sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2018

Väriä

Taito-lehdessä alkoi vuoden alussa Salainen puutarha -yhteiskirjonta. Sitä olen mieleni vieressä hellitellyt. Toisaalta kirjonta muliinilangoilla kiinnosti mutta ei ne villalangatkaan hullummat olisi. Pohjakin voisi olla vaikka joku keltainen tai semmoinen. Tällä viikolla ilmestyneessä numerossa oli jo kirjonnan toinen osa, ja nyt viimeistään hinku päästä neulan kanssa hommiin sai minut kauppaan kirjontalankahyllyn viereen ihmettelemään. Ja ihmettelemistähän siinä riitti. Ensin ajattelin, että sellaista kultaisen keltaista aurinkoon ja tymäkkää punaista ruusuihin. Paitsi, että violetitkin olisivat aika kivoja. Ja katos, tämmönen säpäkkä vihreä ja raikuva oranssi. Hikeä pukkasi, koska vaihtoehtojahan piisasi. Sitten yhtä rekkiä pyörittäessäni silmiin iskeytyi sellaisia pehmeitä värejä. Sellaisia, jotka itse miellän vanhoihin kirjontoihin kuuluvina: auringossa haalistuneita värejä. Poimin niitä kourallisen, enkä enää laittanut takaisin. Vielä pitäisi hankkia kangas ja tulostaa mallipiirustukset ja sitten lähtee!


Värien kanssa on tässä muutenkin tullut värkättyä. Joitakin aikoja sitten Stephen West meni julkaisemaan Kangarullover-paitamekon ohjeen. Ekat kuvat mallista ajoivat syvän hämmennyksen valtaan, koska kuvissa huomio lähinnä kiinnittyi herran pinkkiin peruukkiin ja muutenkin aika villiin stailaukseen. Joku paidan muodossa jäi silti kaihertamaan. Sitten eräänä päivänä Outi-rouvan luona teekutsuilla neuloessa, selasin Westiknits-kirjaa, jossa kyseinen neule myös oli. Siellä siitä oli mustakeltainen versio, joka iski ihan tuhatta ja sataa. Hyvä, että kupin sain ryystettyä tyhjäksi ennenkuin säntäsin renkaat sutien kotia. 


Sitten armotonta lankojen metsästystä. Koko koti taas kerran täynnä ihan vääränlaisia lankoja! Sitten ihan vahingossa katse kiinnittyi vyyhtiin Hedgehogin Villan-sävyistä lankaa ja purettavian korissa pitkään majailleeseen harmaaseen neuleeseen. Purin neuleesta hieman lankaa ja neuloin sitä siililangan kanssa yhteen. Ja se oli sitten siinä. Toki purkulanka, Uncommonin Everyday Sport sävyssä Smudge, piti ensin kastella ja kaikkea. Kuivumisen apuna käytettiin myös hiustenkuivainta, koska ei jaksanut odottaa. Ja saattoi se lanka olla vielä vähän kosteaa kuin aloin neulomaan. Kun on lähöllään niin silloin kannattaa mennä!


Neulomisen myötä on syntynyt uusia väriyhdistelmiä, jotka kutkuttavat. Kuvassa on Hedgehogin merinosingleä sävyssä Foolsgold ja KVG:n merinosinkkua sävyssä Avalon. Aikas ihanat. Ja sama kiva tunnelma kuin niissä muliinilangoissakin.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Räjähtelevät hihat

Syksyllä sain uutiskirjettä rouva Wallinilta, että olisi ilmestynyt uusi neulekokoelma nimeltä Shetland. Kirjan kuvat aiheuttivat erinäisiä sydämenläpätyksiä ja tihentynyttä hengitystä, joiden seurauksena Posti sai hommia. Kun kirja sitten saapui kotia, sitä tutkattiin kera laajentuneiden pupillien ja väräjävien sieraimin. Ja taas Posti sai hommia, tällä kertaa Skotlannin suunnilta Jamiesonsilta. 



Yell
Malli: Marie Wallin, kirjasta Shetland
Lanka: Jamieson's Shetland Spindrift sävyissä Charcoal, Sholmit, Moss, Mooskit, Paprika, Camel, Tundra, Blue lovat, Thistledown, Bramble, Yellow ochre ja Laurel 
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jes jes, mutta eiväthän hihat räjähdä?

Tiheyden kanssa oli pientä säätöä. Ohjessa on käytetty puikkoja 3,25 mm ja niillä on saatu 29 silmukkaa 10 sentille. Minä sain kolmosilla 28 silmukkaa. Yksi silmukka ei nyt kesää saati syksyä tee, mutta kun niitä luodaan yhteensä 358 niin sitten pitää jo vähän miettiä. Joidenkin, tänä päivänä arvoituksellisten, laskutoimituksien jälkeen päädyin luomaan 304 silmukkaa. Mallihan on todella väljä, s-koon ympärys on 122 cm. Ihan tuohon lukemaan en päässyt, oma takkini on n. 115 cm. Kerrostiehys näyttää täsmäävän. 


Neule neulotaan suljettuna neuleena ylös asti. Edessä ja hiha-aukoissa on steekit, eli suomeksi sanottuna ne leikataan auki kun neule on valmis. Kun sekä etukappale että hihat ovat kiinni niin vaatetta ei pysty sovittamaan. Päätin matkan varrella vielä soveltaa hiha-aukon korkeutta, koska ohjeenmukainen hiha oli minusta hirmuisen leveä. Tästä tietysti seurasi pieni aivopieru, joka valkeni minulle kun olin leikannut etukappaleen ja hihat auki ja pääsin sovittamaan neuletta ensimmäisen kerran. Jos lyhentää hiha-aukkoa niin on hyvä pidentää helmaa, jos haluaa samanmittaisen vaatteen kuin ohjeessa. Täysin päivänselvää, mutta jotenkin se sitten jäi ajattelematta. Jos asiasta etsii sen hyvän puolen, niin eipä olisi tumma pohjalanka riittänyt pidempään neuleeseen. 

Kun sitten neule oli leikelty auki, poimittiin hiha-aukosta silmukat ja posotettiin ranteeseen. Kun hihaan sovittelin, tajusin miksi hihat olivat mallissa leveät. Shetland Spindrift lanka on takertuvaista, pikkasen karheaa muttei millään lailla kutittavaa. Kun sellaisen sitten vetää vaikkapa pitkähihaisen trikoopaidan päälle, niin eipä sitten luista ei mikään. Siihen jämähtää kiinni ja pitää nykiä oikeille paikoilleen.


Hihojen jälkeen poimin silmukat etukappaleiden reunasta. Kun olin neulonut kaksi kerrosta, tajusin, että tulipa poimittua ihan liikaa ja purin silmukat ja aloin poimia uudellen. Sittenpä kävi se asia mikä steekatuissa neuleissa on minua aina pelottanut: steekkaus plörähti kahdesta kohtaa auki. Steekkikohdassa neuleeseen luodaan lisäsilmukoita, tässä neuleessa viisi silmukkaa. Kun neule on valmis niin keskimmäisen silmukan (ja sen viereisen silmukan) kumpaankin reunaan virkataan kiinteillä silmukoilla ylhäältä alas ja takaisin ylös reuna, jonka tarkoitus on pitää silmukat kurissa. Sitten neule leikataan niiden keskeltä auki. Ylimääräiset taitetaan nurjalle ja taitteelta sitten poimitaan silmukat. Tiedä sitten, että poiminko silmukat liian läheltä vai olinko leikannut huonosti, mutta niin vaan sieltä muutama lanka nousi irti ja taas syke ja hengitys tihenivät. Onneksi lanka on takertuvaista. Vaikka ne langanpäät siinä sojottivatkin niin ne eivät kuitenkaan sen enempää omille teilleen pyrkineet. Varovasti purin vielä kertaalleen poiminnan ja poimin silmukat puoli silmukkaa kauempaa. Sitten tein joitain pistoja purkautuneeseen kohtaan ja lausuin muutaman taian ja toivon kaiken olevat hyvin nyt. Toki siinä vaiheessa se ärsyttävä ääni päässä muistutti, että mistäkös kohtaa poimit hihojen silmukat. Huolestenutta hihasauman tiiraamista. Siellä on kaikki kunnossa, mutta vähän pelottaa, että jos nekin räjähtävät. Veikkaan, että käytössä lanka kuitenkin "muhjaantuu" sen verran, ettei se purkaannu yhtään mihinkään. Sen kuitenkin päätin, että seuraavan kerran kun teen aukileikattavan neuleen niin siihen tulee 7 silmukan steekki. Silloin ei tule ainakaan poimittua liian läheltä aukileikausta. 


Muutoinhan malli on kiva. Niskassa ei ole yhtään silmukkaa, jonka takia takki asettuu päälle vähän takakenoon ja etuhelma nousee. Olkasauma menee liki 10 cm olkapäiden alapuolella selässä. Etuliepeet asettuvat ihan itsekseen päällekkäin eikä neuletta tartte nykiä mihinkään. Ainoa vähän miinusmerkkinen asia on todella kapeat reunat. Helmaan neulottiin kuusi kerrosta helmineuletta. Sehän rullautuu iloisesti sykkyrälle. Tästä viisastuneena tein hihojen reunoihin muutaman silmukan kavennukset ensimmäisellä helmineulekerroksella. Mun neulomana helmineule on paljon leveämpää kuin kirjoneule, vaikka käytinkin siinä 2,5 millisä puikkoja. Saman sovelluksen tein etureunaankin. Sekä etu- että alareunalle on näytetty kuumaa höyrä ja pikkasen ne sitä jopa tottelivatkin. Selkään kyllä jää vähän pussittavuutta. En ole varma johtuuko tämä omista modauksistani vai onko mallissa sellaiset muutenkin. Kirjassa kun ei ole yhtään kuvaa neuleen selkäpuolesta, josta kyllä iso miinus.

Neuleen kuviot ovat helppoja. Helmassa on pieniä kuvioita, joita tehdessä ei tartte pahemmin kaaviota katsella. Langanpäitä tulee kyllä ihan tarpeeksi. Tummalla pohjalla oleva kuvio tuotti aluksi hankaluuksia, mutta senkin oppi ulkoa kun tarpeeksi monta kertaa toisti. Lankaa oli kiva neuloa ja kerän koko, 25 g/105 m, on kuin tehty kirjoneuletta varten. Langassa on ihan kiva värikarttakin 220 eri värillä!

Nyt tässä vähän tiiraan yhtä toista mallia samaisesta kirjasta, mutta mielenviereen on yhtäkkiä pölähtänyt niin pitkä jono kaikenlaisa neuleita, jotka haluan tehdä nyt ja heti, joten toinen näin suuri urakka saapi nyt hetken verran odotella.

lauantaina, maaliskuuta 03, 2018

Briochea forever

Siitä on nyt muutama vuosi kun ensimmäistä kertaa neuloin briochea, tai kaksiväristä patenttineuletta kuten se kait suomeksi olisi. Kokemus oli sen verran järisyttävä ettei se jäänyt yhteen kertaan. En osaa sanoa mikä siinä tekniikassa minua viehättää, ehkä se sama asia kuin kirjoneuleessakin: värit ja kuviot. Nykyisin huomaan lankojen äärellä aina tutkaavani kahtaa eriväristä vyyhtiä ja miettiväni, että minkähänmoinen yhdistelmä nämä olisivat ja mikä voisi olla kuvio. Bricohessa on kivaa myös yhdistellä erilaisia materiaaleja, vaikkapa mohairia ja merinoa. Myös eri vahvuiset langat toimivat hyvin. Viehkointa on kuitenkin värien yhdistäminen. joistakin väreistä ei todellakaan voi ennakkoon tietää miten ne toimivat brioche-neuloksessa.



Ylläoleva kuva on otettu muutama viikko sitten Taito Pohjois-Pohjanmaan järjestämässä viikonlopussa. Opetin siellä briochen neulomista. Olin levittänyt omia brioche-neuleitani pöydälle kun aurinko kurkki ikkunoista sisään. Pörröinen persikan ja mintun värinen Lumimarja-huivi on julkaistu viime syksynä ET-lehden käsityönumerossa. Tumman violetti huivi pienillä vaaleanpunaisilla kukilla löytyy taasen Taito-lehden numerosta 1/18 ja sen nimi on Pikku krookuksia. 


Viikonlopun pajaa varten suunnitelin pipon, jonka myötä porukka pääsi tutustumaan briochen neulomiseen. Lankana pipossa on käytetty Louhittaren Luolan Louhitar II -lankaa. Värit pipossa ovat keltamulta ja kanerva. Pipon kuvio on suht helppo vaikka kyllä se yksi kerros, missä kavennetaan oikein olan takaa, aiheutti erinäisiä huokauksia.
 


Jos nyt tuntuu siltä, että olisipa kiva oppia neulomaan bricohea niin nyt siihen olisi tilaisuus. Heinäkuun alussa, tarkemmin sanottuna 5.-8.7. on taas Jyväskylän neulefestarit! Pidän siellä lauantaina 7.7. brioche-pajan. Pajassa tutustutaan briochen sielunelämään: opetellaan luomaan kaksivärinen aloitus ja neulotaan perusbriochea. Kun se on hallussa, siirrytään kuvioiden ihmeelliseen maailmaan. 

Liput tulevat myyntiin maanantaina 5.3. kello 10. Lipun ostamista varten tarvitset Zup ticket -sovelluksen. Festareilla on tänä vuonna paljon erilaisia neulepajoja. Itse tässä tuumaan muutamaa pajaa. Kun nyt osaisi päättää! Suosituimmat pajat saattavat myydä loppuun muutamassa minuutissa, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä. 

Nähdään Jyväskylässä!