torstaina, lokakuuta 12, 2006

Hei olen Soile ja olen pitsineuleholisti. Kaikki alkoi suht viattomasti kun sain syntymäpäivälahjaksi Merinosilkkiä. Ensin surffasin netissä erinäisten ohjeiden perässä, tutkin pitsineulekirjoja ja viimein loin silmukat puikolle.

Sitten tuli romahdus: liian lyhyitä yöunia, etäinen äiti-lapsi-suhde, aviomiehestä puhumattakaan sekä pohjaanpalaneita ruokia ja isoja pyykkikasoja. Mielessä pyörii vain mantra 1 o, 2 oikein yhteen, langankierto, kaksi takareunoista yhteen, 1o... sekä loputtomia tarkastuslaskentoja.


Välillä kyllä kovasti yritän ryhdistäytyä ja katkaista kierteen. Mutta sitten taas lipsun. Hartioita jomottaa, silmät harittaa ja ärtyvyys on huipussaan jos en pääse rauhassa sohvan nurkkaan työni pariin.


Varoitan kaikkia, tähän tautiin sairastuu yllättävän helposti ja parannuskeinoa ei ole tiedossa! Ainoa keino lienee neuloa pitsiä maximuskyllästymis-pisteeseen saakka, jos se sitten helpottaisi...tai sitten ei.

11 kommenttia:

  1. ;D, ei saa naurattaa , tulee pissat housuihin..
    uskallankohan minä jatkaa kauluria pitsineuleella.. hmm, ja ajattelin isälleni neuloa sukat.. tuleekohan niihinkin pitsiä ;)

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ei auta kyllästymispisteeseen neulominen, sitä ei yksinkertaisesti ole, ruokahalu vaan kasvaa syödessä...

    VastaaPoista
  4. Samassa veneessä ollaan:)

    VastaaPoista
  5. Reps! :D

    Miten tähän tukiryhmään voi liittyä?! Kaipaan kipeästi vertaistukea, sillä tunnen luisuvani yhä syvemmälle addiktion syövereihin. Välillä luulen jo päässeeni pitsineuleista eroon, mutta yhtäkkiä taas käteni alkavat kuin jonkin oudon voiman pakottamina tehdä langankiertoja ja kavennuksia. Hyvä tietää, että en ole yksin asian kanssa! :D

    VastaaPoista
  6. se kyllästymispiste taitaa olla jossakin aika kaukana..

    kauniin väristä alpakkaa!

    VastaaPoista
  7. Toisaalta, jos ihan totta puhutaan en ole pelkkä pitsineuleholisti vaan termi on paremminkin neulehypermania.

    Tiedättehän, ei pysty vaan katsomaan telkkaria, pitää neuloa samalla. Pienikin vapaahetki kersalta: pitää neuloa. On tuo ja tämä malli ja sitte on nuot ja nämät ja katso miten kivoja lankoja, entäs tämä ohje, entäs tuo väri......kuinka pahaksi tämä VOI mennä?

    VastaaPoista
  8. *reps* joo, tuttu tauti. Ei tästä parane, pitää vaan oppia elämään. Helpottavia lääkkeitä löytyy lankakaupasta... Annos pitää saada, muuten alkaa tärinä.

    Tänään neuloin muuten niin tylsässä seminaarissa jossa yleensä olen nukahtanut (oikeesti), nyt neuloessa aika riensi ja esitelmät tuntuivat mielenkiintoisilta :-) Kynnon pitsipöllyssä kestää mitä vaan...

    VastaaPoista
  9. Tuntuu olevan varsin hanakasti leviävä tauti....Myös Keski-Suomesta löytyy pahanlaatuinen esiintymispesäke....

    VastaaPoista
  10. Meillä käydään aika usein keskusteluja tyyliin
    - voitais joskus tehä jotain kahestaan
    - no koko ajanhan me tässä katotaan telkkaria ihan kahestaa
    - joo, mutta sulla on nuo puikot

    Sitten kans jaksetaan ihmetellä miten minusta tuli yhtäkkiä neuleaddikti, mutta äiti onneksi todistaa, että jo pienenä mulla oli pakkomielteenä tehä jotain koko ajan. Käsityöt vaan vaihtu jossain välissä kirjoihin ja nyt taas on käsitöitten vuoro. Kirjojen hamstraus on vaihtunu DVD-kokoelman kasvattamiseen, koska niitä vaan on kätevämpi katella neuloessa. :)

    VastaaPoista
  11. Amelie: tästä saisi hyviä lööpin aiheita tyyliin:

    Puikot rikkoivat liittomme!

    Mies tilittää: olin kolmas (tai neljäs tai kuudes, riippuen puikkojen määrästä) pyörä!

    :DDDDD

    VastaaPoista