sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2018

Kirjontakärpänen

Taitoliitto on nimennyt tämän vuoden käsityötekniikaksi kirjonnan ja onhan se mitä mahtavin tekniikka! Kirjonnalla on niin monenmoista alalajia, joista jokainen varmasti löytää sen oman juttunsa. On ristipistoja, kanavatöitä, vilakirjontaa, käsin ja koneella. Yksinkertaisesttuna: neula, lankaa ja kangasta. Materiaalit voivat olla mitä tahansa villasta paperiin. Aika pienellä vaivalla voi saada jotain kaunista arkeansa sulostuttamaan. Toisaalta jos siltä tuntuu niin voihan sitä pistellä menemään jotain oikein suurtakin. Ja jos oikein suututtaa, niin senkin voi kirjoa. Voi olla söpöä ja suloista tai anarkistista ja kantaaottavaa. 




Kuluneella viikolla on tullut pelattua muliinilankojen ja häive-, etupistojen ja solmupistojen maailmassa. Mollie Makes -lehden verkkosivuilla kun oli tämän viikon ajan kimppakirjontaa. Joka päivä tuli kirjonnasta yksi osa ladattavaksi ohjeiden kera. Joten innostuinpa minäkin puuhaamaan.  


Ensimmisenä tehtiin keskelle pioni, joka oli kyllä se työläin ja vaikein osuus. En ole ihan varma, olenko koskaan pelannut häivepistojen kanssa. Niistä sanotaan, että se on kuin maalaisi langalla. Oli miten oli, niin ei se ihan helppoa ollut. Varsinkin kun ihmettelin miksi olin valinnnut pionia varten ne värit mitkä oli. Että miksi olin ottanut tummimmaksi väriksi ihan kummallisen värin. Niillä sitten kuitenkin ähersin menemään, huomatakseni seuraavana päivä, että se oika väri oli jäänyt käsiveskan pohjalle jemmaan. Höh. 


Tässä työssä hauskimmat olivat nuot leinikin kukat, eli nuot tuommoiset ympyrähässäkät, jotka nousevat ylös pohjasta. Pisto tehdään siten, että ensin piställään viisisakarainen "hyrrä" ja sitten kieputetaan lankaa vuoroin sakaroiden yli ja ali, vähän niinkuin kudottaisiin. Helppoa kuin mikä ja lopputulos todellakin näyttää leinikin kukalta. Tai mikä ranunculus se nyt onkaan, jaloleinikki?


Lopuksi oli bannerin ja tekstien vuoro. Alkuperäisessä oli teksti "hello spring". Minusta se, yhdistettynä kauniisiin kukkasiin, tuntui vähän imelältä. Mietin, että mitäs muuta siinä voisi olla. "Hello" on kirjoitusasultaan ja ääntämykseltään aika lähellä sanoja "hell of a" ja kun kevät on ollut sitä mitä on niin "hell of a spring" siihen sitten tuli. 


Kaiken kaikkiaan omaan osaamistasooni nähden olen tyytyväinen lopputulokseen. Aikoa mikä harmittaa on se, ettei kirjontakynän jälki lähtenyt irti kaikista kohdin ja se on jopa värjännyt vaaleimmat langat. Mehiläisen siivet esimerkiksi ovat sinertävät. Toisaalta, ei tätä niin läheltä tiirata, että sitä ensimmäisenä huomaisi.


Eikä tekemistä ilman välinevarustelua. Olin pojan kanssa Tigerissa ja huomasin siellä mitä mainioimpia lokerikkolaatikoita. Hintakaan ollut kuin neljä euroa ja nytminulla on hienoa lokerikko kirjontalangoille. Lokerikossa on kolme eri kerrosta, jotka saa päällekkän ja ne voi irrottaa toisistaan. Niin kätevä että! Saas nähdä pitääkö hankkia heti toinen samanlainen. Lisäksi löysin Nappi-Kikasta pahvisia puolia, joihin voi kieputtaa muliinilangan tokalta. Niitä näkyy alapuolen kuvassa takavasemmalla olevassa laatikossa.
 

Taito-lehdessä alkoi vuoden alussa yhteiskirjonta. Olen siitä saanut jo sen kukkasen valmiiksi ja nyt sitten loihimme sille aurinkoa kaveriksi. Vähän ketjupistot tulevat jo korvista ulos, mutta ei olisi enää paljoa ja aurinko saisi helottaa täydeltä terältä.


Onko sitten syy vai seuraus vai mikä, mutta seuraavaksi on vuorossa tämmöistä.


Kanavatyöt olen aina mieltänyt jotenkin vanhempien ihmisten hommaksi. Ehkä sitten itse alan olla sen ikäinen, että tämä kirjonnanmuoto kutsuu. Oikeastaan tämä on hyvin meditatiivista. Pistelee vaan menemään ja samalla voi antaa ajatusten mennä ja tulla. Sormepäät ja yläselkä vaan joutuvat aka lujille. Enkä ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärykseen muutaman värin kanssa, että mikä kuuluu ja mihin. 

7 kommenttia:

  1. Kaunis kirjonta ja teksti on just hyvä:)
    Mulla on kans monta kirjontaa tekeillä, se Taiton mysteeri ja jopa Joulukalenteri että ehtii ajoissa valmiiksi.
    Kiva lokerikko, ehkä meen katsomaan tarviinko oikeasti (mieli tekee mutta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sellaiset imelät ja liian positiiviset ovat vaan jotenkin... tekopirteitä ja rasittavia :D tuo lokerikko on ollut kyllä tosi hyvä, mun kirjontalangat ovat yleensä oleet säilöttyinä silleen kaaosteorian mukaan.

      Poista
  2. Onpas hieno kirjonta. Minunkin tekisi mieli kirjoa, mmutta aikaa siihen ei tahdo löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika, se ärsyttävä vihulainen! Entäs jos jottain ihan pientä, vaikka nappeja tai rintamerkkejä? Pieniä kukkia t-paidan kaula-aukon ympärille?

      Poista
  3. Juu, saattaa ne madameikäisten harrastukset tosiaan alkaa kiinnostaa muistakin kuin trendisyistä, tässähän sitä vanhennutaan koko ajan. Sun tekstillä taulu on ehdottomasti parempi ja kotimaan keleihin sopivampi. Mä en ole päässyt kirjontabuumiin ollenkaan mukaan. Ei sillä, ettei ganre kiinnostaisi, köhöm sitä ikää on täällä aika lailla, mutta jostain syystä mulla ei tahdo keskittymiskyky oikein riittää mihinkään enempi sinniä vaativaan, kuten uuden oppimiseen. Loman tarpeessa, kesää odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty on vähän arveluttavaa nimetä kanavatyöt tai mikään harrastelajike vanhempien ihmisten hommaksi, mutta eipä ne perennat tai säilöntä jaksaneet 2-kymppisenä ihmeemmin kiinnostaa ;D

      Tuo kanavatyö tulee olemaan kyllä niin pitkässä kuusessa, että saas nähdä. Sitä mustaa pohjaa on ihan riittämiin.

      Ja kyllä, kesäloma tai mikä vaan loma kelpaisi.

      Poista
  4. Siis genre. Tiedän termin, en vain osaa enää edes kirjoittaa.

    VastaaPoista