keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Johan myrkyn lykkäs. Sen dominoneulejutun kanssa. Kävin lankakaupassa toistakymmentä väriä läpi, eikä mikään tuntunut passaavaan. Violettia veikkasin, että se toimisi hyvin, mutta ei. Ainoa joka jotenkin rimmasi oli turkoosi, ja se taas ei ole minun suosikkivärini. Mutta kun mikään muukaan ei tuntunut passaavan, otin sitten pari koekerää mukaan.

Kotona sitten pähkäilemään miten saan silmukat nostettua ja jatkettua huivia. Kirkkaana mielessä, että näinhän se menee ja tarmolla työn kimppuun. Kahden tunnin uurastuksen jälkeen saatoin todeta, ettei se todellakaan mene niin.

Kaikki purkuun ja mietintämyssy päähän. Sitten taas pari tuntia pakertamista ja tulos oli tämä.


Nyt tiedän miten silmukat nostetaan ja työ jatkuu, mutta se kuuluisa mutta. Ei näytäkään sellaiselta kuin odotin. Kiivaampi ihminen saattaisi sanoa jopa muutaman ruman sanan tähän väliin. Minä vaan tungin tuotoksen muovipussiin. Miettiköön siellä hetkisen tekosiaan ja palataan sitten myrskyn laannuttua asiaan uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti