tiistaina, kesäkuuta 12, 2018

Lotta Lainehilla

Ehkä vähän huono sanaleikki, mennään nyt kuitenkin sillä.

Sain katsos suuren innostuksen neuloa Lotta-mekko uusimmasta Laine-lehdestä. Ihan silleen käsiä tärryytti. Lankakin löytyi omista varastoista, joten puikot teräviksi ja menoksi. Enkä taida olla ihan ainoa, joka on mekkoon ihastunut.


Seuraavana päivänä inhosin koko työtä sydämeni kyllyydestä. Neuleeseen oli ujuttautunut muutamia kohtia, jotka saivat ärsytyksen nousemaan ihan sfääreihin. Ohje on siis ok (vaikka riviriviltä ohjeen lukeminen on ihan kamalaa) ja malli on kiva. Mutta joskus vaan ei itelle kelpaa. Ja sitten pitää vielä törttöillä kaikenlaista.

Ärsytystä paikatakseni loin silmukat samaisesta Laine-numerosta löytyvään hurjan kokoiseen pitsineulehuiviin. Sitä kun tuuttasin menemään, pystyin miettimään mitä kohtia Lotta-mekossa pitäisi korjata, jotta se olisi minulle mieluisampi.  

Ensinnäkin aloitus. Ohjeessa tehdään ensin kaksi kerrosta sileää oikeaa ja aloitetaan sitten kuvio.


Ei sopinut mun pirtaan. Aloitin heti kuviolla. Paljon parempi mun mielestä. Tästä sitten poimitaan silmukat kauluksen resoria varten.


Sitten suurta päänvaivaa tuotti takakappaleen alun lisäykset. En heti hoksanut miten ne kuuluisi tehdä ja sain aikaiseksi ihan järkyttävää äpöstystä.


Korjatakseni asian, tein hihan viereiset lisäykset nurin ja sitten sisemmän lisäykset vuorotellen nurin tai oiken, miten ne osuivat parhaiten kuvioon. Samoin vähensin takakappaleen aloituksesta pois 4 silmukkaa, jotta pystyraitoja olisi pariton määrä. (Teen kokoa M, muitten kokojen raitojen asettelusta en tiedä.)Näin saan keskelle joko lyhyen tai pitkän rivin ja molemmat reunat lähtevät samalla tavalla. Parillisella määrällä se ei onnistu.  


Sitten omaa hörhöilyä oli se, etten ensimmäisellä yrityksellä saanut hihojen lisäyksiä pysymään ruodussa. Johtuu varmaan siitä, että tapitin Top of Lake: China Girl -sarjaa tellusta. 

Mutta nyt ovat silmukat kurissa ja järjestyksessä ja huonotuulisuus mallia kohtaan on kaikonnut. Olen myös jatkanut pystyraitoja pidemmiksi, koska jos olisin totellut ohjetta, olisi raidoilla ollut n. 2 cm pituuseroa.

Ihan pieniä asioita kaikki, mutta kun alkaa ärsyttää niin ärsyttää. Pitää vielä katsoa sen vaakaraidan paikka. Jos se on keskellä rintaa niin nöy nöy. Mutta se on helppo nakki siirtää.

Lankana on Uncommon Threadin Everyday Sportisa sävyssä Smudge. En tiijä riittääkö. Eletään vaarallisesti!

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2018

Kettu Kuningatar - yhden paidan syntytarina

Taisi olla vielä lumi maassa, kun piirtelin erilaisia eläinaiheita ruutuparerille. Kuvioihin mukaan tunki aina ketunpää. Kun se sitten niin tiiviisti halusi olla mukana, aloin kehitellä sille kuosia. Mieleen tuli ajatus Kettu-medaljongista. Hetken aikaa äherretyä erilaisia vipstaakeja, käteeni osui vanha nimikoimiskirja ja bingo! Sieltähän se sopivan koukeroinen medajonki löytyi. Ketun korvien väliin kehittelin kruunua, mutta kyllä se sydän sitten vei voiton.


Kun kuvio oli selvillä tuli se hankala vaihe: tehdäänkö koko paidan pinta täyteen medaljonkikuviota vai olisiko se sittenkin takki, jossa kuvio menisi etukappaleitten keskellä vai mitenpäin sen nyt sitten pitäisi olla. Mahdollisuuksia on monia!


Lopulta päädyin harvemmin käyttämääni malliin: kaarrokepaitaan. Minulla ja kaarrokepaidoilla ei ole ollut erityisen hyvä suhde. Joku niissä on aina mättänyt, ovat olleet jotenkin hankalan tuntuisia päällä ja jostain kohtaa liian isoja ja toisaalta liian pieniä.

Sellainen muodoksi kuitenkin valittiin. Kuviolle piti kuitenkin kehitellä jotain lisää. Aikani hahmoteltuani päädyin lehtikuvioihin ja kukkasiin. Sitten vaan mallitilkkua neulomaan! Erinäisten hyvin tieteellisten laskutoimitusten jälkeen päädyin erinäisiin silmukkamääriin ja siitä edelleen innokkaana neulomaan. Kuvion mallikerta on aikas iso, joten se aiheutti pientä päänvaivaa lisäysten sijoittelun kanssa.


Aika pian tuli todettua etteivät rouvan laskelmat olleet sillä seinälläkään. Purkuun ja uutta versiota vielä innostuneenpana ja vakuuttuneenpana omista matemaattisista taidoista. Purkuun meni sekin.


Alkoi jo vähän sapettaa. Olin kokeillut aloitukseen muutamaakin eri silmukkamäärää. Pikkasen pisti ihmetettyämään kun pienemmällä silmukkamäärällä sai isomman kaula-aukon. 

Uusia suureellisia laskutoimituksia ja kolmatta versiota kehiin. Alkuun se vaikuttikin oikein hyvältä ja pätevältä, kunnes taas. Kaikissa kolmessa versiossa alku oli tosi hyvä, mutta jotenkin lisäykset eivät toimineet niinkuin olin ajatellut. Paita ei mennyt kunnolla hartioitten yli. Tai meni jos oikein änkesi.


Nyt oli hyvä hetki mököttää vähän. Onnekseni sitten löysin Tincanknitsin Strange Brew -kaarrokepaitareseptin, maksullinen reseptin kaarrokepaidan tekoon. Ainoa hankaluus oli se, että ohjeen tiheys ei passannut omani kanssa, mutta jotenkin se kuitenki sai asioita loksahtamaan paikoilleen. Erityinen oivallus oli se ettei niskan korotusta ole pakko laittaa niskaan vaan sen voi laittaa alemmaksi, kirjoneuleosuuden jälkeen. Sen niskan korotuksen kanssa kun oli ongelmia riittänyt. Jotenkin se muutti kaula-aukon muotoa epäsuotuisalla tavalla ja joihinkin versioihin onnistuin saamaan sellaisen "jännän" pussiin niskaan. 

Lopetin sen kauhean laskemisen ja ajattelin järjellä. Loin silmukat ja sittenhän se oli yhtä voittokulkua se. Samalla muutin kaavion lisäyksiä vähän eri tahtiseksi. Ja aurinko paistoi ja elämä hymyili. Alareunaan suunnitellut kukkasetkin saatiin samalla parempaan kuriin ja järjestykseen.

Kirjoneuleosuuden jälkeen painelin suoraan sudenkuoppaan. Unohdin onnenhuumassani täysin erään erityisen asian nimeltä tiheys. Kirjoneuleessa on eri tiheys kuin sileässä oikeassa. Pieni pakitus taaksepäin ja vähensin silmukoita sopivaksi arvelemani määrän ennen sileään siirtymistä. Ja voi onni! Se toimi. Niskan kortus tuli sitten kirjoneuleen jälkeen. Sitten vaan hihat omikseen ja pätkyti pätkyti. Aika äkkiä huomasin, että kaiken kaarrokeseikkaulun ja-saikkailun jälkeen, sileän neulominen tuntui tooooodella tylsältä. 

Ainoa mikä toi jännitystä elämään oli langakerän vankkumaton pieneneminen. Noh, jäi sitä sellaisen golf-pallon verran jäljelle.



Sitten yksi ilta se oli valmis. Päättelin langanpäät ja pidettiin kylpyhetki. Kun asettelin paitaa aurinkoon kuivumaan, ajattelin ettei taida ihan hetkeen tulla käyttöä. Tänään katselin ensi viikon säätiedotusta, jossa luvattiin huikeat 10 astetta lämpöä. Joten voipi hyvinkin olla ettei paitaa vielä tartte kaappiin viikata.

Lankana paidassa on Louhittaren luolan Luohitar II -lankaa. Oikein ihanaa kirjoneuleeseen, tosin sileää en mitä ilmeisemmin osannut siitä neuloa. Ihmeen kuhmuraista sain aikaiseksi. Tosin lankahan oli pariin kertaan neulottua ja purettua, joten sekin sai varmasti oman efektinsä aikan. Mukavan pehmoinen ja kevyt kuitenkin. Harmaata pohjaväriä meni se pikkasta vaille 300 g ja kuviovärejä sitten pienet nöttöset kaikkia. Vartalo-osa on väljä. Vähän kyllä mietin, että olisiko pitänyt tehdä jonkinlaisia vyötärömuotoiluita. Päätin sitten kuitenkin jättää ne pois. Ainoa korjauslike mikä pitää tehdä on laittaa niskaan joku merkki merkiksi paidan selkäpuolesta.


Kettu Kuningatar 
Malli: oma
Lanka: Louhittaren Luola Louhitar II, sävyissä Hopea, Porkkana, Pistaasi ja Karpalo
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jesh!