sunnuntaina, joulukuuta 09, 2018

Kirjontajuttuja

Sain Kirjapajalta arvioitavaksi uuden Kirjontajuttuja kirjan, jonka on tehnyt Cristin Morgan. 



Jo kannen perusteella olin aika täpinöissäni, eikä sisältökään mikään pettymys ollut. 20 erilaista, kivaa pientä kirjontatyötä. Ja pienillä tarkoitan sellaisia, jotka tekee jo yhdessä illassa. Tämmöisiä pienempiä kirjontajuttuja minunkin pitäisi suosia, eikä aina rynnätä sen vaikeimman ja suurimman perään, ne kun aina jäävät kesken. Kuten vaikkapa nuot taustalla olevat kanavatyöt. Olenkin päättänyt, että joululomalla voisi hyvinkin edistää niitten valmistumista, sellaista rennon rauhallista puuhaa. Paitsi tuo perunataulu on oikea sielunvihollinen liian lähellä olevien värisävyjen takia. Kannen työhön ei kirjassa ole ohjetta vaan se on yhdistelmä kirjan eri malleista.

Kirjan mallit ovat rentoja ja sellaisia "nykyaikaisia". On silmiä, käsiä, sateenkaaria, kukkia, mehiläisiä ja meloneja. On kirjontatöitä kehyksissä ja ilman. Tyynyä, lautasliinaa ja vaatteita. Mikään ei näyttänyt erityisen työläältä ja hankalalta ja siksi uskaltaisin suositella kirjaa jopa aloittelijalle. 


Oma suosikkini olivat nämä vihreään takkiin kirjotut punaiset kukat. Bertta teki kuvaamisesta vähän vaikeaa, koska oli niin peijakkaan innostunut touhottamaan mukana. Lisäkertoimena tämä vuodenaika: tuntuu, että se valoisin hetki kestää noin 5 minuuttia ja sitten peli on menetetty.

Ohjeiden yhteydessä on selkeästi työn eri vaiheet selitettyinä kuvien kera. Ikänäköisenä teksti voisi ehkä olla vähän isompaa :) Lisäksi kirjassa oli hyvät vinkit miten viimeistellä kirjotakehyksisen työn nurjapuoli. 


Kaikki ohjeet on kirjoitettu suomeksi ja kirjan lopussa on kuvien kera ohjeet käytettävistä pistoista. Se mikä harmitti pikkasen oli se, että töissä käytetyt värit oli listattu värien nimen mukaan. Joku aika piti penkoa, että mikä mahtaa olla värin numerokoodi, koska niillä numeroillahan ne kirjontalangat ostetaan. Numerolista löytyy kirjan lopusta ja yllätys yllätys, siinä värien nimet onkin enkuksi. Onneksi ne on jaoteltu aina työn mukaan, että kyllä siitä selvän ottaa. Paitsi yhteen työhön oli ohjeessa merkitty viisi väriä ja numerolistassa siinä oli kuusi väriä.


Noh, se on pieni juttu se. Kirjan ihan paras juttu oli silitettävät kirjontakuvat! Siis ihan huippua! Musta se kuvien kopioiminen kankaalle on monesti se kohta, jolloin koko into hiipuu, edes aloittaa. Eihän se nyt vaikeaa ole, mutta ärsyttävää. Kirjan takakannessa on tasku, josta löytyy kaikki mallit silityskuvina. Miksi tämmöistä ei ole ollut muissa kirjontakirjoissa? Silityskuvat ovat ihan ässiä!

Joten millähän aloittaisi? Sellaiset pikkuiset ruusut voisivat olla kivoja villatakin olkapäällä.

4 kommenttia:

  1. Kivan näköinen kirja, minäkin kaipaisi juuri tuollaisia pieniä tehtäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienissä on voimaa! Ja onhan se kiva tunne kun saa nopsaan valmista.

      Poista
  2. Olenkohan jo ehtinyt tuota hiplata jossain? Tutulta vaikutti. En ole koskaan tehnyt noita kanava- tai ristipistotöitä mallin mukaan, mutta kiinnostaa kyllä. Bertta on niin liikkis, kun tahtoo olla mukana arvioimassa kirjaa. Rohkeena misuna talloo ampiaisia. Silityskuvat ovat varmasti hyväksi avuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silityskuvat on kyllä niin hyvä juttu että! Bertta on aina mukana touhuissa, haluttiin sen olevan tai ei.

      Poista