Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehräys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehräys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2014

Kaksi rullaa

Loman alussa, silloin kun oli niitä inhan kylmiä kelejä, ajaduin pitkästä aikaa rukkini ääreen ja mennä rouskutin jo viime syksynä aloitetun topsin loppuun.

Nyt olisi kaksi rullaa yksisäikeistä ja kova pohdinta että josko jättäisin yksisäikeiseksi. Sillälailla värit pysyisivät "ehjinä".  Kuitu on silkin, alpakan ja vauvakamelin, ja olikohan siinä merinoakin, sekoitetta. Aika ällöä siis :)

Tänään saatamme leikkiä Rolf Nyströmiä. Vähän jänskättää.

torstaina, marraskuuta 08, 2012

Kehrää kehrää!

Vuosia hyvin palvellut rukinremmi sanoi itsensä irti. Sen jälkeen on ongelmaa piisannut mitä erinäisimmissä muodoissa. Ensin ostin väärän paksuista hauenkoukkusiimaa. Se kyllä pyöritti rullaa ja lyhtyä mutta ei rulla ei vetänyt lankaa. Sitten ostamaan paksumpaa. Mittailtiin ja ommeltiin. Bertta auttoi parhaansa mukaan roikkumalla remmissä kynsin ja hampain kiinni. Kun sitten sain remmin paikoilleen piti todeta ettei se vieläkään toimi niinkuin pitäisi. Yksi rullista ei taaskaan vedä lankaa, toisen vetää joten kuten. Muita ei ole vielä testattu. Onkohan se sitten vieläkin liian ohutta? Tämä on numeroa neljä. Onko sitä paksumpaa, kakkosta? Tai jotain muuta narua, jota voisi käyttää? Vai oliko jottain ainetta jota laitettiin remmiin?

Lankaa kuitenkin saatiin lisää: 61 g / 88 g. Laitoin tuohon sivupalkkiin semmoisen täpän, johon merkkaan aina valmistuneet langat ja paljonko tuli. Tässä suunnittelin että jos saan viikossa valmiiksi 100 g lankaa niin sitten koko kasa on kehrätty....12 viikon kuluttua. No, kuulostaapa tympeältä. Tämä esimerkki varmaan kuitenkin valottaa kehräämiseen kuluvaa aikaa. Toki jos sitä voisi luukuttaa 8 tuntia pivässä niin valmistumistahti olisi varmaan ihan toinen. Kuka sitten kehrää 8 tuntia per päivä onkin sitten ihan eri juttu.

Lopuksi vielä kuva äitin pikku apulaisesta, joka tahtoo osallistua. Harmittaa etten saanut Bertasta kuvaa kun se makasi rukin vieressä rukinremmi jalkojensa ympärille. Ilme oli semmoinen: "mitäs siinä oikein toljotat, normihommia!"

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012

Suuri valkoinen

Lumi satoi pari päivää sitten. Olihan se aamulla hauskan näköistä kun vastassa ei ollutkaan vain pimeää ja pimeää vaan valkoista! Vähän piti taas muistella että mitens sitä talvella pyörällä ajettiinkaan ettei ole joka nurkalla nurin.
Bertta on vähän ihmetellyt lunta mutta eipä tuo ole paljoa menoa hidastanut. Ainoa ero kesäulkoiluun on se ettei siellä ulkona olla kerrallaan niin kauaa että ulkoiluttaja kyllästyy. Pakkasella kissa haluaa oma aloitteisesti takasin sisälle. Toki vasta huolellisen heinikon tutkimisen jälkeen. Jo vaikka herra Hiiri olisi kotosalla?
Aapraminkin kanssa on riekuttu. Ensimmäinen vyyhti isosta villakasasta on valmis. Sille tuli mittaa 123 g / 254 m, eli ihan mukavan paksua minun aikaansaannokseksi. Vyyhdin vierellä oikealla puolella makoilee karitsanvillavyyhti (terveisiä Pudasjärvelle), sen strategiset ovat 60 g / 124 m.
Nyt pitäisi mennä tapettia repimään ja äänestämässäkin kait pitäisi käydä.


keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Huristellen

Eilen illalla laitoin rukille Portista ostamani suomenlampaan villan. Jos rullalle menee n. 100 g säiettä, niin voidaan arvioida että kohta on vain 1 200 grammaa villaa jäljellä. Yhden rullan täyttämiseen menee kahdesta kolmeen iltaan, kun kehrää reilun tunnin tai kaksi per ilta. Tässä voikin sitten tovi viivähtää ennen kuin koko villakasa on lankavyyhteinä.

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012

Messuamassa

Eilisen päivän vietin Ouluhallissa käsityömessuilla kehräämässä. Olihan siellä porukkaa! Suu kävi ja lankaakin syntyi. Löytyipä yksi rohkeakin rukkia kokeilemaan ja lankaahan niissäkin käsissä syntyi. Samalla tuli huomattua että maailma on pieni: samoilta holleilta oltiin Ouluun muutettu, vuosi vain väliä.

Sanna kehräsi omalla rukillaan käytävän toisella puolella. Mokomat veikkasivat sitä rukkia mm. värttinäksi kun se on niin pieni, mikä se termi nyt olikaan, rukin korvike?

Kaikkein mieliinpainuvinta oli kuitenkin että Mallu Pudasjärveltä oli tuonnut ihan vaan kiitokseksi blogista karitsan ensimmäisestä keritsemisestä villaa. Oli jopa karstannut sen itse. Olin aivan häkeltynyt. Niin ihanaa villaa ettei mitää määrää eikä rajaa. Kiitos! Nyt mietin kuumeisesti että mitä siitä tekisin.

Vähän kolmen jälkeen laitoin pillit pussiin ja luukun kiinni. Ouluhallissa on suhteellisen voimakas ilmanvaihto, joka aina tekee tepposet niin äänelle kuin niskoillekin. Kiertelin eri kojuja. Kaikkea houkuttelevaa oli kyllä tarjolla mutta lankesin vain Lennun Pajan kojulla ihanan tummaan oranssiin lankaan, jossa oli kaikkia ällöttäviä kuituja kuten cashmiria, alpakkaa ja angoraa.
Eläinkin oli kiinnostunut messutuomisista.


maanantaina, lokakuuta 08, 2012

Toipumista

Eilinen päivä meni ihan vaan toipuessa aamuisesta. Se kissa killumassa hirtettynä puussa - kuva verkkokalvoilla oli vähän turhan liian häiritsevä. Kiitos kaikista kommenteista, luin niistä jokaisen ja moneen kertaan, mutta nyt ei paukut riittäneet vastailuun.

Itse killuja tosiaan söi kotiin päästyään ison lautasellisen ruokaa ja meni nukkumaan parit päiväunet. Illansuussa vonkusi takaisin ulos. Se ei ihmetellyt valjaita ollenkaan. Seisoa napotti paikoillaan ja kehräsi isoon ääneen kun puin valjaita, odotti kiltisti että laitoin kumpparit jalkohin ja avasin oven. Sitten häntä pystyssä ulos tutkailemaan. Käytiin polulla ja tavattiin pieni jack russelin terrieri, joka olisi kovasi halunut tutustua Berttaan. Bertan tunteet olivat vähän viileämmät. Toki tämä koiranpentu ei ollut ihan niin kaamea peto kuin se siipiään oikova sorsa. Kun kerran holleilla oltiin, päätin käydä palstan kautta mutkan. Yllätys oli suuri kun parsakaalit kukoistivat, fenkoli oli kasvanut edes jonkun kokoiseksi ja palsternakat olivat pulleita. Ajattelin ettei siellä ole mitään kun oli ollut niin kylmiä öitäkin. Aarteet syliin ja kohti kotia. Kotipihalla piti ottaa vielä kissakin kainaloon, koska se keksi olevansa Villi Eläin. Vaaniva ja hyökkäilevä sellainen.

Kotona pistin vihannekset voin kera pannulle ja täytyypä todeta etten ole koskaan syönyt niin hyvää fenkolia! Ihan toista kuin ne kaupan hyllyllä kuivahtaneet. Ensi keväänä pitää kyllä saada useampi taimi pysymään hengissä.

Viikonloppuna sain myös valmiiksi kehruun kainuun harmaksen karstanauhasta. Tuli oikein mukavaa lankaa ja suht koht paksua, n. 200 g/ 320 m. Tämän kanssa pidin vähän vauhtia, koska rukki piti saada tyhjäksi. Ensi lauantaina (13.10.) olen Oulun käsityömessuilla Oulu-hallissa kehräämässä Maakarin osastolla. Tulkaapa moikkaamaan!

Ps. Bertta tuli tietysti partsille mukaan kuvausassariksi mutta luisti sitten ihailemaan omaa valtakuntaansa.

tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Aapramin kaa

Rukki on rouskuttanut. Portissa viimeistelin säikeen rypäleenvioletista wesleydalesta ja aloitin ruskeasävyisen merinon kanssa. Wensleydalesta tuli sukkalankaa navajokerrattuna (100g/200 m) ja merinosta navajokerrattuna  ehkä kaulanympärille tms. (125g/400 m)
Ja kun vauhtiin oli päästy niin hujautin pitkään hyllyssä karstanauhana majailleen kainuun harmaksen säikeeksi. Toinen säie valmistuu joku toinen päivä. Pitää myöntää ettei karstanauha ole ihan sitä ykkössuosikkia, sitä pitää nyhtää ja se se on tympeää. Muutoinhan kainuun harmas on ihanaa kehrättävää. Sen kanssa yritin saada aikaiseksi vähän paksumpaa säiettä. Se on vähän hassua kun kehruu-uran alussa yritetään saada ohuempaa ja ohuempaa ja sitten jossain vaiheessa toivotaan että osaisipa tehdä paksumpaa. Edes vähän ompelulankaa paksumpaa toivottaisiin, koska Portista tarttui mukaan se pieni nyssykkäinen (1,3 kiloa) suomenlampaan villaa. Jos tuon määrän kehrään normipaksuudellani, niin taatusti kehrään sitä vielä eläkeiässäkin. Toisaalta selattuani Wool People 3 -kokoelman  voisi se Loft-langan  paksuus ihan hyväkin olla. Siinä olisi aikalailla se 100 g / 400 m. Pitää tuumata. Ja joululahjoja myös. Että jos jotain vaikka tekisi?

sunnuntaina, elokuuta 05, 2012

Palstajuttui

En olekaan muistanut kertoa tarkemmin palstajuttuista, joten kerrotaan nyt. Sillon pari kuukautta sitten siellä näytti suht ankealta, nyt on kasvu täydessä vauhdissa. Viikko, kaksi ehkä ollaan jäljessä verrattuna normikesään.

Alakulmassa rehottaa herneet, niiden takana parsakaalit. Sitten kurpitsaa ja niiden takana kesäkurpitsaa.
Parsakaalintaimia laitettiin maahan liki kolmekymmentä. Eilisen tarkistuslaskennan myötä todetiin kasveja olevan nyt vähän alle 20. Osa kuolla kupsahti, osan söi toukat ja muutama katkesi kovassa tuulessa. Silloin taimivaiheessa mietin että tulipa istutettua harvaan. Enää en mieti moisia.

Samoin nämä punakaalit, tai mitä nämä sitten olivatkaan, tuli istutettua liian tiheään. Noh, tästähän sitä oppii. Jos ovat hyviä niin pääsevät myös ensi vuonna viljelykseen.

Myös palsternakkaa on tulossa muutama kappale. Nyt vaan pohdin että milloin niitä sitten oikein nostetaan ylös? Juurekset ovat aina rasittavia kun niiden kokoa ei voi etukäteen tietää. Fenkolin kanssa kävi vähän huonommin. Yhdeksästä taimesta henkiin jäi vain yksi. Muitten tilalle kylvin pensakranssia, joka on vielä säälittävän pientä. Varsinkin kun joku mato ihastui niiden taimiin ikihyviksi.
Kesäkurpitsa rehottaa. Tämä vuonna niiden puskat ovat kasvaneet aivan jättimäisiksi. Lajeina vihreää ja keltaista.

Ja näyttää sille että tässäkin taloudessa kohta mietitään että mihins kaikkeen sitä kesäkurpitsaa sitten voisi oikein upottaa.

Sitten on vielä keräsalaatit, jotka nekin kasvavat liian tiheässä, tarhuri ei ole pysynyt haventamistahdissa mukana. Niiden takana mangoldia, joiden lehtien kasvua siis innokkaasti kytätään. Sekä ylikasvaneet rucolat. Ne kerkisivät jossain välissä reuhahtamaan niin että pääsivät kukkimaan. Annoin sitten olla. Pitäisi kylvää niitä lisää. Jos viittii taikka jaksaa.

Tällä kertaa kotiinviemisiksi keräsin yhden keräsaalaatin, pari oksaa rosmariinia, kaksi punasipulia sekä kourallisen sileälehtistä persiljaa. Semmosia sinne palstalle.

Muutoin viikonloppu on sujunut pakkopullahihoja vääntäessä. Tökkii ja pahasti. Välillä on pakko tehdä jotain muuta, vaikka kehrätä Bertan kanssa.

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Oisko se siinä?

Värkkäsin eilen Watercourse takkiin i-cord-reunuksen helmaan. Tuli ihan ok. Hakasiakin on ihmetelty ja muutamat vaihtoehdot hankittu. Laitan niistä jotkut ja jos löydän kivemmat vaihdan ne tilalle. Huppuangsti on myös selätetty, ja se saa olla semmoinen kuin on. Takkia voitaisiin siis pitää valmiina. Kunhan vähän hyörytän sitä niin puretusta langasta neulotut kohdat tasoittuvat. Koko takin kasteluhommiin en taida ryhtyä: ties kuinka kauan kestäisi että paksu takki olisi kuivunut.

Aloitin sitten heti perään sukat kun ilmassa tuntui olevan tyhjän sylin syndroomaa. Tuntuu hassulta vaihtaa paksu lanka ja nelipuoloset ohueen sukkalankaan ja kakspuolosen puikkoihin. 
Sain aikaiseksi vyyhditä ja kastella kuun alussa valmistuneet kehräykset. Vasemmalla oleva pinkki on maitoproteiinia. Peijjakkaan rasittavaa kehrättävää. Valmiista langasta ei tullut kivaa, se tuntuu kasalta painavaa muovia. Mitat ovat 100g /212 m navajokerrattuna. Oikean puoleinen taasen on tuttua ja turvallista bfl:ää. Sen strategiset on 100 g / 300 m, navajakerrattua sekin.

Kissa on ryhtynyt jakulaariksi. Puumaksi se on vähän turhan nuori. Eilen se karkasi ikkunasta katolle. Just nyt se nukkuu sun sylissä ja kehrää niin että penkki tärisee.



sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012

Väliaika

Peltoaarista on nyt käännetty ja perattu n. 3/4. Sinne on kylvetty hernettä, keräsalaattia, mangoldia, rucolaa, pensaskrassia ja sipuleita. Taimet saavat vielä odotella. Niitten on vähän pakkokin kun ovat sen verran honteloita. Kesäkurpitsa piti kasvattaa toiseen kertaan kun palellutin ensimmäiset. Eräs tuulinen yö puolestaan taittoi parsakaalin taimia, joten niidenkin osalta ollaan lähtökuopissa. Loppupäivän taidan pysytellä poissa pellolta ja ottaa iisisti: uupumus iski.
Koska onhan sitä muutakin mitä voipi puuhata. Vaikka kehrätä. Rukilla on menossa maitoproteiinia, joka onkin aikamoinen kaveri kehrättäväksi. Peijakkaan luikasta, aina meinaa lipsua sormista. 
Aiemmin valmistunut wesleydale oli ihan toista maata, sitä saattoi vedellä miten vaan ja aina pysyy kasassa. Tästä yksilöstä voisi vaikka tulla joku päivä sukat. Tosin en ole ihan varma että riittääkö metrit, pitää sitten keksiä joku kaveri tälle.
Sukista puheenollen, käytiin eilen kaupungilla ja mukaan tarttui Cookie A:n sukkia. raukkaudella -kirja. Sen kun olin lukenut, piti hakea lankaa ja luoda silmukat. Liekö sitten lukutaidossa vikaa vai mitä mutta aloituksen kanssa tökki oikein urakalla. Vaikka luin ohjeen moneen kertaan, kesti aika pitkään ennenkuin tajusin että mitä pitää tehdä. Mallista voitaisiin käyttää termiä haastava.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012

Kevätpörriäinen

Meidän olkkarissa pörisi eilen. Surisi ja hurisi kun paikalla oli yhdeksän naista ja kahdeksan rukkia.
Eteisessä oli villatemppurata, jota ei tainut yksikään lankeamatta läpäistä. (Kuvassa maitoproteiinia, corriedalea ja wesleydalea.)
Samoin köökin notkuva herkkupöytä oli aika äkkiä tyhjä. Pieni epäilys että nonpareillessa saattaa olla jotain muutakin kuin sokeria, sen verran levottomia juttuja :)

Kiitos miitistä, seuraavaan kertaan!

lauantaina, maaliskuuta 03, 2012

I'm alive!

Vähän meinasi hengästyttää mutta henkiin jäätiin. Viikolla sain pukattua yhteensä liki 400 sivua erinäisiä julkaisuja maailmalle ja nyt voi vähän ottaa iisimmin. Ja kerrankin se ihana aurinkoinen keli osuu viikonlopulle! Vähän mielen viereen tulee ajatus siitä että kevät taitaa olla tulollaan. Toki takapihalla on n. 150 cm lunta, joten ihan vähään aikaan ei siellä multaa kaiveta.
Kodin ehostamisen saralla on herätty jonniin asteisesta horroksesta. Se tapetti tosin on edelleen repimättä mutta keittiöön on hankittu uusi työtaso, uusi allas ja hana. Tänään käytiin valkkaamassa välitilan kaakeleita ja sopiva taisi löytyä. Nyt kun vielä saataisiin se rakentaja-Rane tänne, niin päästäisiin hommaan.
Äiti laittoi postissa mummon vanhat pitsiverhot meille. Ja olivatpa ne nätit. Siippakin ne arvioi sanomalla että hän ei tykkää pitsiverhoista mutta nuo on jees. Auringonvalon (kun kerrankin olin kotona valoisaan aikaan) myötä huomasin että makkariin tulee aika mahtava valo ja pitsiverho vaan jotenkin voimistaa sitä.
Pitsiverhojen myötä olen miettinyt muutenkin verhojen ompelua. Jos kirppikseltä haalituista kankaista saisi rakenneltua jonniin moisen kokonaisuuden. Vielä en ole päässyt itseni kanssa sopimukseen mitkä kankaat passaavat minkäkin kanssa yhteen. Jatketaan sommittelua, kyllä se sieltä löytyy.
Lankavyyhdit ensimmäisessä kuvissa itsekerättyjä: bfl:ää Tuulialta ja bfl sekä polwarth/silkki Threewaters Farmilta. Hyllykuvassakin aika moni vyyhti on omaa tuotantoa yhteistyössä Aapramin kanssa.

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012

Lämmintä ylle

Tämmönen siitä kaulurista sitten tuli ja pitääpä sanoa että tykkään kovasti. Lämmittää mukavasti ja näyttää sekä tuntuu kivalta ja väritkin ovat aikaslailla mellevät.
Lämmike
Lanka: itse kehrättyä, käsinvärjättyä BFL-villaa, n. 360 grammaa
Puikot: 4 mm
Fiilis: tämän on vallan mainio!
Mallineule on 2 oikein, 2 nurin joustinta. Joustinta neulotaan 8 kerrosta ja sitten yksi kierros nurin. Nurjan kierroksen jälkeen neulotaan 2 nurin, 2 oikein joustinta. Sitten taas nurja kierros ja 2 o, 2n joustinta jne. Kun korkeus on mieluinen, itse tein 8 joustinraitaa, kavennetaan nurjalla kierroksella jokaisessa nurjan joustimen kohdassa silmukka pois. Seuraavalla kierroksella joustimen pystyraidat eivät mene enää samalla tavalla lomittain, mutta se nyt ei niin haittaa. Jatkossa tehdään samanlaiset kavennukset jokaisella nurjalla kierroksella. Joilakin kierroksilla pitää tehdä yksi kavennus enemmän tai vähemmän, jotta luku pysyy neljällä jaollisena. Sopiva määrä kavennuksia selviää sovittamalla. Pään pitää mennä läpi. Sitten voi vielä neuloa jonkun pätkää ilman kavennuksia, jotta saa sopivan mittaisen kauluksen. Jos lankaa on tarpeeksi paljon, voi kauluksesta tehdä vaikka käännettävän.

Alareunan leveys on n. 120 cm, silmukkamäärä tällä paksuudella 220 silmukkaa. Muistaakseni. Lanka on navajokerrattua, olisko suurinpiirtein Isoveljen paksuista, mutta huomattavasti kuohkeampaa. Vyyhdit olivat vähän erisävyisiä, joten neuloin raidottaen eri vyyhdeiltä. Pittää varmaan neuloa toinenkin tämmöinen lämmike, on sen verran kätevä käytössä. Lämmittää harteita ja kaulakin pysyy lämpöisenä.
Ravelryssä on esitelty mitä komeapia kehruu-stasheja, laitetaanpa kuvaan minun oma vaatimaton:
Salkussa on merinosilkkiä, merinoa ja bfl:ää ja salkun edessä merinoa. Myönnetään että kuvasta puuttuu rukilla oleva, sekä luonnonväriset eli 100 g kainuun harmasta karstalevynä, 200 g kainuun harmasta karstanauhana sekä isot letit luonnonruskeaa corriedalea, jotka on alustavasti luvattu Tainalle. Niin ja se pinkki silkki. Missähän se muuten on?

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2011

Villaa ylle

Jos eilinen päivä sujui kehräyksen merkeissä niin ei tältäkään päivältä villaa puuttunut. Aamulla käännettiin auton nokka kohti Merijärveä ja Kehräämö Christinaa. Ja siellähän oli - taas kerran - vaikka mitä kivoja herkkuja tarjolla! Kainuun Harmas taisi tehdä parhaiten kauppansa. Itse onnistuin saamaan sitä yhden vyyhdin, loput annoin Tainan viedä, että saa kauan kaipaamansa Harmas-paidan. Kainuun Harmasta on muuten saatavilla kohta täältä Oulustakin. Antaa puodin pitäjän itsensä ilmoitella milloin on saatavilla. Kannattaa olla kärppänä paikalla, se on ihanaa villaa.
Viime visiitillä tuli ostettua kehruukuitua. Tuli toki tälläkin kertaa, mutta nyt mukaan tarttui kaksi taljaa. Ensi kerralla sitten kokonainen lammas? Taljat päätyivät sohvalle ja todettakoon että niitten päällä oli erittäin mukava torkahtaa. Taljoissa on n. 5 senttiä pitkä kikkarainen villa ja sitä on mukava silitellä. Lämmittääkin aika mellevästi. Tuoksukin on mukana.

Tällä kertaa oli tarjolla myös värjättyjä sukkalankoja, joista tarrauduin oranssiin ja violettiin. Tuleepahan oikein rämäpääraidalliset sukat. (Värit ovat kuvissa kyllä ihan hanurista, valoisampia päiviä odotellessa.)

Ensi viikolla pitäisi ryhdistäytyä joulun suhteen. Lasten lahjat ovat kaikki hankkimatta, joulukortit on kyllä tehty, mutta postiin saakka niitä ei ole saatettu. Sitten pitäisi postipojan mukaan saattaa muutama paketti (vaatii vielä vähän puikkojen heiluttelua) ja kait sitä ruokapuoltakin pitäisi edes harkita. Kinkun olen saanut hankittua. Kaikkien sikalakohujen siivittämänä päätin ostaa luomukinkun. Vähän piti kassalla kakoa kinkun hintaa. Toivottavasti se oli sitten ihan oikeasti onnellisempi possu kuin jotkut lajikumppaninsa.

maanantaina, heinäkuuta 04, 2011

Aapramille kyytiä

Eilen Aaprami sai kyytiä. Aluksi se vähän nikotteli mutta vauhtiin päästyään sitä ei pidellyt mikään. Siinä vilja lainehti, salamat sinkoilivat, meri vaahtosi ja männät pumppasivat.

Ensi valmistui Cup Cakesin ihanan ihana merino-nylon batti. Tästä oli tarkoitus tehdä sukat, mutta tuli sen verran paksua ja muutenkin sen verran kivaa, että käytetään johonkin toiseen objektiin. Lankaa on yhteensä joku 150 grammaa ja metrejä joku, mitäs siinä nyt oli, n. 160 per vyyhti.

Illalla vielä intouduin navajokertaamaan kauan sitten kehräämäni alpakan. Tässäkin on kovin kauniit värit. Vyyhdillä on painoa joku 50 g ja pituutta, olikohan se 166 metriä? Jos ihan oikein muistan, kuitu on hankittu Hedgehog Fibresiltä. Eikä siinä vielä kaikki, lisää alpakkaa on menossa rullalle. Kunhan saan nuot ipanat pois jaloista, antaudumme Aapramin kanssa kehräämisen iloille!

Lopuksi vielä täysin off-topic-juttu, mutta kerronpa kuitenkin. Tässä on meidän suosikkitalo välillä koti-mummola-koti.


maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Sukkaa pukkaa

Postimies oli ollut kiltti ja tuonut minulle paketin. Arvasi varmaan että maanantaina se paketti ilahduttaa kaikista eniten.

Paketissa oli kuusi unssia merino-nylon sekoitetta kehrättäväksi. Kivasti olivat pakattuina. Ja aikas kivasti aateltu, näistä on helppo tehdä kolmisäikeistä sukkalankaa kun kuidut on valmiiksi jaettu yhtä suuriin osiin. Pisteet The Cup Cake Fiber Co:lle.

Ai, niin ja onhan mulla (taas) uudet sukat:

itsekehrätystä nämäkin. Oli vaan tullut tehtyä niin kauhian ohkaista lankaa että saapas nähdä kuinka kauan kestävät.