maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Ompeluvapaapäivä oli hyvin rattoisa, jos ei huomoida muutamaa seikkaa:

Sitähän pitää ihan itsestäänselvyytenä, että ihmisellä on aina valkoista ompelulankaa. Eikös vaan? Rulla tai kaksi. Koko kämpän kun kääntää ylösalaisin löytyy yksi tosi vajaa rulla, niin että alulangaksi pitää laittaa vaaleanpunaista jos meinaa ommella.


Sitten pääset koneen ääreen virittelet langat ja kaikki. Mutta kas kas, neula ei liiku. Väännät vipua ja teet kaikkea, ei mene alas. Takaperin kylläkin mutta ei eteenpäin. Sitten avataan puolapesä ja kurkitaan onko siellä jotain häikkää. No, fyllinkiä parin talitintin talvipesän verran ja haetaan imuri. Mutta neula perkele ei liiku!


Sitten väännetään vauhtipyörää raivona edestakaisin ja ihmetellään miksi taaksepäin pyörittäessä kuuluu naksumista, miksi puolaustappi heiluu? Sitten laitetaan puolaustappi oikeaan asentoon ja aletaan ommella. Mutta kysymys, kuka on jättänyt koneen puolaus"vaihteelle" rassaa.
Kalsareita kersalle:

Sitten jännitysmomentti, tekonahkaturkistakki samaiselle kersalle. Turkista oli yllättävän helppo ommella. Kuvaaminen oli paljon vaikeampaa. Tosta vasemman etureunan vetskarista en ole ihan varma onko se kiva, mutta noin se oli mallissa.

Vetskari auki.


Takki takaa. Lehden (Ottobre, numero on nyt unehtunut) mallissa oli käytetty matskua, jossa vuorin ja päällisen väri olivat liki samat, tässä niin ei ole, joten vähän typerästi näkyvät nuo leikkaussaumat käänteissä. Mutta ei anneta sen masentaa.

Sitten vielä takki päällä, kauppaan lähdössä ollaan, poseerauskuviin kersa kun ei suostu. Hihoja piti vähän kääräistä. Takki oli oikein kivan näköinen päällä. Turkis on sen verran notkeaa, että liikkuminen on helppoa.


Muihin aiheisiin, taisin sanoa, että onpa kiva tehdä kirjoneuletta pitkästä aikaa. As if! Kirjoneule siis on ihan ok, mutta se oikean tiheyden metsästäminen. Tein lapasen peukaloon asti, purin, vaihdoin puikot. Sitten sujui paremmin. Neuloin kärkeen saakka, ja totesin ettei toimi. Purkuun. Pienimuotoista raivaria kehiin. Sitten kokeiltiin
eri langalla ja puikolla miesten kokoa. Tämä saattasi jopa toimia. Mutta miten saan sen naisten kokoon?


Malli: Pirate Mittens, Hello Yarn
Lanka: Gjestal Spinneri, Janne
Puikot: 4,5 mm
Fiilis: ihan ok, mutta onko sopivan kokoiset?

9 kommenttia:

  1. Makeet piraatit! Mäkin olen kuolaillut sekä noita vanttuita että sitä pipoa. Janne on onneksi sen verran paksua, että voit vaihtaa ohuempaan lankaan ja puikkoihin niin saat itelles sopivat lapaset.

    VastaaPoista
  2. Vähänkö on käheen magee nahkarotsi pikkupoitsulla:))) Ihana!

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno takki pojulla.
    Neuloin itelleni noita piraattilapasia ruskeasta ja oranssista Jannesta ja sain ekaa tehtyä yli peukalon, ku totesin, että
    a) liian tiukat
    b) ruma käsiala

    Jotenki ei vaan sujunu kirjoneule sukkapuikoilla. Välillä kiristelin ja välillä löysäilin eikä mikään auttanu.

    VastaaPoista
  4. Takista tuli upea! Mulla on vielä tekoturkisurakka edessä. Vaikka vähän hirvittää, niin jotenkin mua suuresti viehättää ajatus että reunoja ei tarvi huolitella :D:D

    Lapasetkin on kivat, toivottavasti saat itselleskin sopivat!

    VastaaPoista
  5. Susanna: on suorastaan vapauttavaa kun reunoja ei tarvitse huolitella. Tietty ne tikattiin oikealta puolelta, mutta silti. Ainoa "ahistava" oli se ettei voinut tökkiä nuppineuloja ennen ompelua. Tai voihan senkin ottaa vapauttavana kokemuksena.

    Naisten lapasia yritin Sisusta, jälki oli ok, mutta jos haluaa että veri kiertää myös käsissä, niin ei hyvä. Taidan kokeilla Maija-lankaa.

    Nämät vantuut ovat menossa pukin konttiin, saajien käpälän koko ei ole tarkasti tiedossa, se on se suurin ongelma.

    VastaaPoista
  6. Tein viime keväänä itelleni noi lapaset 7 veikasta ja omaan makuuni on sopivan kokoiset kun tykkään pitää niissä talvella sormikkaita alla niin ei sormet jäävy.

    VastaaPoista
  7. upea rotsi pojalla.

    VastaaPoista
  8. Tosi upea rotsi pikkumiehellä. Kelpaa Rotuaaria tepastella.

    VastaaPoista