keskiviikkona, tammikuuta 24, 2018

Pikku Krookuksia

Tänään ilmestyvässä Taito-lehdessä on suunnittelemani Pikku Krookuksia -tuubihuivin ohje.

Huivi sai alkunsa itseasiassa Mesiangervo-lapasten peukalokiilasta. Siinä se viiden silmukan lisäyskohta näyttää minun mielestä pikkuiselta kukalta. Mieleen tulivat Tove Janssonin Muumi-piirustuksissa olevat pikkaiset tulppaanin näköiset kukkaset. Jotain pienten kukkasten muodostamaa kukkamerta oli siis ajatuksissa. Pieniä kokeiluja kehiin, ja kohta jo luotiin useampi sata silmukkaa ja posotettiin menemään!


Lankana huivissa on Louhittaren Luolan Kytöläinen II lankaa sävyissä Utu ja Munakoiso. Kytöläinen on ohutta 550m/100 g suomenlampaan lankaa, jota oli todellinen ilo neuloa. Ohuesta langasta tulee notkea huivi, jota voi kieputella kaulan ympäri ilman, että tulee fiilistä myllynkiven sisään joutumisesta. Huiviin meni kumpaakin väriä melkein yksi vyyhti. Joku keväisen kelta-vihreä värimaailma olisi varmasti myös hieno.

Huivin kuvion mallikerta on aika pieni, joten kuvion oppii helposti. Toki tietyissä kohdissa, joissa on sekä oikein-nurin kerroksia ja briochea, kannattaa olla tarkkana, ettei mene jatsin puolelle. Itsellä välillä meni. Samoin niissä kohdin, jossa kerroksen vaihtumiskohdassa pitää tehdä manöövereja. 


Kuvion pienuuden vuoksi huivin kokoa on helppo muuttaa. Jos ei tykkää kieputeltavista tuubeista, niin vähentää vaan reilusti, vaikka puoleen tai jopa enemmän, silmukoita ja saa tavallisen tuubihuivin. Paksummallakin langalla luonnistuu.

Monen mielestä huivin pinta näyttää kauempaa katsottuna pitsiltä. Tiedätte sen sellaisen mustan pitsin, jossa osa kuvioista on hopealla. Bertta kuitenkin taisi kiinnittää eniten huomiota ehtaan suomivillaan ja pehmoisuuteen, koska se oli salamana paikalla kun laitoin huivia nuppineulojen avustuksella kuivumaan. Kissa läsähti keskelle huivia eikä suostunut liikahtamaan mihinkään. 


Kaikista vaikeinta oli taas kerran kaavion teko. Miten ihmeessä se voi olla sellaista vääntöä? Brioche-kaaviossa pitää aina ajatella niitä lisäyksiä ja vähennyksiä ja niistä johtuvia tyhjiä ruutuja. Tässä tapauksessa vielä ne kerroksen ylimenevät kavennukset saivat aikaan ylimääräisiä aivojen kivistyskohtauksia. Toivon kovasti, että sain ne oikeaan järjestykseen paperille. 


En ole vielä nähnyt painettua lehteä, siinä on varmasti paremmat kuvat kuin nämä pikaisesti marraskuun lopulla ruokiksella napatut kuvat. Oli kiire saada huivi postiin ja tajusin, ettei illalla ole enää valoista.

4 kommenttia:

  1. Varsin näyttävä kauluri! Neuloin just samasta langasta tunikan, ei että se on ihana ja keveä. Lankaa jäi melkein koko vyyhti, tässähän sille ois käyttötarkoitus... Tosin joutuisi toisen vyyhdin tilaamaan, karmea kohtalo!

    VastaaPoista
  2. Oi, onpa kaunis!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, nämä ovat oikein mukavia luettavia nämä sinun juttusi ja mielenkiintoisia projekteja noin taitavalle ihmiselle!

    VastaaPoista