keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Postaus sisältää suht hävytöntä itsekehua, josta lukijaa kuitenkin etukäteen näin varoitetaan.

Eilen aloittamani haalari kuitenkin paljastui sen verran haasteelliseksi, että pakko sitä on itseään kehaista (ja henkisiä mitaleita antaa) kun homman sai kuitenkin suht siististi hoidettua kotiin. Aikaa meni tuntitolkulla enemmän kuin olin arvioinut, lähinnä purkamisen ja uudelleen ompelemisen takia. Mutta valmista tuli ja valmis haalari on kiva. Kuviin en vain saanut oranssi oikeaa sävyä. Niin ja yksi neppari puuttuu.


Malli on Ottobre-lehdestä 5/2006. Haalarin koko 56 cm. Päällinen on ohutta teddyneulosta ja vuori velouria, välissä on ohut vanu. Vanun takia työvaiheita tuli rutkasti lisää ja samoin paininjalan joustavuus oli välillä finaalissa. Ohjeet olivat ihan hyvät, kuten lehdessä yleensäkin, mutta malli oli minunlaiselle keskinkertaiselle ompelijalle jos nyt ei vaikea niin hankala. Jäi vähän epäselväksi esim. miten lahkeensuut olisi saanut helpommin ommeltua, samoin hupun kiinnitys tuotti ylimääräisiä harmaita hiuksia siinä määrin, että välillä piti harrastaa sijaistoimintaa kuten pyykin ripustusta, ettei vallan käämit palaisi. Valmista kuitenkin tuli ja rouva on tyytyväinen.


Ompelemisesta vielä noin yleensä. Pitkään luulin ihan oikeasti etten osaa ommella. Valitsemani mallit eivät onnistuneet tai istuneet kuten olisi pitänyt. Lisäksi kone teki mitä sattuu tikkejä, katkoi vuorotellen lankaa tai neulaa, ja lisäksi säännöllisin väliajoin söi kangasta.

Sitten hylkäsin mokoman erään "suomalaisen" käsityölehden, kun vihdoin tajusin ettei niitä malleja ole tehty mun kropalle ja ohjeetkin ovat vähintäänkin ylimalkaiset. Lisäksi investoin uuteen ompelukoneeseen, joka kylläkin on ihan perusmallia. Sitten homma alkoikin luonnistua. Kun oli hyvät ohjeet, jossa vaikeimmat kohdat on selvitetty kuvien kera ja oli ompelukone, joka ihan oikeasti toimi hyvin niin kas, kas! Tuotoksia ei tarvinnutkaan enää heittää voimasanojen säestyksellä roskiin, vaan niitä kehtasi ihan käyttää. Yhdestäkin hihahalkiosta tuli niin hieno, että lähellä oli etten mennyt naapurin ovikelloa pimputtamaan ja sanomaan: "Kato miten hieno!"

Ompelussa - kuten kaikessa muussakin - harjoitus tekee mestarin (jota siis en vielä ole). Ompelun harjoittelu on sinänsä ärsyttävää, sillä jos jotain menee pahasti pieleen, niin sitä ei ehkä voikaan korjata kuten neulehommeleissa.

Nyt taidan nauttia vielä hetken hiljaisuudesta ja lähden sitten hakemaan erään suhteellisen vilkkaan miehenalun kotia.

8 kommenttia:

  1. Mahtavat värit. Näyttää sen verran pehmoselta, että voisin itekki tuommosessa köllötellä kädet levällään.
    Ilmeisesti pitää investoida uuteen ompelukoneeseen ku kerran sen jälkeen alkaa hommat luistaa. Lupasin semmosen jo itelleni joululahjaksi, mutta en ole ehtiny konekauppoihin testaamaan. Merkkiki on vielä hakusessa. Että olisko niinku Husky vai Bernina vai uskallanko antaa Singerille vielä mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  2. Singeriin uskomme ja luotamme. Edellinen oli Pfaff. Täysin nimensä väärti...

    Ompelu on helpompaa kun on kone toimii kunnolla. Säästyy monelta raivotautikohtaukselta.

    VastaaPoista
  3. Ihastuttavan puvun olet saanut aikaan. Oma poikani (1,8v) tuli tuohon viereen katsomaan kuvaa äsken ja hoki vauvamme nimeä. Ilmeisesti meidän vauvankin pitäisi saada oranssi haalari.

    Mukavaa joulua!

    VastaaPoista
  4. Minulla on ihan samat fiilikset ompelusta kuin sinulla aikoinaan. Se ei vaan ota sujuakseen, ja tulokset on, noh, sitä mitä ne on.

    Mutta jos noinkin hienoa jälkeä tulee sitkeydellä, niin ehkä sitä pitäisi antaa vielä ompelullekin mahdollisuus. :)

    Ja hyvää joulua! (jos en sitä ennen käy enää pistäytymässä)

    VastaaPoista
  5. kyllä kannattaakin itseään kehua, kun on tuommoisen ommellut!

    VastaaPoista
  6. Onpas lutunen. Ja olet aivan oikeassa siinä, että ompelu on aika lailla välinelaji.

    VastaaPoista
  7. Ihana haalari, todellakin houkuttelevan pehmeän näköinen :)

    Olen vähän kateellinen sinulle ja kaikille muille jotka osaavat ommella. Äidiltä löytyis aika hieno konekin jota varmasti sais halutessaan lainata, mutta kun ei tajua niin ei tajua - yläasteen käsityötunneilta kenties jäänyt liikaa traumoja ...

    VastaaPoista
  8. Ihana haalari.

    Kotimaisten käsityölehtien ompeluohjeet on aloittelijalle kyllä ihan hepreaa, tai ainakin mulle. Nyt olen selaillut joitain uusia (britti/jenkki) ompelukirjoja, joissa ohjeet on superselkeät ja olen melkein vakuuttunut, että saattaisin sittenkin osata ommella jotain onnistunutta :-)

    VastaaPoista