sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Räjähtelevät hihat

Syksyllä sain uutiskirjettä rouva Wallinilta, että olisi ilmestynyt uusi neulekokoelma nimeltä Shetland. Kirjan kuvat aiheuttivat erinäisiä sydämenläpätyksiä ja tihentynyttä hengitystä, joiden seurauksena Posti sai hommia. Kun kirja sitten saapui kotia, sitä tutkattiin kera laajentuneiden pupillien ja väräjävien sieraimin. Ja taas Posti sai hommia, tällä kertaa Skotlannin suunnilta Jamiesonsilta. 



Yell
Malli: Marie Wallin, kirjasta Shetland
Lanka: Jamieson's Shetland Spindrift sävyissä Charcoal, Sholmit, Moss, Mooskit, Paprika, Camel, Tundra, Blue lovat, Thistledown, Bramble, Yellow ochre ja Laurel 
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jes jes, mutta eiväthän hihat räjähdä?

Tiheyden kanssa oli pientä säätöä. Ohjessa on käytetty puikkoja 3,25 mm ja niillä on saatu 29 silmukkaa 10 sentille. Minä sain kolmosilla 28 silmukkaa. Yksi silmukka ei nyt kesää saati syksyä tee, mutta kun niitä luodaan yhteensä 358 niin sitten pitää jo vähän miettiä. Joidenkin, tänä päivänä arvoituksellisten, laskutoimituksien jälkeen päädyin luomaan 304 silmukkaa. Mallihan on todella väljä, s-koon ympärys on 122 cm. Ihan tuohon lukemaan en päässyt, oma takkini on n. 115 cm. Kerrostiehys näyttää täsmäävän. 


Neule neulotaan suljettuna neuleena ylös asti. Edessä ja hiha-aukoissa on steekit, eli suomeksi sanottuna ne leikataan auki kun neule on valmis. Kun sekä etukappale että hihat ovat kiinni niin vaatetta ei pysty sovittamaan. Päätin matkan varrella vielä soveltaa hiha-aukon korkeutta, koska ohjeenmukainen hiha oli minusta hirmuisen leveä. Tästä tietysti seurasi pieni aivopieru, joka valkeni minulle kun olin leikannut etukappaleen ja hihat auki ja pääsin sovittamaan neuletta ensimmäisen kerran. Jos lyhentää hiha-aukkoa niin on hyvä pidentää helmaa, jos haluaa samanmittaisen vaatteen kuin ohjeessa. Täysin päivänselvää, mutta jotenkin se sitten jäi ajattelematta. Jos asiasta etsii sen hyvän puolen, niin eipä olisi tumma pohjalanka riittänyt pidempään neuleeseen. 

Kun sitten neule oli leikelty auki, poimittiin hiha-aukosta silmukat ja posotettiin ranteeseen. Kun hihaan sovittelin, tajusin miksi hihat olivat mallissa leveät. Shetland Spindrift lanka on takertuvaista, pikkasen karheaa muttei millään lailla kutittavaa. Kun sellaisen sitten vetää vaikkapa pitkähihaisen trikoopaidan päälle, niin eipä sitten luista ei mikään. Siihen jämähtää kiinni ja pitää nykiä oikeille paikoilleen.


Hihojen jälkeen poimin silmukat etukappaleiden reunasta. Kun olin neulonut kaksi kerrosta, tajusin, että tulipa poimittua ihan liikaa ja purin silmukat ja aloin poimia uudellen. Sittenpä kävi se asia mikä steekatuissa neuleissa on minua aina pelottanut: steekkaus plörähti kahdesta kohtaa auki. Steekkikohdassa neuleeseen luodaan lisäsilmukoita, tässä neuleessa viisi silmukkaa. Kun neule on valmis niin keskimmäisen silmukan (ja sen viereisen silmukan) kumpaankin reunaan virkataan kiinteillä silmukoilla ylhäältä alas ja takaisin ylös reuna, jonka tarkoitus on pitää silmukat kurissa. Sitten neule leikataan niiden keskeltä auki. Ylimääräiset taitetaan nurjalle ja taitteelta sitten poimitaan silmukat. Tiedä sitten, että poiminko silmukat liian läheltä vai olinko leikannut huonosti, mutta niin vaan sieltä muutama lanka nousi irti ja taas syke ja hengitys tihenivät. Onneksi lanka on takertuvaista. Vaikka ne langanpäät siinä sojottivatkin niin ne eivät kuitenkaan sen enempää omille teilleen pyrkineet. Varovasti purin vielä kertaalleen poiminnan ja poimin silmukat puoli silmukkaa kauempaa. Sitten tein joitain pistoja purkautuneeseen kohtaan ja lausuin muutaman taian ja toivon kaiken olevat hyvin nyt. Toki siinä vaiheessa se ärsyttävä ääni päässä muistutti, että mistäkös kohtaa poimit hihojen silmukat. Huolestenutta hihasauman tiiraamista. Siellä on kaikki kunnossa, mutta vähän pelottaa, että jos nekin räjähtävät. Veikkaan, että käytössä lanka kuitenkin "muhjaantuu" sen verran, ettei se purkaannu yhtään mihinkään. Sen kuitenkin päätin, että seuraavan kerran kun teen aukileikattavan neuleen niin siihen tulee 7 silmukan steekki. Silloin ei tule ainakaan poimittua liian läheltä aukileikausta. 


Muutoinhan malli on kiva. Niskassa ei ole yhtään silmukkaa, jonka takia takki asettuu päälle vähän takakenoon ja etuhelma nousee. Olkasauma menee liki 10 cm olkapäiden alapuolella selässä. Etuliepeet asettuvat ihan itsekseen päällekkäin eikä neuletta tartte nykiä mihinkään. Ainoa vähän miinusmerkkinen asia on todella kapeat reunat. Helmaan neulottiin kuusi kerrosta helmineuletta. Sehän rullautuu iloisesti sykkyrälle. Tästä viisastuneena tein hihojen reunoihin muutaman silmukan kavennukset ensimmäisellä helmineulekerroksella. Mun neulomana helmineule on paljon leveämpää kuin kirjoneule, vaikka käytinkin siinä 2,5 millisä puikkoja. Saman sovelluksen tein etureunaankin. Sekä etu- että alareunalle on näytetty kuumaa höyrä ja pikkasen ne sitä jopa tottelivatkin. Selkään kyllä jää vähän pussittavuutta. En ole varma johtuuko tämä omista modauksistani vai onko mallissa sellaiset muutenkin. Kirjassa kun ei ole yhtään kuvaa neuleen selkäpuolesta, josta kyllä iso miinus.

Neuleen kuviot ovat helppoja. Helmassa on pieniä kuvioita, joita tehdessä ei tartte pahemmin kaaviota katsella. Langanpäitä tulee kyllä ihan tarpeeksi. Tummalla pohjalla oleva kuvio tuotti aluksi hankaluuksia, mutta senkin oppi ulkoa kun tarpeeksi monta kertaa toisti. Lankaa oli kiva neuloa ja kerän koko, 25 g/105 m, on kuin tehty kirjoneuletta varten. Langassa on ihan kiva värikarttakin 220 eri värillä!

Nyt tässä vähän tiiraan yhtä toista mallia samaisesta kirjasta, mutta mielenviereen on yhtäkkiä pölähtänyt niin pitkä jono kaikenlaisa neuleita, jotka haluan tehdä nyt ja heti, joten toinen näin suuri urakka saapi nyt hetken verran odotella.

10 kommenttia:

  1. No huh, kuin hieno! Mä olen sokeasti vaan luottanut siihen, että steekki on joku mystinen juttu, jonka pysymisestä universumi huolehtii, ettei mun tarvitse. Mutta nyt aloin kyllä huolehtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steekki on semmonen taikatemppu. Mulle ei mene mitenkään jakeluun, miten se virkkaus muka pitää mitään aloillaan. Ihan olen edellekin vakuuttunut, että joku kerta kun otan takkia pois päältä niin hiha lähtee irti :D

      Poista
  2. On se upea! Ja ihan hyvä varoituksen sana kaikille steekkajille, tarkkana saa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ne steekit rauhoittuivat. Eilen piti ihan muuten vaan tarkastaa hihojen tilanne. Ihan hyvä oli :) mutta seuraavalla kerra tosiaan se leveämpi steekki niin ei tartte nitroja.

      Poista
  3. Henkeäsalpaavan upea takki, toivotaan etteivät hihat räjähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ole räjähdelleet saati muutenkaan kärynneet :D

      Poista
  4. Anonyymi14.34

    Onpa kertakaikkisen upea takki, ja sopii sulle kuin nakutettu. Tuo eka kuva on vaan niin hieno, kuin suoraan jostain viikinkielokuvasta :-) Perfect, nuo värit ja sun harmaa (?) tukka. Olet kyllä niin taitava, että ei voi kuin ihailla (kadehtia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä on kiva malli. Mariella on myös toinen tämänlainen, Lerwick taisi olla nimi. Siinä on vielä enemmän erilaisia kirjoneuleita ei suuntiin, muodoltaan ja väritykseltään samanlainen kuin tämä.

      Tukka on sellainen valkoisen, harmaan ja ruskean sekoitus. Olenkin monesti meinannut, että kreppaan sen ja lennän luudalla kissan kanssa Kyöpelinvuorelle. Nythän alkaisi olla sopivasti sen aika :)

      Poista
  5. Anonyymi17.40

    Järjettömän hieno takki! Tiedätkö tai tietäisikö joku blogiasi seuraava saako Suomesta näitä Jamieson's lankoja? Snurressa kai joskus näitä oli, mutta ei näyttäisi sielläkään enää olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snurressa niitä oli, mutta eipä taida muualta löytyä. Jamiesonilta tilaaminen oli kyllä helppoa, postikulut eivät olleet kummoset ja langat tulivat sutjakkaasi perille. Toki jos ei tiedä mitä värejä on tilaamassa, niin luoviminen sen väripaljouden keskellä on aika tuskaa.

      Poista