lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Eräänä aamuna töihin mennessäni näin kaupan ikkunassa kivan lelun, jolle piti antaa koti. Paketissa tosin lukee Prym for Kids, mutta mitäs sitten? Toukka vääntää ihan mukiin menevää pökylää. Ainaki paljon hienompaa kun minun tekemä i-cord. Mitää nopsaa touhua tää ei kyllä ole, mutta silti alkoi jo silmissä vilkkua mihin kaikkeen voisi tulevaisuudessa tunkea i-cordia mukaan.

Viimeisimmät merirosvolapasetkin valmistuivat. Näytetään vielä vähän hyöryrautaa niin ovat sileät ja semmoiset. Sitten on kait pakko viimeistellä ne haalarit...miten jostakin työstä voi kesken kaiken tullakin niin epämiellyttävä? Täysi pakkopulla?


3 kommenttia:

  1. Se on se kyllästymispiste. Mulle käy usein isojen töiden kanssa niin, että siten kun pääsee siitä tylsimmästä aavikosta, ei millään jaksaisi rutistaa esim. hihakavennuksia.

    VastaaPoista
  2. Mistähän kaupasta tuommosia kivoja leluja löytää? Olis tarvista, ku mullaki on i-cord ihan mitä sattuu.

    Mulla on kyllä hämärä kuva, että lapsosena omistin jonku muovivekottimen, jolla oli tarkotus tehä neulepötkylää, mutta en sitä sillon tajunnu. Nyt se vekotin on sitten ties missä.

    VastaaPoista
  3. Kirsi: mutta kun tuo haalari ei edes ole iso työ. Mää olen monesti ajautunut samaan tilaan jopa lapasten tai sukkien kanssa.

    Amelie: Nappi-Kikasta löysin, tosin hyllyyn ei jäänyt enää yhtään. Sinne oli muutenkin ilmestynyt iso kasa Addin puikkoja ja kaikkia muita neulomisvempeleitä.

    VastaaPoista