historiaan.

    Kivat vastaukset sinulla. Ja etenkin nuo perhejutut oli ihania.

    VastaaPoista
  14. Ihanasti/hauskasti kirjoitettu!<3

    VastaaPoista