torstaina, elokuuta 02, 2018

Kettu Kuningatar ohje

Nyt se on valmis! Kettu Kuningatar paidan ohje on nyt ladattavissa ravelrysta.

Lykkäsin ohjeen julkaisemista elokuulle, koska kuka jaksaa helteellä vääntää täysvillaista paitaa. Nyt näyttää siltä, että lämpötila on muuttumassa syksyisempään suuntaan ja ajatus lämpimästä villapaidasta alkaa houkuttaa.

Kettu Kuningatar on väljälinjainen kirjoneulekaarrokepaita. Kirjoneuleesta suurin osa on kahdella värillä mutta seassa on muutama kerros kolmen värin kirjoneuletta. Kolmella värillä neulominen on hidasta, mutta silmukka silmukalta vaan! Samoin lankajuoksut ovat joissain kohdin pitkiä, joten langat on syytä sitoa huolellisesti. Itse sidon langat 3-4 silmukan välein. Muista tehdä sidontakohdat aina eri kohtiin, jottei sitomiskohta näy oikealle puolelle. Yksi testineulojista käytti tikapuutekniikkaa ja toimi kuulemma hyvin. 

Paidasta on vain yksi koko. Ohjeen mukaisen paidan rinnanympärys on 104 cm, pituus hartialta helmaan 58 cm ja hihan pituus kainalosta ranteeseen 44 cm. Kirjoneuleen tiheys on 27s x 29 krs = 10 x 10 cm ja sileän oikean tiheys 22s X 38 krs = 10 x 10 cm. Jos omat mittasi ovat lähellä näitä lukemia, voit pienillä muutoksilla tehdä paidasta oman kokoisesi. Yksi vaihtoehto on luoda kainaloon useampi silmukka. Näin saat rinnanympärykseen ja hihaan enemmän leveyttä. Toisen keino on tiheyden muuttaminen. Vähän isompaan tai pienempään kokoon riittää jo yhden silmukan heitto tiheydessä. Seikkailuhaluisemmat lisäävät kaarrokkeeseen yhden tai kahden kuvion lisää. 

Lankana paidassa on käytetty Louhittaren Luolan Louhitar II-lankaa. Se on 100% suomenlampaan villaa. Langassa on 330 m / 100 m. Lanka on ihanan pehmeää, kevyttä ja lämmintä. Itse pystyn käyttämään sitä paljasta ihoa vasten ilman, että kutittaa. Mallipaidassa on käytetty värejä Hopea, Porkkana, Pistaasi ja Karpalo. Hopeaa meni likipitäen kolme vyyhtiä. Jos haluat neuloa omaan paitaasi pidemmän helman tai hihat, niin hanki neljä vyyhtiä. Samoin jos tiheytesi on eri niin langankulutus on luonnollisesti eri. Kuviovärejä riittää n. 20 g kutakin. 

Kiitos testineulojille Pirjolle ja Jaanalle, englanninviilaajalle Suville sekä Outille ja Helille tsempitykestä. 

The Fox Queen pattern is now available in ravelry! 

Fox Queen sweater is loose fitting and has stranded knitted yoke with beautiful Fox motif. Pattern has only one size: bust circumference is 104 cm, length from shoulder to hem is 58 cm and sleeve length is 44 cm.  Gauge for stranded knit is 27 sts x 29 row = 10 x 10 cm and gauge for stockinette is 22 sts x 38 rows = 10 x 10 cm. If your own measurements are close to these, you can example add more width to bust and arm circumference by adding few stitches more to underarm. Other way to increase or decrease size is to alternate gauge a bit. Just one stitch more or less can do the trick. 

Yarn used in pattern is Louhitar II from Louhittaren Luola. Yarn is 100% Finnsheep and it has 330 meters in 100 grams. Shades I used for sweater are Hopea (Silver), Porkkana (Carrot), Pistaasi (Pistachio) and Karpalo (Cranberry). I used almost all 3 skeins of Hopea. So if you want to have longer sleeves or hem you should have 4 skeins. 

tiistaina, heinäkuuta 10, 2018

Jyväskylän Neulefestarit 2018

Olihan neulefestarit! Oli lämmintä, hyviä tyyppejä, paljon lankaa ja rennon letkeä tunnelma. Voisi jopa sanoa, että kolmas kerta toden sanoo: kolmen sarjasta tämän vuotiset olivat tunnelmaltaan paras! Keskipihalle oli tehty isot sohvat neulomista ja rentoilua varten. DJ soitti musaa ja piharavintolasta sai kylmää juotavaa ja sapauskaa. Kelikin oli niin nappiin, että mikäs siinä oli ihmisen nauttia elämästä!



Omat festarini aloitin Melanie Bergin huivikurssilla. Tutustuimme erilaisiin muotoihin, miten niitä tehdään ja eri tapojen hyviin ja huonoihin puoliin. Melanie oli ihana opettaja, rento ja rauhallinen. Kurssi teki sen verran ison vaikutuksen mielikuvitukseeni, että eilen illalla piti piirtää pois päästä viiden (5) eri huivin luonnokset. Kurssin jälkeen olen aloitanut jo kaksi eri huivia. Eli osui ja upposi!

Ensin siis work ja sitten shop, näistä asioistahan se workshop koostuu. Perjantai oli ainoa päivä, jolloin ennätin shoppaamaan, joten kurssin jälkeen suoraan asiaan. Ensimmäisenä oli Pompomin koju, josta kahmasin 8 vyyhtiä uutukaista Suomaa, joka on yksisäikeinen suomenlampaanvilla. Aivan ihkua. Tästä tulee joku kirjonaulepaita/takki.



Kun pää oli avattu oli helppoa siirtyä seuraville kojuille. Yarn Tulliver on saksalainen yritys, ja heidän kojultaan hankin minivyyhdit, jotaka ovat DK-vahvuista Bluefaced Leicester ja Masham lampaan sekoitusta. Aikas ihanaa! Näistä voisi tulla kirjoneulepipo. Monet ehdottelivat lapasia, mutta mun lapaset menee pyöräilyn takia hetkessä niin kurjiksi ettei niihin uhrata mitään näin kivaa. 

Samaisessa myyntiteltassa oli Koukuttamon pöytä ja siitä nappasin valmiiksi hyvän grellow-vyyhdin. Hän on yksisäikeistä merinoa. Tämän minä naitan jollekin toiselle kivalle merinosinkulle. 



Välillä jututettiin herra Stepheniä. On kyllä niin ihana mies että! Ja nuo kaksi samispaidoissaan! Steppen instatarinoissa vilahti kuva, jonka otin Outista ja Stepestä. Voisit Outi kyllä pyytää sen kuvan itsellesi, se oli niin mahtava kuva teistä kahdesta!



Kellarista löytyi Rouva Silmusolmun putiikki. Silmät nauliutuivat samantien keltaisen kirjaviin vyyhteihin ja se oli sitten tasaraha, kuitti ja kiitos hei! Nämä ovat sukkalankaa, jotka ovat merinosekoitetta. Tulisi kiva paita. Luulisin. 


Sitten olikin aika pitää pieni tauko ja suunnata perinteiselle sushilounalle. Lounaan jälkeen fiilistelimme ostoksiamme ja nautimme kylmästä cavasta. Sitten alkoikin se vieraisiin pöytiin huutelu. Viereisellä sohvalla kun pyöriteltiin täydellisen keltaisia mohairvyyhtejä. Vähän aikaa moisia ihanuuksia tuijottaessani, oli pakko mennä kysymään, että mitä ja mistä. Ilun Handustapa hyvinkin. Nyt minullakin on 100 grammaa ja 840 metriä mohirsilkkiä. Voisikohan tämä päätyä huiviksi?


Päivän päätteeksi kävimme vielä risteilemässä Jyväsjärvellä ja Päijänteellä. Sitten vaan unta palloon, että jaksaa seuraavan päivän rupeaman.

Lauantaina oli vuorossa oma brioche-pajamaratoonini. Vedin kaksi kurssia peräkanaa. Eka kurssilla jännitti taas kerran niin vallan mahdottomasti, toisella osasin olla jo rennommin. Jännityksestä huolimatta on aina niin ihanaa nähdä innostuneita ihmisiä. Ja vaikka alkuun uusi tekniikka voikin olla hankala, niin on mahtavaa nähdä kun se alkaa sujua. Kiitos tuhannesti kaikille osallistuneille, toivottavasti edes jollekin syntyi uusi jännittävä suhde briochen kanssa!

Kurssien jälkeen olo oli vähintäänkin tööt. Raahauduin Toivolan pihalle sohvalle köllimään, saatoinpa juoda yhden huurteisenkin. Siinä oli kiva puhua pulpattaa uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, samalla nauttien ihanasta kesästä. Olen niin hyvilläni tästä lämmöstä. Kaksi edellistä kesälomaa on mennyt lähinnä villapaitoja päälle kiskoessa.  


Sunnuntaina piti ajella takaisin Ouluun. Bussissa oli pakko pistää silmukoita puikoille, koska kurssilta saatu huivi-idea ei jättänyt rauhaan. Tänään laitoin puikoille toisen. Samalla mielessä kaihertaa se festareilla puhumani mekkoideakin. Saas nähdä laitetaanko se huomenna puikoille...hyvin hedelmälliseen maaperään on festarit siis osuneet!

Nyt seuravana neljä viikkoa lomaa. Kyllä tää vaan on niin parasta!

ps. kiitos myös teepaketeista, joita ihmiset olivat minulle festareille tuoneet. Kotonakin odotti kuori Tiitiltä, iso kiitos! Nyt puuttuu enää 41 pakettia ja sitten seinässä on kaikki tarvittava.   

tiistaina, kesäkuuta 12, 2018

Lotta Lainehilla

Ehkä vähän huono sanaleikki, mennään nyt kuitenkin sillä.

Sain katsos suuren innostuksen neuloa Lotta-mekko uusimmasta Laine-lehdestä. Ihan silleen käsiä tärryytti. Lankakin löytyi omista varastoista, joten puikot teräviksi ja menoksi. Enkä taida olla ihan ainoa, joka on mekkoon ihastunut.


Seuraavana päivänä inhosin koko työtä sydämeni kyllyydestä. Neuleeseen oli ujuttautunut muutamia kohtia, jotka saivat ärsytyksen nousemaan ihan sfääreihin. Ohje on siis ok (vaikka riviriviltä ohjeen lukeminen on ihan kamalaa) ja malli on kiva. Mutta joskus vaan ei itelle kelpaa. Ja sitten pitää vielä törttöillä kaikenlaista.

Ärsytystä paikatakseni loin silmukat samaisesta Laine-numerosta löytyvään hurjan kokoiseen pitsineulehuiviin. Sitä kun tuuttasin menemään, pystyin miettimään mitä kohtia Lotta-mekossa pitäisi korjata, jotta se olisi minulle mieluisampi.  

Ensinnäkin aloitus. Ohjeessa tehdään ensin kaksi kerrosta sileää oikeaa ja aloitetaan sitten kuvio.


Ei sopinut mun pirtaan. Aloitin heti kuviolla. Paljon parempi mun mielestä. Tästä sitten poimitaan silmukat kauluksen resoria varten.


Sitten suurta päänvaivaa tuotti takakappaleen alun lisäykset. En heti hoksanut miten ne kuuluisi tehdä ja sain aikaiseksi ihan järkyttävää äpöstystä.


Korjatakseni asian, tein hihan viereiset lisäykset nurin ja sitten sisemmän lisäykset vuorotellen nurin tai oiken, miten ne osuivat parhaiten kuvioon. Samoin vähensin takakappaleen aloituksesta pois 4 silmukkaa, jotta pystyraitoja olisi pariton määrä. (Teen kokoa M, muitten kokojen raitojen asettelusta en tiedä.)Näin saan keskelle joko lyhyen tai pitkän rivin ja molemmat reunat lähtevät samalla tavalla. Parillisella määrällä se ei onnistu.  


Sitten omaa hörhöilyä oli se, etten ensimmäisellä yrityksellä saanut hihojen lisäyksiä pysymään ruodussa. Johtuu varmaan siitä, että tapitin Top of Lake: China Girl -sarjaa tellusta. 

Mutta nyt ovat silmukat kurissa ja järjestyksessä ja huonotuulisuus mallia kohtaan on kaikonnut. Olen myös jatkanut pystyraitoja pidemmiksi, koska jos olisin totellut ohjetta, olisi raidoilla ollut n. 2 cm pituuseroa.

Ihan pieniä asioita kaikki, mutta kun alkaa ärsyttää niin ärsyttää. Pitää vielä katsoa sen vaakaraidan paikka. Jos se on keskellä rintaa niin nöy nöy. Mutta se on helppo nakki siirtää.

Lankana on Uncommon Threadin Everyday Sportisa sävyssä Smudge. En tiijä riittääkö. Eletään vaarallisesti!

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2018

Kettu Kuningatar - yhden paidan syntytarina

Taisi olla vielä lumi maassa, kun piirtelin erilaisia eläinaiheita ruutuparerille. Kuvioihin mukaan tunki aina ketunpää. Kun se sitten niin tiiviisti halusi olla mukana, aloin kehitellä sille kuosia. Mieleen tuli ajatus Kettu-medaljongista. Hetken aikaa äherretyä erilaisia vipstaakeja, käteeni osui vanha nimikoimiskirja ja bingo! Sieltähän se sopivan koukeroinen medajonki löytyi. Ketun korvien väliin kehittelin kruunua, mutta kyllä se sydän sitten vei voiton.


Kun kuvio oli selvillä tuli se hankala vaihe: tehdäänkö koko paidan pinta täyteen medaljonkikuviota vai olisiko se sittenkin takki, jossa kuvio menisi etukappaleitten keskellä vai mitenpäin sen nyt sitten pitäisi olla. Mahdollisuuksia on monia!


Lopulta päädyin harvemmin käyttämääni malliin: kaarrokepaitaan. Minulla ja kaarrokepaidoilla ei ole ollut erityisen hyvä suhde. Joku niissä on aina mättänyt, ovat olleet jotenkin hankalan tuntuisia päällä ja jostain kohtaa liian isoja ja toisaalta liian pieniä.

Sellainen muodoksi kuitenkin valittiin. Kuviolle piti kuitenkin kehitellä jotain lisää. Aikani hahmoteltuani päädyin lehtikuvioihin ja kukkasiin. Sitten vaan mallitilkkua neulomaan! Erinäisten hyvin tieteellisten laskutoimitusten jälkeen päädyin erinäisiin silmukkamääriin ja siitä edelleen innokkaana neulomaan. Kuvion mallikerta on aikas iso, joten se aiheutti pientä päänvaivaa lisäysten sijoittelun kanssa.


Aika pian tuli todettua etteivät rouvan laskelmat olleet sillä seinälläkään. Purkuun ja uutta versiota vielä innostuneenpana ja vakuuttuneenpana omista matemaattisista taidoista. Purkuun meni sekin.


Alkoi jo vähän sapettaa. Olin kokeillut aloitukseen muutamaakin eri silmukkamäärää. Pikkasen pisti ihmetettyämään kun pienemmällä silmukkamäärällä sai isomman kaula-aukon. 

Uusia suureellisia laskutoimituksia ja kolmatta versiota kehiin. Alkuun se vaikuttikin oikein hyvältä ja pätevältä, kunnes taas. Kaikissa kolmessa versiossa alku oli tosi hyvä, mutta jotenkin lisäykset eivät toimineet niinkuin olin ajatellut. Paita ei mennyt kunnolla hartioitten yli. Tai meni jos oikein änkesi.


Nyt oli hyvä hetki mököttää vähän. Onnekseni sitten löysin Tincanknitsin Strange Brew -kaarrokepaitareseptin, maksullinen reseptin kaarrokepaidan tekoon. Ainoa hankaluus oli se, että ohjeen tiheys ei passannut omani kanssa, mutta jotenkin se kuitenki sai asioita loksahtamaan paikoilleen. Erityinen oivallus oli se ettei niskan korotusta ole pakko laittaa niskaan vaan sen voi laittaa alemmaksi, kirjoneuleosuuden jälkeen. Sen niskan korotuksen kanssa kun oli ongelmia riittänyt. Jotenkin se muutti kaula-aukon muotoa epäsuotuisalla tavalla ja joihinkin versioihin onnistuin saamaan sellaisen "jännän" pussiin niskaan. 

Lopetin sen kauhean laskemisen ja ajattelin järjellä. Loin silmukat ja sittenhän se oli yhtä voittokulkua se. Samalla muutin kaavion lisäyksiä vähän eri tahtiseksi. Ja aurinko paistoi ja elämä hymyili. Alareunaan suunnitellut kukkasetkin saatiin samalla parempaan kuriin ja järjestykseen.

Kirjoneuleosuuden jälkeen painelin suoraan sudenkuoppaan. Unohdin onnenhuumassani täysin erään erityisen asian nimeltä tiheys. Kirjoneuleessa on eri tiheys kuin sileässä oikeassa. Pieni pakitus taaksepäin ja vähensin silmukoita sopivaksi arvelemani määrän ennen sileään siirtymistä. Ja voi onni! Se toimi. Niskan kortus tuli sitten kirjoneuleen jälkeen. Sitten vaan hihat omikseen ja pätkyti pätkyti. Aika äkkiä huomasin, että kaiken kaarrokeseikkaulun ja-saikkailun jälkeen, sileän neulominen tuntui tooooodella tylsältä. 

Ainoa mikä toi jännitystä elämään oli langakerän vankkumaton pieneneminen. Noh, jäi sitä sellaisen golf-pallon verran jäljelle.



Sitten yksi ilta se oli valmis. Päättelin langanpäät ja pidettiin kylpyhetki. Kun asettelin paitaa aurinkoon kuivumaan, ajattelin ettei taida ihan hetkeen tulla käyttöä. Tänään katselin ensi viikon säätiedotusta, jossa luvattiin huikeat 10 astetta lämpöä. Joten voipi hyvinkin olla ettei paitaa vielä tartte kaappiin viikata.

Lankana paidassa on Louhittaren luolan Luohitar II -lankaa. Oikein ihanaa kirjoneuleeseen, tosin sileää en mitä ilmeisemmin osannut siitä neuloa. Ihmeen kuhmuraista sain aikaiseksi. Tosin lankahan oli pariin kertaan neulottua ja purettua, joten sekin sai varmasti oman efektinsä aikan. Mukavan pehmoinen ja kevyt kuitenkin. Harmaata pohjaväriä meni se pikkasta vaille 300 g ja kuviovärejä sitten pienet nöttöset kaikkia. Vartalo-osa on väljä. Vähän kyllä mietin, että olisiko pitänyt tehdä jonkinlaisia vyötärömuotoiluita. Päätin sitten kuitenkin jättää ne pois. Ainoa korjauslike mikä pitää tehdä on laittaa niskaan joku merkki merkiksi paidan selkäpuolesta.


Kettu Kuningatar 
Malli: oma
Lanka: Louhittaren Luola Louhitar II, sävyissä Hopea, Porkkana, Pistaasi ja Karpalo
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jesh!

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2018

Läpi harmaan kiven...

...perse edellä puuhun. 

Olen neulonut. Olen neulonut ihan hirmuisen paljon, mutta mitään ei ole saatu erityisesti valmiiksi. Siis siihen neulomisen määrään suhteutettuna. 

Viimeksi kirjoitinkin, ettei oikein edisty ja toivoin, että jos se kolmas kerta. Toisen kanssa se tepsi, toinen vaati vielä sen neljännenkin kerran. Että jos on neulottu niin on muuten myös purettukin.


Ensimmäinen murheenkryyni oli briochea ja ainaoikeaa yhdistävä paita. Siinä sakkasi pääntienmuotoilu. Halusin sihen jotain mutkaa ja ajattelin ensin, että tehdään etukappaleen pääntie luomalla silmukoita lisää. No, ei tehdä. Tuli niin ruma ettei tosikaan. Sitten ihmettelin lyhennettyjä kerroksia. Mutta en sitten saanut selvyyttä miten ne hoidetaan, jos väri vaihtuu joka kerros. Kunnes sain pienen idean, jota kokeilemaan. Sillä systeemillä sain pienen korotuksen takakappaleeseen ja sittenhän tuota mentiin.


Nyttemmin on saatu jo hihat erilleen vartalosta ja neulominen on muuttunut tylsäksi. Tosin vartalo-osaa neuloessa on hyvä miettiä hihoja. Että miten tuo kuvio tuosta jatkuu ja miten hoidetaan hihakavennukset sun sellaiset. Kuviota kun ei ole tarkoitus tehdä koko hihaan vaan vähän kikkailla. Ja senhän voi arvata ettei se tule menemään ihan tuosta vaan. Eipähän ole enää tylsää.

Se suurempi vastus ja kivi kengässä on ollut sitten kirjoneulekaarrokepaita. En ole kovin montaa kaarrokepaitaa neulonut, (jotka nekään eivät mitään erityisiä suosikkeja ole olleet) joten siksikin tämä oli aikamoista takkuamista. Ensimmäisissä viritelmissä tein niskaan korotuksia ja sain aina aikaiseksi kummallisen pussin niskaan ja muutenkin epäasiallisesti käyttäytyvän kaarrokkeen. Kun olin kolmannenkin viritelmän neulonut ja todennut sen ihan huonoksi, alkoi jurppia jo pahemman kerran. 

Menin ja ostin TinCanknitsin Strange Brew -kaarrokepaidan reseptin, jota sitten tavasin ja tankkasin. Ihan suoraan en voinut siitä ottaa, mutta jotain taikaa siinä kuitenkin oli. Sain ahaa-elämyksenä, että se niskan korotus voi myös olla kaarrokkeen alapuolella. Ja että kaula-aukon resorin jälkeen lisätään ja reippaasti silmukoita. Ja että lisäyksiä voi sitten vähentää alaspäin mennessä. Tämä takia myös mallipiirustusta piti hieman muokata, mutta nyt sainkin alareunan kukkaskuvion menemään kivemmin.


Eli ensin resori, sitten reipas silmukoiden lisäys ja suoraan kirjoneuleosioon. En tiedä olenko oikeassa mutta kun tsekkasi, että neuleen muoto pystyi tasaisena ympyränä aina siihen saakka kunnes neule meni hartioiden yli niin oltiin turvallisilla vesillä. Sen jälkeen harvensin lisäysten määrää.

Kirjoneuleosion jälkeen meinasi ajatus livetä ja jouduttiin taas purkuhommiin. Kirjoneuleen ja sileän oikean tiheys kun eivät ole samat. Kirjoneuleessa tiheys on noin 26-27 silmukkaa 10 sentissä kun taas sileässä oikeassa 20 silmukkaa. Se on sen verran suuri ero, että aikamoista A-linjaa pukkasi. Purin sitten takaisin kirjoneuleen viimeiselle kerrokselle ja tein sitä seuraavalla kerroksella kavennuksia, joilla yritin kompensoida tiheyden vaihtumista. Hämmästyttävää kyllä: onnistuin heti ensimmäisellä yrittämällä. Vähän luulen, että se niskaan yritetty korotus kärsi myös tästä samaisesta tiheysasiasta. Kun niskaan ensin neuloo sileää oikeaa ja sen jälkeen vaihdetaan kirjoneuleeksi, niin kyllähän se vetää vähän suppuun ja pussi on valmis.

Nyt sitten vaan posotellaan sileää (ja on kyllä aikas tylsää). Vielä pohdin, että tulisiko helmaan tai hihojen suihin jotain kirjoneuletta. Vaikka noita lehtiä tai jottain. En vielä tiedä, ehkä ei. 

perjantaina, toukokuuta 04, 2018

Päiväni murmelina

Numero kolmonen on viime päivinä ollut vähän turhan usein vieraisilla tässä residenssissä. Viime postauksessa kirjoitin kokeilutilkuistani ja kun olin oman sisäisen swot-analyysini niitten kanssa tehnyt sekä vähän harrastanut matematiikkaa, alkoi riivattu neulominen. Ja nyt ihan oikeasti paino sanalla riivattu. Koska onhan tämä taas...


Ensimmäinen yritelmä purettiin koska kaula-aukko ja toinen yritelmä, koska lanka. Se puuvillainen täplälanka oli kivaa kun se oli kellertävää mutta sitten kun mentiin kohti violettia alkoi tökkiä ja pahasti.



Siinä vaiheessa vaihdettiin langat ja otettiin versio kolmonen käyttöön. Ja sitä sitten ahkerasti nitkuttamaan. Suurin kysymysmerkki on kuitenkin tuo lanka. Värihän on mitä ihaninta Hedgehogin Villainia. Lankalaatu on sockia ja se on täysin joustamaton ja siksi nuot nypyt eivät meinaa pelittää.  Lisäksi värikin vähän häiritsee: se olisi mieluisampi jos se olisi keltainen, kuten Fools Gold. Tässä nyt olen vatkanut ihan urakalla väri- ja nyppykysymysten kanssa.

Joten siitäkin johtuen, mieleen hiipi myös yksi kirjoneuleajatelma. Piirsin yötä myöten kaavioita ja tein mitä mahdottomampia laskutoimituksia. Sitten vaan eräs lauantaiaamu kello 7.00 laitoin silmukkaa puikolle ja menoksi. Puoleenpäivään mennessä tajusin, etteivät laskutoimitukseni ihan pitäneet kutiaan. Palikkamatikka, minkäs teet.



Kun mainitsin tuon luvun kolme tuossa aikasemmin, niin myös tästä on tulossa versio numero kolme. Koska eivät ne uusintalaskelmatkaan ihan toivottua tulosta tuoneet. Vähän kyllä sylettää taas purkaa kaikki mitä on saanut räpisteltyä muutaman illan aikana kasaan. Mutta eihän se auta. Ja jos ihmetyttää miksi kuvissa on vain nurjaa puolta niin haluan vielä pitää kuvion ihan omana tietonani.

Kyllä se tästä vielä kait jotenkin, toivottavasti. Argh. 

Niin ja kiitos ainakin Merjalle ja Tiitille teepaketeista!

perjantaina, huhtikuuta 20, 2018

Testejä

Heti alkuun kun vielä muistan: terveisiä Hetalle Osloon! Kiitos, teepaketit tulivat turvallisesti perille ja pääsevät seinälle kunhan saan hankittua uuden terän mattoveitseen. 

Minulla on ollut mielenvieressä ajatelma briochea ja ainaoikeinnneuletta yhdistävästä paidasta. Nyt olen päässyt jo sen verran pitkälle, että kävin hankkimassa pari erityyppistä lankaa testattavaksi, että jos vaikka ihan jollekin alkaisi.



Ensimmäisenä kokeilin Perminin Maja-puuvillalankaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin kirjavasti värjättyyn puuvillalankaan, melki ihan speckelä pukkaa! Ainoa vaan, että lankaa on värjätty myös liuku, josta en ole ihan varma. Varsinkaan kun etsin tälle sopivaa kaveria. Ensin kokeiltiin hyvin tummaa puuvillan ja merinon sekoitetta. Sitten limevihreää puuvillaa ja sitten vielä harmaata. Että mikä se sitten oisi kiva kaveri. Nyt kun katselen tilkkua, niin tämähän on ihan Outin väripaletti! Raidoitettunakin hienoa, mutta kun mulla on semmoinen asennevamma raitojen kanssa.


Se mikä kuitenkin eniten ehkä aiheutti sydämen pomputusta oli Onionin silkkimohair. Löytämäni värit olivat jotenkin uskomattoman hienot, enkä harmillisesti mitenkään osaa vangita niitä valokuvaan. Langat suorastaan hehkuvat. Toinen on tummaa kultaa ja toinen tummaa hopeaa. Ja niin makeat yhdessä että! Näillä paidasta tulisi tosi upea, mutta täysin läpinäkyvä. Lanka on todella ohutta. Puikkosuosituksena oli 3,5 mm puikot, mutta vaihdoin aikas äkkiä 2,75 millisiin, koska sormien ei välttämättä tarvitse mennä neuloksestä läpi. 


Nyt sitten vaan pitäisi päättää, että mille alkaisi vai virittelisikö vielä jonkun toisen kanssa.  

Niin ja hei, Jyväskylän neulefestareilla tuli uusia järjestelyitä ja saimme tilaa myös toiselle minun vetämälle briochekurssille. Kurssille on vielä muutama paikka jäljellä. Jos sinulla on ollut haaveissa opetella kaksivärisen briochen neulomista niin nyt kipin kapin Jyväskylän neulefestareitten sivuille lukemaan lisää!