sunnuntaina, maaliskuuta 31, 2019

Uuden äärellä

Olin viikko sitten Oulun Taitokeskuksen Punch needle -kursilla, tuttavallisemmin voitaisiin puhua tuftaamisesta. Minulla oli pieni käsitys jo ennakkoon mitä puuha on, mutta sitä en tiennyt miten hauskaa tuftaaminen olisikaan! Periaatteessa otetaan lankaa ja aletaan maalaamaan langalla. Noin niinkuin yksinkertaistettuna mutkat suoriksi.

Aluksi pohjakangas pingotettiin puiseen kehikkoon. Sitten luonnosteltiin tussilla kuviot, lanka tuftausneuleen ja menoksi. Tuftausneulana meillä oli Oxford-neula. Tuftausneuloja on toki usempaakin mallia ja löytyy vielä sähkökäyttöisiäkin. 

Tekemisen huumassa tuli opittua yksi jos toinenkin asia. Pistot pitää laittaa lomittain ja toista lankaa ei saa halkaista, koska silloin tapahtuu kauheita. Jos tuli virhe, niin lanka vaan vetäistään irti ja tehdään uusiksi. Tyypillisesti työskentelypuoli on ollut se nurjapuoli ja oikea puoli on se itsestä poispäin oleva pinta. Sinne puolelle syntyvät lenkit, jolloin pinta on tiheää tuftattua villamattoa muistuttava, pikkasen kikkaraa. Nykyisin käytetään myös paljon tätä ns. nurjaa puolta. Nurjalle puolelle kuvioista saa vähän tarkempia ja pinta näyttää enemmän kirjotulta. 



Minä tuftasin kurssilla meidän Martan keltaisessa sadevitassa. Löysin Pinterestistä kirjotun kissan kuvan ja otin siitä mallia. Homma oli kyllä aikas helppoa. Sen huomasin, että ison valkoisen pinnan täyttäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Pistot näkyvät tosi hyvin ja näin jälkikäteen voisi sanoa, että ne olisi voinut tehdä toisinkin. Lankana tässä työssä on Sandnesgarnin Fritidsgarnia. 


Ensimmäiseksi tuftaustyöksi olen tähän kuitenkin tyytyväinen. Vähän kyllä kissataloudessa mietityttää, etteihän yksikään langanpää lähden tassujen matkassa purkautumaan. Tästä olisi tarkoitus ommella tyyny, kunhan saan taustakankaan ja sisätyynyn.

Ja eihän se sitten siihen jäänyt. Piti heti kotiinpäästyä laittaa Toikalle tilaus tuftauskehikosta ja pohjakankaasta. Ajatuksena oli kirjoa jotain villakirjonnan näköistä ja pitäisihän Bertastakin tehdä oma versionsa. 

Villakirjontaversioon katsastin mallia Karin Holmbergin  Koristele kirjomalla -kirjasta. Siinä on ihana kirjottu tyyny, jota olen jo pitkään katsellut sillä silmällä. Piirsin kuvion pohjakankaalle omin pienin variantein. Tuftaamisessa kun ei voi olla hirmuisen pieniä yksityiskohtia, koska lanka on sen verran paksua. Ohuille kirjontalangoille on omat tuftausneulansa. 


Lankana tässä työssä on Metsä kukkii -paidasta ylijääneitä Vahva Pirkka -lanka jämiä. Käytin lankaa kaksinkertaisena ja välillä kahtaa eri väriä yhtäaikaa, jolloin pintaan tuli uutta vipinää. Esimerkiksi lehdet ja pohja on tällaisia kahden eri värisen langan yhdistelmiä.

Kaikista vaikeimpia tehdä ovat nuot kukkaset. Terälehtiin on vähän pakko laittaa ääriviivoja, jottei terälehdet ole yhtä myökkyä. Oikean ylänurkan kukka piti tehdä kahteen kertaan, enkä ole siihen vieläkään täysin tyytyväinen. 

Sitten tietysti kävi klassisesti niin, että pohjaväri loppui viime metreillä ja niitä nyt pitää hankkia lisää. Hakusessa on myös tuo keskelle tuleva kuvio. En ole ihan varma haluanko tehdä siihen noita kukkasia. Joku elukkakin voisi olla hyvä? 

sunnuntaina, maaliskuuta 10, 2019

Mojo

Pitkästä aikaa iski oikein kunnon neulemojo! Instan kautta törmäsin Junko Okamoton suunnittelemaan Bouquet Sweater -paitaan. Se iski vähintäänkin kuin sata volttia ja erinäisiä voltteja tulikin heiteltyä kun etsin paitaan sopivaista lankaa. Ensin yritin kuuliaisesti oman varastoni langoilla, muttei siitä mitään tullut. Olen yrittänyt olla järkevästi lankahankintojeni kanssa vuoden alusta. Periaateena on ollut, että joka kuukausi täytyy 500 g lankaa hävitä eikä uutta lankaa saa ostaa jollei se mene heti puikoille.

Tämä tapaus luokitellaan jälkimmäiseksi, koska lanka tosiaan meni heti puikoille kun sen kanssa kotia pääsin. 

Bouquet Sweater
Malli: Junko Okamoto
Lanka: Rowan Felted Tweed, keltainen ja pinkki. Keltaista n. 4 kerää ja pinkki pikkasen toista kerää, yhteensä 252 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Fiilis: ai että!



Paidan kuviot näyttävät hauskasti osittain kirjotuilta. Efekti saadaan aikaiseksi sillä, että langanjuoksuja kuljetellaan välillä työn edessä. Ei siis mitään uutta tai ihmeellistä mutta silti hirmuisen inspiroivaa ja kivaa neulottavaa. Tietty vähän hirvittää pisimmät langanjuoksut että jäävätkö käytössä kiinni johonkin. Felted tweedin kyllä pitäisi vähän "tarrautua" käytössä, joten jospa ne kuosissaan pysyisivät.

Paita neulotaan ylhäältä alaspäin. Kauluksen kanssa oli vähän huolta, koska sovitusvaiheessa se tuppasi töröttämään. Ja sen kertoo ettei paita levene tarpeeksi suhteessa hartioihin. Reippaasti kastelun voimaan uskoen mennä pösötin ja kyllä: kastelu ja neuleen oikominen muotoonsa teki tehtävänsä ja kaula-aukko istuu nätisti. 


Pikkasen myös pelkäsin lisäyskohtien takia. Paidassa kun tehdään kaarrokkeen lisäyksiä kolmessa kohdin. Etukappaleella lisäykset osuvat kainaloihin ja niiden muoto sopii siihen kohtaan oikein hyvin. Takakappaleella lisäyskohta on keskellä selkäruotoa ja sovitusvaiheessa siinä oli kiva pussi. Mutta koska villa tottelee vettä sain sen avattua ja silloin helmastakin tulee kivan kellomainen.

Tein mallin lyhythihaisena, koska olen tykästynyt lyhythihaisiin neuleisiin, lämmittävät olematta liian kuumia. Paidan kuviot ovat lisäksi tosi kauniita ja hartioita lukuunottamatta, kaikki kuviot ovat erilaisia. 

Pääsee siis muiden keltaisten lyhythihaisten neuleiden joukkoon. Tammikuussa meinaan valmistui edellinen samaan sarjaan kuuluva, jota voimme nimittää vaikkapa

Helminauha
Malli: oma, Tampereen messumatkalla ideoitu
Lanka: Isager Alpaca 1 ja Knitting for Olive mohair silk, yhteensä 150 g, ja Petrichor Yarnin mohair-silkkiä "pampuloihin"
Puikot: 2,5 ja 3,5 mm.
Fiilis: just sellainen kun halusinkin!


Tämän mallin kehittelin junassa kotimatkalla. Seuraavana aamuna tein mallitilkunkin, mutta sitten neule jäi, koska oli muutakin mielessä. Sitten kun sain mielen siivottua muista niin lankaa vaan puikolle ja menoksi. Mohair-silkin ja alpakan tuntu on aikas kiva ja sinänsä hauskaa, että kahden eri lankamerkin värit olivat just samat. Kahdella säikeellä on kyllä aika ikävä neuloa ja valmiista neuleesta on bongattu pari kohtaa, jossa alpakka on jäänyt nenäänsä kaivelemaan. 

Näitten lisäksi sain vielä kolmannenkin paidan valmiiksi, mutta kerrotaan siitä sitten toisella kerralla, koska on niin paljon muutakin kerrottavaa. 

Meille kun on tullut uusi perheenjäsen: Martta!


Martta on nelivuotias lyhytkarvainen brittityttö. Omassa kodissaan se joutui muitten kissojen kiusaamaksi ja muutti sitten meille. Edellisessä elämässään Martta kulki nimellä Bertta, ja sattuneesta syystä sai sitten uuden nimen. Bertta suhtautui uuteen tulokkaaseen murisemalla ja sihisemällä pari päivää. Muitten kissojen seuraan tottunut Martta juoksi innokkaasti Berttaa vastaan ja sekös oli Bertasta vähintäänkin arveluttavaa. Tulokasta kytättiin joka kulmasta niin intensiivisesti, ettei muistettu edes syödä. Martta kyllä muistaa syödä ja paljon! Ja siksi Bertalle pitää välillä antaa salaa ruokaa, koska ruokakupilla Martta ei todellakaan väistä. Bertta miettii ja nuuhkii ja samalla Martta vetää koko kupin tyhjäksi. 

Muutaman päivän päästä sihinä ja suhina lakkasi ja alettiin varovaisesti nenätellä. Välillä kyllä näkyi yläfemmaa mutta tosi hyvin on mennyt. Ainoa mikä välit saa kuumentumaan on se, että Martta juoksee Bertan nähden. Silloin Bertan katse valpastuu ja juostaan peräkanaa.

Martta on muutoin tosi rauhallinen ja ihmisiin luottava kissa. Ja kun se nukkuu niin se on täysin taju kankaalla. 

Lopuksi vielä Jyväskylän neulefestareista: torstain briochekurssille on vielä kolme paikkaa vapaana, kaikki muut minun pajojen paikat menivät samantien loppuun. Itse olen myös menossa kirjoneulekurssille sunnuntaina. Pitäisi tässä pikkuhiljaa suunnitella pajojen sisällöt valmiiksi. Kirjoneulekurssille tulevat kun saavat ennakkotehtäviäkin. Tosin se neulemojo asustaa edelleenkin tässä talossa, pitkään aioittu Ixchel on pyyssyt vihdoinkin puikoille, joten ihan tänään en taida vielä tehtäviä tehdä.