Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukut. Näytä kaikki tekstit

torstaina, kesäkuuta 05, 2014

Väsky

Virkatusta väskystä tuli niin kiva ja kaikkea hyvää ettei tosikaan! 


Väsky
Malli: Kuutiolaukku Molla Millsin Virkkuri 2 -kirjasta
Lanka: Rico Essentials Cotton, kerma, punainen ja lime, vajaa kaksi kerää kutakin väriä
Koukku: 3 mm
Fiilis: tohkeilee

Jäin kirjovirkkauksen lumoihin. Tämä oli paljon hauskempaa kuin uskoinkaa, ja työkin eteni suhteellisen ohuesta langasta huolimatta joutuisaan.
*Kuvasta PhotoShopattu talikko pois. Kuvaaja ei siis katso yhtään mitä ruudulta näkyy…

Kirjovirkkuussahan kuljetellaan ei-käytössä olevia värejä piilossa ja sitten aina silmukan puolessa välissä vaihetaan väriä. Tämä manööveri on kyllä aika vaikea muistaa! Varsinkin jos väri vaihtuu yhden silmukan välein.

Kuten aiemmin oli puhetta niin käsiala muuttui ja siistiytyi huomattavasti työn edetessä. Aluksi niitä piilossa pidettäviä lankoja punki pintaan niin oikealta kuin nurjaltakin. Sitten jossain välissä vaan tajusin että miten minun kannattaa niitä lankoja pitää että pysyvät piilossa. Samalla käsiala tiukkeni ja laukun mallikin hieman muuttui. Minua se ei haittaa. 

Kirjan mallista poiketen virkkasin laukun pidemmäksi ja tein siihen kantohihnan vyöstä. Vyö löytyi kirpparilta. Olisin ehkä tykännyt enemmän punaisesta hihnasta, mutta sen puutteessa tämäkin käy. Vyöstä leikkelin soljen irti ja tein pari reikää, joista ompelin remmin kiinni. Lukot löytyivät Nappi-Kikasta. 

Vuoreksi ompelin suht jämäkkää puuvillakangasta. Virkkuu joustaa pystysunnassa jonkin verran, leveydessä ei yhtään. Pinta on myös tosi jämäkkää. 

Laukku on nyt ollut testissä muutaman päivän ja hyväksi on todettu. Eikä tämä ei jää tähän. Postissa odottelee lisälankoja. Eilen harmillisesti loppuivat kesken Greyn anatomian. Siinä sitten töllötin telkkaa ja mietin että ihan oikeastiko jotkut ihmiset katsovat tellua eivät tee mitään muuta samalla?

Hortonomiuutisia sen verran että rodolla poksahtaa kohta. 

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Harmaata

Se oli sitten se laukku, joka valmistui ensiksi. Mekollakin oli ihan hyvät mahdollisuudet. Sopiva tikkauslanka vaan puuttui.

Joten laukku siis. Pohjakankaana on siis armeijan sarkaa. On paksua, tukevaa ja Harmaata. Veikkaan ettei nyppäänny ainakaan ihan heti kättelyssä. Loistava materiaali työstää. Sen mustapohjaisen kukkakassin pohjamateriaali on huovutettua villapaitaa ja se on nyppääntynyt käytössä. Ei mitenkään erityisen pahan näköinen kuitenkaan, joten laukku on edelleen runsaassa käytössä.

Kuviot on leikelty erilaisista huovutetuista villapaidoista. Ainoastaan tuo tumma magenta on Sipooperin (ylihintaista) huopalevyä. Jos onnistuu haalimaan vaikkapa viisi sopivan väristä villapaitaa huovutettavaksi, niin niitten kanssa kyllä pärjää. Sitä materiaalia kun riittää ja riittää.

Kukan keskustaan ompelin muutaman pienen helmen ja niihin huiskujen vierelle tein pieniä täpliä vihreällä konekirjontalangalla. Paljetitkin olisivat olleet pop, mutta niitäpä ei meidän taloudesta löytynyt. Tommonen täppä on helppo tehdä jos koneessa on portaaton siksakin leveyden säädin. Ensin laitetaan piston pituus napinlävelle, eli junnaa miltein paikoillaan. Aloitetaan muutamalla suoralla pistolla, jonka jälkeen vauhdissa säädetään siksakpiston leveys tappiin ja sitten taas ihan suoraksi.
Huiskat on ajeltu neljään kertaan, muut ovat kahteen kertaan. Laukun pohjaan tein pienet vekit, jotta pohja saa vähän muotoa. Toinen kulmista onnistui täydellisesti, toinen vähän eri tavalla. Vuori on tavallista vuorikangasta ja se on kiinnitetty käsin päälliseen. Olisi pitänyt muistaa leikat vuoriin saumavarat laukun suulle, mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa.

Tuo sarkakankaan väri vaikuttaa hassusti väreihin. Tuo vihreä konekirjontalanka hehkuu aivan kummasti. Se on oikeasti kirkkaan ruohonvihreää mutta sarkakankaassa se vaihtuu kummalliseksi. Eikä kukan tumma magentakaan niin edukseen ole. Seuraavaan versioon pitää kokeilla toisenlaisia värejä.

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Työ sarkaa

Kotimatkalla ristiäisistä tehtiin mutka Tikkakosken Kasihännän kautta. Kasihäntä on armeijan ylijäämämyymälä, ja sieltä saattaa löytää yhtä jos toistakin.

Minä löysin sarkakangasta. Hintaa oli peräti 12,50 euroa 7,5 metrin ja 150 senttiä leveästä palasta. Ei paha.

Tässä sitten olen mietiskellyt mitä siitä sitten tekisi. Ensimmäisenä listalle pääsi laukku.

Kaava on sama kuin mustassa kukkakassissa, eli Herkulliset huopatyöt kirjasta. Kuvion idea lähti tällä kertaa Marimekon servetistä. Luonnostelin kuvion ensin oikeaan kokoon paperille.

Sitten leikkelin vähän kaavan palasia. Valmiit huopapalat asettelin sarkakankaalle ja kun olin tyytyväinen asetelmaan, laitoin palat nuppineuloilla kiinni. Eikun ompelemaan!
Ensin palaset kiinnitetään siksak-ompeleella reunoistaan. Valitsin suurin piirten synkkaavaa ompelulankaa. Ompelu aloitetaan alimmiksi jäävistä osista. Eli ensin varsi, sitten kukan taimmaiset terälehdet, kukan keskusta ja lopuksi ulommaiset terälehdet ja muut lehdet. Siksakattunakin näyttää ihan ookoolle, mutta koristelu on kaiken aa ja oo. Ainakin minusta.

Tikkauksissa käytän kiiltävää konekirjontalankaa, jota myydään isoilla rullilla. Alulankana voi toki käyttää tavallistakin lankaa. Mutta jos tekee siksak-kirjontaa niin alulankanakin kanttaa käyttää kirjontalankaa ettei alulanka näy oikealle puolelle.
Sitten vaan tik-tik-tikataan. Kaikki tikkaukset on tehty suoralla ompeleella, jota on ajeltu edestakasin. Ei kannata kirjoa liian pienellä pistolla, koska se uppoaa helposti huopaan. Mulla oli ompeleen pituutena 3.

Jotain pientä tämä kuitenkin vielä kaipaa. Pitää vielä mutustella että mitä. Ehkä jotain pieniä pylpyröitä noitten huiskien vierelle. Ehkä vihreitä, ehkä pinkkejä. Mutta kunhan ne keksin niin sen jälkeen höyrytän kappaleen ja leikkaan sen avulla vuorin. Sitten vaan ompelen saumat ja kiinnitän vuorin päälliseen. Sittenhän laukku olisi valmis. Mutta eka ne pylpyrät tai jotku...