sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Päätin palkita itseni huivin valmistumisesta ostamalla lankaa. Ihanaisen pehmoista bambua! Huonona päivänä tätä voi silitellä poskea vasten ja taas tuntuu paremmalta.

Vaikkakin olin vakaasti sitä mieltä että seuraavassa projektissa jonka aloitan ei ole sitten yhtäkään langankiertoa tai yhteenneulomisia niin kuinkas kävikään? Vannomatta siis paras.

6 kommenttia:

  1. Mun kaverit ei tajua kun silittelen lankakerillä poskiani. Höh ne mitään tajuu :D

    VastaaPoista
  2. Mua jotenkin naurattaa... Vain toinen neuloja ja lankaholisti voi ymmärtää, että palkitsee itsensä valmistuneesta työstä uudella valmistettavalla työllä ;)

    VastaaPoista
  3. jatta: pölijiä mitä pölijiä. Lankakeriä, varsinkin pehmoisia, pitää silitellä poskea vasten.

    Kirsiär: mä en edes osannut ajatella sitä noin. Mähän vaan ostin lankaa :D

    VastaaPoista
  4. Ihanan oloista lankaa! Aloittamisen kutkuttavan tunteen lisäksi parasta neulonnassa on musta se kun saa valmiiksi ja yhtäkkiä vapautuu haaveilemaan uusia ja sillittelemään keriä. Siis lisää lankaa, ymmärrän :)

    VastaaPoista
  5. iirismaria: paremmaksi asian tekee se että on tuusannut jonkun valtavan prokkiksen kanssa ja sitten on yhtäkkiä vapaa tekemään muita juttuja. Tää on vähän saman luokkaa kuin alkoholisti ja pullo. Uusi on saatava.

    VastaaPoista
  6. Oih, tuo on kyllä mahdollisesti hekumallisinta lankaa jota on olemassa <3

    VastaaPoista