keskiviikkona, helmikuuta 28, 2018

Taustamusiikilla

Olisi muuten aika kätevää jos elämää voisi ryydittää taustamusiikilla. Aatteleppa kun ajat polkupyörällä, tukka ylväänä hulmuten ja taustalla soi Valkyrian ratsastajat! Vielä vähän tuulikonetta kehiin. Tai niin, ei meillä tartteta tuulikonetta: aina on vastatuuli.

Ja kun todellisuus on kuitenkin se, että taivaalta tulee räntää ja ties mitä muuta rapaa, tai on miljoona astetta pakkasta ja on se vastatuulikin ja saavut pahantuulisena, nälkäisenä ja väsyneenä kotiin, niin olisipa hienoa avata eteisen ovi Darth Waderin teeman tahdissa. Älyäsivät penskatkin olla hiljaa, eikä heti tulla kyselemään milloin ruoka on valmista.

Joten nyt olisi hyvä jos kajahtaisi Game of Thornesin tunnari.  

Turkis-liivi
Malli: Sanna Vatasen Bää!-kirjasta modifoitu liivi
Puikot: 8 mm
Lanka: hahtuvaa, suomenlampaan villaa, erilaisia käsivärjättyjen sukkalankojen loppuja, mohairia, pellavaa ja kaikkea mahdollista
Fiilis: no sitä taustamusiikkia kiitos! 


Kiertelin ja kaartelin tämän mallin kanssa ihan hyvän tovin. Kuvissa lenkkivirkattu liivi vain näytti niin älyttömän hienolta, että sitten yksi päivä sitä oli vain kokeiltava. Mutta se virkkaaminen tuntui niin kummalliselta. Pinnasta tuli kauhean kovaa,  joustamatonta, paksua ja muutenkin plääh. 

 

Tästä sisuuntuneenä päätin kokeilla onnistuisiko vastaavan pinnan neulomista. Löysin Youtubesta aiheesta videon ja sitä sitten testaamaan. Tein lenkeistä noin 3 cm pitkiä ja neuloin ne jokaiseen silmukkaan. Kerroksen ensimmäisen silmukan aina nostin neulomatta ja viimeisen neuloin ilman lenkkiä. Kun sitten katselin aikaansaamaani mallitilkun pintaa niin se johti erinäisiin riemastumisiin ja langan haalimiseen. 

Pääteemana oli löytää kaikenlaiset langat, joita saattoi villaksi nimittää ja olisivat harmaita. Runkolankana oli hahtuva, jotta pinnasta tulisi mahdollisimman turkismainen ja kuohkea. Sen kaveriksi joko kaksi tai kolme säiettä muuta lankaa, joka saattoi olla mohairia, pellavaa, suomelampaan villaa tai erinäisiä käsivärjättyjen sukka- ja huivilankojen loppuja. Kaikkea mitä koreista ja laatikoista löytyi. Ja löytyihän noita.




Loin 80 silmukkaa etu- ja takakappaletta varten. Tiedä sitten miten loin silmukat ja miten kerrokset neuloin, koska rivin alku, eli oikea etukappale on viistonmallinen. Taitaa käsiala vaihdella lenkuja neulossa. En ole kastellut neuletta ja kokeillut saisinko siten korjattua lempotuksen. Vähän pelkään, että liivin kuivuminen voisi viedä sen verran paljon aikaa, että neuleeseen tulisi paha haju. Höyryttäminen taitaisi tässä tapauksessa toimia paremmin. Jotkut hakasetkin voisi hankkia.

Lenksuneuletta on ehkä pikkasen hidas neuloa, mutta kyllä se siitä aika nopeasti syntyy, koska yksi silmukka on aika iso. Kerroksia ei taida kovin paljoa yli 50 olla. Lenksujen vääntäminen oli kyllä välillä vähän tuskaista. Jos tämmöisen neulomiseen herää intomieli niin suosittelen metallipuikkoja. Saivat meinaan sen verran kovaa kyytiä.  


Neuloessa minua huvitti ajatus, että lammas keritään ensin ja siitä villasta tehdään lankaa. Sitten se lanka neulotaan näyttämään uudelleen lampaan turkilta. 

Se, että onko tämä liivi mitenkään käytännöllinen tai muuta on sitten ihan asia erikseen, jota en nyt aio kommentoida. Mutta tuo pinta on aivan ihana!


lauantaina, helmikuuta 24, 2018

Pakkanen, siitä suomalainen tykkää

Vihdoin sain kaivauduttua töitten ja influenssan seasta ihmisten ilmoille. Lähinnä huomaamaan, että on kylmä! Tänä aamuna herätessä mittari näytti -22 °C ja ensimmäinen puuha olikin laittaa takkaan tulet. Sen kyljestä olikin sitten vähän vaikea irtautua ja Bertta muuten nukkuu edelleenkin kiipeilypuussaan takan vieressä. Bertan lempipaikka on ollut viimepäivinä kylppärin matolla, koska lattialämmitys. 

Pakkasesta tai oikeammin auringonpaisteesta intoutuneena päätin, että nyt pitää lähteä kuvaamaan viimepäivinä valmistuneita neuleita. Ja minnekäs muualle sitä ihminen suuntaa kuin meren jäälle.

Siinähän on sitten mukava riisua toppahousut ja untuvatakki pois vain huomatakseen, että kamera on hyytynyt. Povitaskussa lämmitellyt kännykkä onneksi toimi, joten ei ihan turha reissu sitten kuitenkaan. 

Vaikka ei niistä kuvista nyt niin järkeviä tullut.



Marled mania leggings
Malli: Stephen West
Puikot: 4 mm
Langat: kaikenmaailman sukkalankajämiä
Fiilis: eipä pakkanen haittaa!

Westin setä oli mennyt julkaisemaan villit neulehousut, joita piti ensin vähän silmät kierossa tillittää. Että kaikenlaista sitä. Samoihin aikoihin kuitenkin pukkasi angstia kaikkialla lojuvista jämälangoista. Että mitähän niistäkin. Kun sitten alkoi pakkasta ilmiintymään enemmänkin, tajusin että villahousuthan ovat juurikin ne mitä tarvitaan! Ei muuta kuin kaikki omituiset kirjavat sukkalanganloput kasaan ja kaveriksi niille tummia yksivärisiä ja menoksi. Ohje oli kirjoitettu 5 millisille puikoille, mutta minulla 4 milliset tottelivat paremmin joten niillä. Housut on neulottu kaksikertaisella ohuella sukkalangalla nurjapuoli päällepäin.

Aloitin 3. pienimmän koon mukaan, mutta jatkoin yläosaa pidemmäksi, jotta takapuolikin saatiin mahtumaan housujen sisäpuolelle. Koska silleen on kätevämpää. Sitten vaan posotettiin. Värilankaa vaihdettiin aina fiiliksen mukaan. Tummaa lankaa piti varmuuden vuoksi käydä hankkimassa lisää. Välillä kyllä hieman yllätyin siitä, mitä kaikkea lankaa taloudesta löytyikään. Ihan ei ole varmaa käsitystä milloin ja miksi olen ostanut ruman ruskeaa Fabelin sukkalankaa. Ja ihan kaksi kerää. 


Lahkeet taisin kavennella joka 5. kerroksella ja lahkeensuuhun tein reippaasti resoria. Koosta tuli lähes erinomainen. Lahkeet ovat tarpeeksi napakat. Tosin ahkeran käytön myötä, olen saanut housuihin ihan kohtalaiset polvipussit aikaiseksi. Housut ovat todella loistavat talvipyöräilyssä. Ei pahimmin palele reisiä tai persausta. Toimivat myös kuumeessa - silloin kun palelee niin ettei mikään riitä - pyjamahousuina.

Lankaa kului yhteensä n. 450 g joten muutamasta epämääräisestä jaloissa pyörijästä päästiin eroon, jes! Voin suositella mallia lämpöisesti! Kirjaimellisesti lämpöisesti.



Viimeisen kuvan muihin varusteisiin palaan sitten seuraavissa postauksissa.

Niin ja vähän pitää jo ennakkotiisata: Kesällä Jyväskylän neulefestareilla!