sunnuntaina, joulukuuta 09, 2018

Kirjontajuttuja

Sain Kirjapajalta arvioitavaksi uuden Kirjontajuttuja kirjan, jonka on tehnyt Cristin Morgan. 



Jo kannen perusteella olin aika täpinöissäni, eikä sisältökään mikään pettymys ollut. 20 erilaista, kivaa pientä kirjontatyötä. Ja pienillä tarkoitan sellaisia, jotka tekee jo yhdessä illassa. Tämmöisiä pienempiä kirjontajuttuja minunkin pitäisi suosia, eikä aina rynnätä sen vaikeimman ja suurimman perään, ne kun aina jäävät kesken. Kuten vaikkapa nuot taustalla olevat kanavatyöt. Olenkin päättänyt, että joululomalla voisi hyvinkin edistää niitten valmistumista, sellaista rennon rauhallista puuhaa. Paitsi tuo perunataulu on oikea sielunvihollinen liian lähellä olevien värisävyjen takia. Kannen työhön ei kirjassa ole ohjetta vaan se on yhdistelmä kirjan eri malleista.

Kirjan mallit ovat rentoja ja sellaisia "nykyaikaisia". On silmiä, käsiä, sateenkaaria, kukkia, mehiläisiä ja meloneja. On kirjontatöitä kehyksissä ja ilman. Tyynyä, lautasliinaa ja vaatteita. Mikään ei näyttänyt erityisen työläältä ja hankalalta ja siksi uskaltaisin suositella kirjaa jopa aloittelijalle. 


Oma suosikkini olivat nämä vihreään takkiin kirjotut punaiset kukat. Bertta teki kuvaamisesta vähän vaikeaa, koska oli niin peijakkaan innostunut touhottamaan mukana. Lisäkertoimena tämä vuodenaika: tuntuu, että se valoisin hetki kestää noin 5 minuuttia ja sitten peli on menetetty.

Ohjeiden yhteydessä on selkeästi työn eri vaiheet selitettyinä kuvien kera. Ikänäköisenä teksti voisi ehkä olla vähän isompaa :) Lisäksi kirjassa oli hyvät vinkit miten viimeistellä kirjotakehyksisen työn nurjapuoli. 


Kaikki ohjeet on kirjoitettu suomeksi ja kirjan lopussa on kuvien kera ohjeet käytettävistä pistoista. Se mikä harmitti pikkasen oli se, että töissä käytetyt värit oli listattu värien nimen mukaan. Joku aika piti penkoa, että mikä mahtaa olla värin numerokoodi, koska niillä numeroillahan ne kirjontalangat ostetaan. Numerolista löytyy kirjan lopusta ja yllätys yllätys, siinä värien nimet onkin enkuksi. Onneksi ne on jaoteltu aina työn mukaan, että kyllä siitä selvän ottaa. Paitsi yhteen työhön oli ohjeessa merkitty viisi väriä ja numerolistassa siinä oli kuusi väriä.


Noh, se on pieni juttu se. Kirjan ihan paras juttu oli silitettävät kirjontakuvat! Siis ihan huippua! Musta se kuvien kopioiminen kankaalle on monesti se kohta, jolloin koko into hiipuu, edes aloittaa. Eihän se nyt vaikeaa ole, mutta ärsyttävää. Kirjan takakannessa on tasku, josta löytyy kaikki mallit silityskuvina. Miksi tämmöistä ei ole ollut muissa kirjontakirjoissa? Silityskuvat ovat ihan ässiä!

Joten millähän aloittaisi? Sellaiset pikkuiset ruusut voisivat olla kivoja villatakin olkapäällä.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2018

Messuhumussa

Aika vähissä ovat ne asiat, joiden takia nousisi aamulla tosi tohkeissaan kello 04:15. Varsinkaan marraskuussa. Tampereen käsityömessut ovat kuitenkin sellainen asia. Ja mikäs se oli matkatessa kera vaunullisen maajusseja kanssa :)

Junan saavuttua Tampereelle, otimme tiukkaa hanhenmarssia Keskustorille ja sulloiduimme muutaman muunkin rouvaihmisen kanssa bussiin kohti messukeskusta. En sitten tiedä oliko porukkaa ihan oikeasti enemmän kun edellisvuosina, mutta nyt piti ensimmäistä kertaa jonottaa sisälle ja muutenkin käytävät tuntuivat ruuhkaisemmilta. 

Meidän Oulun seurueen, Outi- ja Sanna-rouvan kanssa suuntasimme heti ensimmäisenä E-hallin viimeisimpään nurkkaan, koska karttojen perusteella siellä olisi luvassa täysin uusia tuttavuuksia: Martin's Lab, Skein Queen, G-uld ja Dandelion Yarns. Tosin en kyllä ymmärrä miksi nämä ulkomaanelävät oli pitänyt tunkea sellaiseen vihon viimeiseen nurkkaan, jonne harva vahingossa ajautuu. Outi-rouva päästi mopon irti heti ensimmäisellä pysäkillä, minä nuutailin, enkä osannut oikein tarttua mihinkään vaikka tarjolla oli vaikka ja mitä. Tiedä sitten onko jo iskenyt ähky sen kaiken käsivärjätyn specklehurmoksen keskellä. Että jos vaikka vaihteeksi jotain rouheampaa?

Ja sitähän oli heti nurkan takana tarjolla! G-uldin osasto oli sellaista herkkua että oksat pois. Tarjolla oli kauniisti hyllyissä olevia lankoja, pöydillä olevia valmiita tekemispakkauksia, henkareissa mallineuleita, kirjoja, tilpehööriä ja vaikka mitä. Hyvin inspiroivaa. Messuilla kun monesti nappaa käsiinsä jotain kivaa lankaa ja alkaa heti armoton pohtiminen, että mitäs tästä tekisi. Tuolla osastolla oli sopivasti silmäkarkkia tarjolla ja ajatus alkoi rullata ihan uudella vaihteella.

Ajatukselle antoi voimaa osastolla ollut huivipaketti, jossa harmaan langan kaveriksi oli ujutettu ohuttakin ohuempaa lankaa antamaan uusia sävyjä. Tästä lähti ajatus takista ja sitten oltiinkin jo valkkaamassa pikkuriikkisiä vyyhtejä. Neulekin lähti heti lauantaina puikoille. Nyt vaan tajusin, että olisi pitänyt vähän rajoittaa tuota aksenttivärien palettia. Katsotaanpa miten se tästä muotoutuu. Tykkään kovasti tuon langan, Uuden Seelannin lammasta, tunnusta ja vivaihteekkasta sävystä.

Kun ostoshana oli näin saatu auki niin siitähän se sitten lähti. Annan ja Ellan kojulta löysin täydellistä tumman sinapin väristä mohairia. Sisänsä hauskaa oli huomata, että minulla on kotona täsmälleen saman väristä Isagerin alpakkaa niin 1- kuin 2-vahvuisena, ja siitäkin tuli tehtyä lauantaina mallitilkku! Tämän sävyn kanssa passaakin Kässäkerho Pompomin uusi pellavakangas kuin nenä päähän. Ostin kuvioitua pellavaa 1,5 m ja sille kaveriksi tumman harmaata metrin. Messuhallin valot ovat kyllä niin huonot ettei toista. Tämäkin harmaa näytti hallin valoissa siniseltä, ja aiheutti vaikka mitä empimisiä. Tumman harmaa kerä on Sandnes Garnin Tweediä ja siitä tulee pipo. Tykkään kovasti noista kullankeltaisista nypylöistä, joita langassa on. Näyttävät ihan metallisilta.


Pirtin Kehräämön kojulla oli valmiita lankapaketteja. Värit olivat niin puikeat, että mukaanhan ne lähtivät. Lanka on sukkalankaa, mutta kyllä nämä taitavat lapasiin mennä. Värisävyistä tulee mieleen heti Kainuun Kukkalapaset. Harmi, ettei näitä värejä ollut yksittäisiä vyyhtejä tai en ainakaan sellaisia huomannut.

Rouva Silmu&Solmun kojulla ihasteltiin ensin kimmeltävää Savusauna-väriä kunnes silmät nauliutuivat mohariin. Niin makeat värit oli rouva saanut lankoihin, että eipä niitä voinut olla mukaan ottamatta.

Retrosarian sukkalanka taasen tarttui Ekolikan oastolta. Ja siitähän tulee...ta-daa...sukat! 

Kaikkia kojuja ei millään keritty katsoa, suunnitelma kun oli lähinnä singahtelu sinne tänne. Kerittiin kuitenkin käydä katsomassa Novitan neulenäytös. Se ihan vaan siksi, että siellä oli näytillä myös vanhojen aikojen neuleita. Tämän ajan eleettömien ja värittömien mallien rinnalla 90-luvun Pihlajanmarjat ja ankkalammet sekä hauet ahventen kera näyttivät vallan huikeilta. Niistä tuli mieleen kanavatyöt ja heti pisto omassatunnossa kahden keskeneräisen kanavatyön takia. 

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä ja hyvä repäisy pimeään arkeen. Kotimatkalla junassa oli kyllä sen verran väsynyt tunnelma, että katsoin parhaaksi antaa neuleen olla laukussa. Siinä silmiä lepuuttaessa oli kuitenkin hyvää välämää antaa erilaisten neulesuunnitelmien vallata pää. 

Kiitos messuseurasta Outi ja Sanna sekä myös Hanna, Maria ja Tiina. Sekä kaikki muut joihin messuilla törmättiin. Nyt neulomaan!

torstaina, syyskuuta 27, 2018

Pulu ja Pioni

Tänään on tullut myyntiin uuden Roosa nauha lanka -malliston neuleet. Siellä tosi monen kivan mallin ja upeiden balettikuvien  seassa on myös minun suunnittelema Pulu ja Pioni -paita, jonka synnystä muutama sana.
 

Noin vuosi sitten minulta kysyttiin, lähtisinkö taas mukaan kampanjaan. No tottakait! Mietintämyssyä päähän ja pohtimaan.

Tällä kertaa halusin tehdä neuleen Roosa nauha -langasta. Viimekertainen Roosa nauha -neule kun oli Paksu Pirkkaa ja sitä neuloessa mulla tulee ranteet kipeäksi. Paksujen lankojen neulominen ei ole mun juttu. Aika pian oli selvää, että halusin jatkaa lintuteemalla ja jostain mielen syövereistä tuli mieleen sanapari Pulu ja Pioni. Ajatus pionissa luuravasta pulusta ei hellittänyt ja lopulta se ilmiintyi ensin luonnokseksi ja siitä mallitilkuksi. Ajattelin, että kuvio voisi olla hyvin väljälinjaisen paidan kaarrokkeen kuvio. Toki vähän eksoottinen tuo on puluksi, joku semmonen töyhtöpulu. Toki tämän päivän lehdessä oli juttua Munkkikorppikotkasta. Sellainen laji kuulkaa on olemassa. Tuntuu, että niitä elää myös meidän perheessä. Myös Pullakorppikotkia ja Karkkikorppikotkia on tavattu meidän keittiössä.

Näitä suunnitelmia sitten Taidon ihmisille esittelemään. Ankaraa värien valkkaamista ja joululomalle neulomaan into piukassa.




Kuviota syntyi mutta joku kuviossa hämäsi. Syytin ensin pimeyttä ja hehkulampun valoa, kunnes oli pakko tunnustaa ettei se pioniin valittu säpäkkä magenta nyt vaan erotu niin hyvin kuin olisin halunnut. Muistin taas kerran sen mustavalkokuvatestin ja sehän paljasti, ettei väri todellakaan erotu niinkuin sen pitäisi.


Tuossa alemmassa mustavalkokuvassa vertaillaan miten vaaleampi ja lopulliseen paitaan tullut väri erottuisi. Aika paljon paremmin kuin tumma magenta.

 
Ei kun toista väriä valkkaamaan ja aloitetiin alusta. Samalla korjasin pari ajatushäröä, jotka olivat päässeet kaarrokkeeseen uimaan. Kuvion jälkeen työssä on monen monituista silmukkaa ja vaikka mallia kait nyt pitäisi tässä hehkuttaa niin sileän oikean neulominen vaan on tylsää. Ei se siitä muuksi muutu. Ei muuta kuin vihreitä kuulia poskeen ja jouluelokuvia telkkarista, silleen se tuli valmiiksi. 

Paita on siis hyvin väljä ja sinäsä hauska kapistus, koska se passaa aika monen erikokoisen ihmisen päälle. Ehkä kaikkein kaitasimmilla voi olla kaula-aukon laajuuden kanssa hankaluuksia. Mutta kaula-aukon voi aina tehdä vähän pienempänä ja lisätä sitten silmukoita ohjetta vastaamaan. Helma loppuu noin vyötärön kohdalla ja koska neule neulotaan ylhäältä alaspäin, voi itselleen sopivaa mittaa säätää. Liian pitkäksi neuletta en ehkä neuloisi, ettei se näytä säkiltä. Olen itse käyttänyt tätä näin syksyn tullen töissä, kun kaipaa pientä lämmikettä, mutta pitkähihainen villapaita tuntuu liaan kuumalta. 

Toki kuvaa varten olisi voinut katsastaa ettei paita olisi noin ryppyinen oltuaan kotimatkan laukuun tungettuna. Oli kuitenkin kiirus ottaa kuvat kun taivaan väri vaihtui vauhdilla hempeän sinisestä ärhäkän mustaksi.

Roosa Nauhan -langat ovat paljolti punaisen ja pinkin eri sävyissä. (Yllätys, yllätys). Jos haluaa jotain muita värejä kokeilla, niin joku hiekan harmaa pohjavärinä, puluun joku hemmosti sinertävä väri ja pioni oranssilla voisi olla aikas kiva. Tiedän, että ainakin yksi testiversio on neulottu mustalle pohjalle valkoisilla puluilla ja oranssilla pionilla. Jos sitten taas on pinkin ystävä, niin pohjaksi joku imelä pinkki, pulu valkoisenharmaalla ja kukka, hmm, se voisi olla tumma sininen ja muistaakseni värikartassa oli violettiakin. Mutta mikä ettei vaaleanharmaa pohja, lintu tummemmalla harmaalla ja pioni mustalla. Jos langoissa olisi sinapin keltainen niin vähämpä ois hienoa. Mutta ehkä se sitten ei olisi enää Roosa nauha -väri. Jos värien erottuvuus mietityttää niin ota kännykällä mustavalkokuva niin, että laitat pohjaväriksi aiotun vyyhdin päälle muutaman langan kuviovärejä. Jos nämä langat eivät erotu pohjaväristä, eivät ne todennäköisesti erotu kunnolla myöskään valmiissa kuviossa.

Ohjeita voi ostaa taito.fi-sivuilta ja Taito Shopeista ympäri maan. Ja hyvällä asiallahan tässä ollaan liikenteessä: ohjeista ja langoista lahjoitetaan osuus Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen.

tiistaina, syyskuuta 11, 2018

Brioche-vinkkejä

Minulta kyseltiin vinkkejä miten aloittelija onnistuisi briochen kanssa, joten tadaa:

10+ brioche-vinkkiä 

1. Mitä lankaa kannattaa käyttää?
Jos et koskaan aiemmin ole neulonut bricohea niin valitse keskivahva (n. 300 m/100 g), hieman karhea villalanka. Ohuesta langasta voi olla vaikeaa neuloa ja laskea silmukoita varsinkin jos tekee kuvioita. Liukas lanka, kuten merinosilkki taas purkautuu todella helposti jos satut tiputtamaan silmukan. Karheampi lanka kestää vaikka puikon vetämisen irti eikä silmukoille tapahdu mitään. Mohair on myös mainio lanka, se ei todellakaan purkaudu itsekseen. Silkkiä sisältäviä mohairlankoja kuitenkin pystyy kokemukseni mukaan purkamaan. Bricohe-neuloksesta tulee myös paljon paksumpaa kuin jos neuloisit vaikka sileää oikeaa. Voisi sanoa, että se on kaksi kertaa paksumpaa. 

2. Miten valitsen värit?
Värien valitseminen on hauskaa vaikka joskus hankalaa. Itse olen huomannut, että briochessa värit voivat käyttäytyä ennalta arvaamattomalla tavalla. Värit, joiden olin ajatellut olevan mitä parhain pari, paljastuvatkin kummallisiksi. Kummalliset värit taas saattavat olla mitä mainioin pari. Samoin voi käydä kun miettii, että kumpi väreistä on se kuvioväri ja kumpi se taustaväri. Näitä olen itse joutunut monesti vaihtamaan toisinpäin. Monesti briocheen valitaan värit, joissa on suuri kontrasti, kuten vaikka musta ja valkoinen. Kuvioväriksi valitaan usein se vaaleampi väri, koska vaalea kuvio erottuu paremmin tummalta pohjalta kuin toisin päin. Itse tykkään käyttää värejä, jotka saattavat olla kumpikin yhtä tummia tai vaaleita. 


Yläpuolisessa kuvassa on Krysteemi-pipon yksi kukkasista. Kuviovärinä on keltainen ja taustavärinä harmaa. Kuvassa oikea puoli ja nurja puoli. Jos väreistä ottaa mustavalkokuvan, huomaa etteivät värit erotu kunnolla toisistaan. Kirjoneuleeseen en laittaisi näitä värejä kavereiksi, mutta briochessa ne toimivat. Minusta asian ratkaisee värin valo. Kummassa värissä on enemmän valoa, sen valitsen kuvioväriksi. Eikä värien tarvitse aina olla erilaisia vaan hyvinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä saa aikaan kuvioita. Esimerkiksi alapuolella olevassa kuvassa on mohairista neulottu huivi, jonka värit ovat hyvin lähellä toisiaan. Kun värit ovat lähellä toisiaan on vaikea sanoa kumpi on se oikea ja kumpi nurja puoli. Jos käyttää hyvin vaaleaa ja tummaa väriä niin puolet ovat hyvin erilaisia.



Miten värit toimivat yhdessä, paljastuu vain kokeilemalla. Kannattaa myös muistaa, ettei oikeaa ja väärää ole, on vain mielipiteitä. Jos värit näyttävät sinusta hyviltä yhdessä niin silloin ne ovat hyvät. 

3. Mikä on sopiva puikkokoko?
Puikkokoko riippuu täysin käsialasta. Jos neulot tavallisestikin tiukkaa niin todennäköisesti neulot myös briochea tiukkaan. Briochen olisi kuitenkin tarkoitus olla kuohkeaa, mutta ei sellaista että sormet menevät läpi. Paitsi jos haluat sen olevan reikäistä. Itse neulon briochea ihan samalla puikkokoolla kuin tavallistakin neuletta neuloessani. Ainoa poikkeus on jos työssä on paljon nyppyjä. Silloin saatan käyttää 0,25 tai 0,5 milliä ohuempia puikkoja. Tämä siksi, että silloin saan nypyistä nätimpiä. 

4. Miten brioche-kaaviota luetaan?
Brioche-kaaviot näyttävät täysin kryptisiltä. Logiikka niissä kuitenkin on. Omissa kaavioissani merkitsen aina väreillä kerrokset, eli millä värillä mikäkin kerros neulotaan sekä mihin suuntaan. Kaavioissani käytän I ja II symboleita merkkinä oikeasta pystyraidasta ja – ja = symboleita merkkinä nurjasta pystyraidasta. Kaaviossa on merkkejä paljon, koska niitä tarvitaan paljon. Kovasti kannustan opettelemaan lukemaan neuletta. Brioche-kuviot ovat monesti hyvin graafisia eli samaa kuviota toistetaan ja kuvioista muodostuu selkeä rytmi, kuten vaikka lehtikuviot. Kun olet toistanut kuvion kerran, pysähdy katsomaan neulettasi. Huomaa missä kohdin kavennukset ja lisäykset menevät. Voi olla ettet kohta tarvitse kaaviota ollenkaan ja pysyt neuleesta seuraamaan mitä siinä tapahtuu ja mitä pitää seuraavaksi tehdä.


Ja kyllä, kaavioita on aivan hirveä tehdä! Lumimarja-kaaviota tuusasin nelisen tuntia ennenkuin alkoi sujua. Kaavion tarkastaminen on myös erittäin ankeaa puuhaa.

5. Apua, virhe!
No niitähän sattuu. Ja brioche-neuleessa ne  loistavat ja kauas. Ennenkuin kiskaiset puikot raivon vallassa irti, niin hengähdä ja keitä vaikka kuppi kuumaa. Tutkaa missä kohtaa virhe on. Onko se tullut edellisellä kerroksella vai 10 cm sitten? Miten hankala virhe on? Pystykö jotenkin kikkailemaan sen piiloon? Jos olet unohtanut vaikkapa kavennuksen edellisellä kerroksella niin saisitko silmukoita nostelemalla tehtyä kavennuksen? Jos kyseessä oli useamman silmukan lisääminen niin sitten kikkailu ei enää onnistu, koska silmukoiden lisääminen vaatii lankaa ja sitä ei pysty tyhjästä nyhjäsemään. Jos virhekohta on ihan lähellä niin pura silmukka silmukalta virheeseen ja korjaa se. Jos virhe on tapahtunut 10 senttiä sitten, ota puikot irti. Pura rauhallisesti työtä kunnes olet kerroksen tai kahden päässä virheestä. Ota ohuemmat puikot ja poimi silmukat puikolle. Ohuemmille puikoille poimiminen on helpompaa. Langannostoista ei tarvitse tässä vaiheessa pitää niin suurta huolta, silmukat ovat tärkeimmät pelastettavat. Jatka sitten purkamista silmukka kerrallaan kunnes pääset virhekohtaan. Muista vaihtaa työhön takaisin oikean kokoiset puikot jos käytit ohuempia puikkoja silmukoiden poimimiseen.

6. En muista kummalla värillä neuloin viimeksi
Briochea neulotaan vuorotellen eri väreillä. Kerroksella on siis vain yksi väri käytössä. Jos et tiedä kummalla värillä sinun pitäisi jatkaa työtä niin tarkasta edellisen kerroksen langannostot. Ne kertovat sinulle millä värillä edellinen kerros on neulottu. 

7. Mikä ihmeen langannosto?
Brioche-ohjeissa käytetään usein termiä langankierto, niin minäkin olen käyttänyt. Englanninkielisissä ohjeissa on "yarn over", joka oikeastaan on parempi termi asialle mitä tehdään. Vetämilläni briochekursseilla kun huomasin, että langakiertoja voi tehdä monella tapaa. Osa kieputti yhteen suuntaan, toiset toiseen ja tuloksena oli jotain mikä ei ollutkaan briochea. Kun siis puhutaan langankierrosta tarkoitetaan oikeastaan langannostoa. Lanka tuodaan vasemman puikon päälle ja nostetaan siitä silmukan kanssa oikealle puikolle.

8. Miten päättelen langat?
Tätä ihmettelin myös kun ensimmäistä kertaa päättelin langanpäitä brioche-neuleeseen. Olen tehnyt niin, että kuviovärin päättelen oikealle puolelle. Lanka neulaan ja siitä oikeiden simukoiden viertä vaan ylös- tai alaspäin. Lopuksi lanka nurjalle puolelle ja jonnekin lomaan sentin pätkä ja näps poikki. Alapuolella olevassa kuvassa "näkyy" päättelyt. Luulisin, että oikella puolella olen päätellyt langan tuohon lehden vasemmalla alapuolella olevaan oikeiden silmukoiden jonoon. Nurjalla puolella pikku lankatupsu paljastaa silmukkajonon, johon langanpää on kätketty.



9. Pitääkö brioche-neulos pingottaa?
Ei välttämättä. Jos neulos on ihan tavan briochea, en tee sille mitään kun se on puikoilta pois. Jotkin kuviolliset saatan pingottaa kevyesti. Pingottaminen avaa kuviota hieman. Brioche-neulos on hyvin joustavaa, joten pingottamalla sen hampaat irveessä saat todennäköisesti jotain valtavaa aikaiseksi. 

10. Mitkä mallit sopivat aloittelijalle?
Riippuu varmasti siitä miten kokenut neuloja olet. Haluatko nopsaan valmista vai jaksatko kärsivällisesti tehdä pidempiäkin huikosia. Briochen neulominen pyörönä on helpompaa kuin tasona. Silloin ei tarvitse ajatella niitä "nurjan puolen juttuja". Samoin perusbrioche on aina helpompaa kuin kuviot. Kuvioitakin on kuitenkin monenlaisia. Selkeästi toistuvat lehtikuviot ovat minusta helppoja. Moneen suuntaan rönsyilevät taas sellaisia, että kaavion katsomista ei todellakaan voi unohtaa. Esimerkiksi omaa Lumimarja-huivia en suosittelisi vasta-alkajalle. Mutta kukapa se kieltää sukeltamista suoraan syvään päähän. 

+ Ja vielä yksi juttu. Pyörönä neuloessa se vapaana oleva lanka todellakin roikkuu työn oikealla puolella. Jos laitat sen työn taakse niinkuin normaalisti neuloessa, saat kerroksen vaihtumiskohtaan reikiä. Kun langat ovat työn edessä, et osaa jälkikäteen sanoa missä kerroksen vaihtumiskohta on. 

Ja varoitukseksi, brioche on hyvin koukuttavaa.


sunnuntaina, elokuuta 26, 2018

Lotta

Jos Neulefestareille tikutettiin ahkerasti edellisen postauksen valtaisaa huiviksikin kutsuttavissa olevaa objektia, niin tikutettiin sinne myös mekkoa. En kyllä vieläkään tiedä mistä se päähännousena sillä kertaa lähti, jostakin.

Eli mekko nimeltä

Lotta
Malli: Lotta, suunnittelija Marie Greene, Laine Magazine nro 5
Lanka: The Uncommon Thread Everyday Sport (100% merino), sävyssä Smudge, 5 vyyhtiä
Puikot: 2,75 ja 3,5 mm, veikkaan
Fiilis: noh


Tässä mallissa huomio kiinnittyy ehdottomasti yläosan kierretyillä oikeilla silmukoilla tehtyihin pystyraitoihin. Ne ovat hieno yksityiskohta muuten hyvin eleettömässä mekossa. Olen kesäkuun puolella kirjoittanut mekon alkumetreistä, jotka olivat yhtä taistelua. Mulla ja ohjeella kun ei vaan synkannut. En tiedä mikä oli kivi kengässä mutta jotenkin ohjeen seuraaminen oli hirmuisen vaikeaa. Olin monesta kohtaa eri mieltä ohjeen tekijän kanssa ja purinkin ensimmäisen yrityksen kun niin moni kohta jäi harmittamaan. Toka koitoksella jo tiesin mitä tuleman pitää, mistä kohdista en pidä ja olin jo keksinyt miten ne kohdat haluan tehdä toisin. 

Yläosan loppuun tehdään poikkiraita ja iso vekki. Näitten jälkeen ei sitten tapahtunut muuta kuin sileää oikeaa silmäkantamattomiin ennen helman reunaa. Mekkoa tuli sovitettua monta kertaa toiveikkaasti, että joko joko joko voisi aloittaa resorin. Nope. 

Ennen helmaa tein kuitenkin kaikki yläosan jutut valmiiksi, päätien halkion reunat, kauluksen ja hihat. Ettei tartte enää lopuksi palata niihin. Pitää muistaa tämä myös jatkossa. Viimeistelyt kun ovat joskus tympeitä.

Lanka on huikean ihanaa The Uncommon Threadin Everyday Sportia ja sävy on nimeltään Smudge. Olen ostanut sitä jo monta vuotta sitten ja neulonut objektin, jota ei tullut käytettyä. Purin sen sitten tänä kesänä ja yritin muuttaa sen Westiknitsin Kangarulloveriksi. Ei onnistunut sekään. Kunnes sitten päätin, että Lottahan niistä vyyhdeistä tulee. Muutama vyyhti piti toki hankkia lisää. Onneksi ne olivat eri ostoajankohdista huolimatta hyvin samanvärisiä, joten eri värjäyserät eivät erotu. Viime aikoina olen valitettavasti törmännyt käsinvärjättyihin lankoihin, joiden värjäyserät ovat minusta ihan eri värisiä. Käsivärjätyissä ei tietenkään koskaan voi saada aikaiseksi prikulleen samoja sävyjä, mutta jos se väri kuitenkin olisi sama?

Mekko tikutettiin siis valmiiksi. En kuitenkaan ole vielä ihan varma onko tämä ihan mahtava vai mikä. Mekon mallihan on suora. Ehkä olisi pitänyt tehdä jotain vyötärömuotoiluja. Jos miettii tarkemmin, niin minulle olisi sopinut ehkä paremmin pienempi laskos edessä ja sitten kavennukset kohti vyötäröä ja taas levennykset kohti lantiota. Olen nähnyt mekon itseäni paljon pienempien päällä ja heillä se näyttää paljon paremmalta. Itse olen ns. alapainotteinen ja jotenkin se täysin suora malli ei vaan tunnu hyvältä.

Vähän jo mietin, että pitäisikö asialle tehdä jotain, mutta se tarkottaisi purkamista kainaloihin asti ja sitten taas uudelleen neulomista. Se taas ei just nyt oikein nappaa. Katsotaan miten tämän kanssa nyt eletään. Puretaan sitten jos tuntuu siltä.

Minulta on pyydetty brioche-vinkkejä blogiin. Kiitos ideasta. Tulen tekemään aiheesta postauksen nimenomaan vinkkikulmasta. Eli ei varsinaista teen näin vaan ota huomioon tämä.

tiistaina, elokuuta 21, 2018

Keskikesän ruusu

Jyväskylän neulefestareiden alla iski takavasemmalta vimma neuloa valtavan kokoinen pitsihuivi festareille mukaan. Aivan älytön ajatus, mutta niin vaan huomasin kerineeni 1100 metriä lankaa ja aloittaneeni neuleen.



Midsummer Rose
Malli: Midsummer Rose, Laine Magazine 5, suunnittelija Lene Tørsti
Lanka: Louhittaren Luolan Kytöläinen II, sävyssä keltamulta, sekä pikkasen Kytöläinen lankaa kaksikertaisena
Puikot: luulisin, että olivat 3,5 mm
Fiilis: järki hoi!

Midsummer Rose ei ole ihan sieltä pienimmästä päästä oleva lainapeite. Se on ihan järkyttävän kokoinen. Tein periaatteessa ohjetta pienemmän kokoisen, taisin tehdä sen pääkuvion toistoja vain neljä. Lankakin on ohjeessa käytettyä lankaa ohkasempi, mutta niin se vain kasvoi. Festareitten risteilyllä verrattiin tätä siihen alkuperäiseen ja todettiin, että isompi tuli. Eihän se mittään, että on laaja: mahtuu varmasti sisään. Mutta se huivin koko harmitti lähinnä viimeisillä kerroksilla neuloessa eikä neuleen päättelykään mikään miellyttävä kokemus ollut. Mutta niin vain sen sain pingottumaan edellisenä iltana tai oikeammin yönä ennen lähtöä Jyväskylään.

Huivin pitsineuleita on kolme erilaista. Periaatteessa ne ovat aika helppoja ja ne oppii ulkoa. Mutta kyllä niitä kaavioita piti kuitenkin aika tiiviiseen tahtiin tuijottaa. 


Lankana huivissa on Louhittaren Luolan Kytöläinen II -lankaa sävyssä keltamulta. Väri on kuin sulaa kultaa. Niin ihana  väri, että voisin tästä neuloa vaikka mitä ja kaikkea! Kytöläistä oli jemmassa kaksi vyyhteä, mutta ihan ne eivät riittäneet. Onneksi sain diilattua Luolan muuttokuormasta vyyhdin sitä ohuempaa Kytöläistä. Sillä neuloin neljä viimeistä kerrosta ja päättelyn. Käytin sitä lankaa kaksinkertaisena. Jos ihan läheltä tiiraa niin erottaa eri langan, mutta niin läheltä nyt kukaan tiiraa mitään. 

Huivin suuri koko siis huoletti. Ehkä se silloin 30° asteen helteellä tuntuikin ihan käsittämättömältä kapistukselta. Mutta nyt kun lämpöä on hätäsesti siinä 20 pintaan, niin oikein oiva rele takin sijasta. 

Kuvien mekkoon palaamme seuraavassa postissa. 

torstaina, elokuuta 02, 2018

Kettu Kuningatar ohje

Nyt se on valmis! Kettu Kuningatar paidan ohje on nyt ladattavissa ravelrysta.

Lykkäsin ohjeen julkaisemista elokuulle, koska kuka jaksaa helteellä vääntää täysvillaista paitaa. Nyt näyttää siltä, että lämpötila on muuttumassa syksyisempään suuntaan ja ajatus lämpimästä villapaidasta alkaa houkuttaa.

Kettu Kuningatar on väljälinjainen kirjoneulekaarrokepaita. Kirjoneuleesta suurin osa on kahdella värillä mutta seassa on muutama kerros kolmen värin kirjoneuletta. Kolmella värillä neulominen on hidasta, mutta silmukka silmukalta vaan! Samoin lankajuoksut ovat joissain kohdin pitkiä, joten langat on syytä sitoa huolellisesti. Itse sidon langat 3-4 silmukan välein. Muista tehdä sidontakohdat aina eri kohtiin, jottei sitomiskohta näy oikealle puolelle. Yksi testineulojista käytti tikapuutekniikkaa ja toimi kuulemma hyvin. 

Paidasta on vain yksi koko. Ohjeen mukaisen paidan rinnanympärys on 104 cm, pituus hartialta helmaan 58 cm ja hihan pituus kainalosta ranteeseen 44 cm. Kirjoneuleen tiheys on 27s x 29 krs = 10 x 10 cm ja sileän oikean tiheys 22s X 38 krs = 10 x 10 cm. Jos omat mittasi ovat lähellä näitä lukemia, voit pienillä muutoksilla tehdä paidasta oman kokoisesi. Yksi vaihtoehto on luoda kainaloon useampi silmukka. Näin saat rinnanympärykseen ja hihaan enemmän leveyttä. Toisen keino on tiheyden muuttaminen. Vähän isompaan tai pienempään kokoon riittää jo yhden silmukan heitto tiheydessä. Seikkailuhaluisemmat lisäävät kaarrokkeeseen yhden tai kahden kuvion lisää. 

Lankana paidassa on käytetty Louhittaren Luolan Louhitar II-lankaa. Se on 100% suomenlampaan villaa. Langassa on 330 m / 100 m. Lanka on ihanan pehmeää, kevyttä ja lämmintä. Itse pystyn käyttämään sitä paljasta ihoa vasten ilman, että kutittaa. Mallipaidassa on käytetty värejä Hopea, Porkkana, Pistaasi ja Karpalo. Hopeaa meni likipitäen kolme vyyhtiä. Jos haluat neuloa omaan paitaasi pidemmän helman tai hihat, niin hanki neljä vyyhtiä. Samoin jos tiheytesi on eri niin langankulutus on luonnollisesti eri. Kuviovärejä riittää n. 20 g kutakin. 

Kiitos testineulojille Pirjolle ja Jaanalle, englanninviilaajalle Suville sekä Outille ja Helille tsempitykestä. 

The Fox Queen pattern is now available in ravelry! 

Fox Queen sweater is loose fitting and has stranded knitted yoke with beautiful Fox motif. Pattern has only one size: bust circumference is 104 cm, length from shoulder to hem is 58 cm and sleeve length is 44 cm.  Gauge for stranded knit is 27 sts x 29 row = 10 x 10 cm and gauge for stockinette is 22 sts x 38 rows = 10 x 10 cm. If your own measurements are close to these, you can example add more width to bust and arm circumference by adding few stitches more to underarm. Other way to increase or decrease size is to alternate gauge a bit. Just one stitch more or less can do the trick. 

Yarn used in pattern is Louhitar II from Louhittaren Luola. Yarn is 100% Finnsheep and it has 330 meters in 100 grams. Shades I used for sweater are Hopea (Silver), Porkkana (Carrot), Pistaasi (Pistachio) and Karpalo (Cranberry). I used almost all 3 skeins of Hopea. So if you want to have longer sleeves or hem you should have 4 skeins. 

tiistaina, heinäkuuta 10, 2018

Jyväskylän Neulefestarit 2018

Olihan neulefestarit! Oli lämmintä, hyviä tyyppejä, paljon lankaa ja rennon letkeä tunnelma. Voisi jopa sanoa, että kolmas kerta toden sanoo: kolmen sarjasta tämän vuotiset olivat tunnelmaltaan paras! Keskipihalle oli tehty isot sohvat neulomista ja rentoilua varten. DJ soitti musaa ja piharavintolasta sai kylmää juotavaa ja sapauskaa. Kelikin oli niin nappiin, että mikäs siinä oli ihmisen nauttia elämästä!



Omat festarini aloitin Melanie Bergin huivikurssilla. Tutustuimme erilaisiin muotoihin, miten niitä tehdään ja eri tapojen hyviin ja huonoihin puoliin. Melanie oli ihana opettaja, rento ja rauhallinen. Kurssi teki sen verran ison vaikutuksen mielikuvitukseeni, että eilen illalla piti piirtää pois päästä viiden (5) eri huivin luonnokset. Kurssin jälkeen olen aloitanut jo kaksi eri huivia. Eli osui ja upposi!

Ensin siis work ja sitten shop, näistä asioistahan se workshop koostuu. Perjantai oli ainoa päivä, jolloin ennätin shoppaamaan, joten kurssin jälkeen suoraan asiaan. Ensimmäisenä oli Pompomin koju, josta kahmasin 8 vyyhtiä uutukaista Suomaa, joka on yksisäikeinen suomenlampaanvilla. Aivan ihkua. Tästä tulee joku kirjonaulepaita/takki.



Kun pää oli avattu oli helppoa siirtyä seuraville kojuille. Yarn Tulliver on saksalainen yritys, ja heidän kojultaan hankin minivyyhdit, jotaka ovat DK-vahvuista Bluefaced Leicester ja Masham lampaan sekoitusta. Aikas ihanaa! Näistä voisi tulla kirjoneulepipo. Monet ehdottelivat lapasia, mutta mun lapaset menee pyöräilyn takia hetkessä niin kurjiksi ettei niihin uhrata mitään näin kivaa. 

Samaisessa myyntiteltassa oli Koukuttamon pöytä ja siitä nappasin valmiiksi hyvän grellow-vyyhdin. Hän on yksisäikeistä merinoa. Tämän minä naitan jollekin toiselle kivalle merinosinkulle. 



Välillä jututettiin herra Stepheniä. On kyllä niin ihana mies että! Ja nuo kaksi samispaidoissaan! Steppen instatarinoissa vilahti kuva, jonka otin Outista ja Stepestä. Voisit Outi kyllä pyytää sen kuvan itsellesi, se oli niin mahtava kuva teistä kahdesta!



Kellarista löytyi Rouva Silmusolmun putiikki. Silmät nauliutuivat samantien keltaisen kirjaviin vyyhteihin ja se oli sitten tasaraha, kuitti ja kiitos hei! Nämä ovat sukkalankaa, jotka ovat merinosekoitetta. Tulisi kiva paita. Luulisin. 


Sitten olikin aika pitää pieni tauko ja suunnata perinteiselle sushilounalle. Lounaan jälkeen fiilistelimme ostoksiamme ja nautimme kylmästä cavasta. Sitten alkoikin se vieraisiin pöytiin huutelu. Viereisellä sohvalla kun pyöriteltiin täydellisen keltaisia mohairvyyhtejä. Vähän aikaa moisia ihanuuksia tuijottaessani, oli pakko mennä kysymään, että mitä ja mistä. Ilun Handustapa hyvinkin. Nyt minullakin on 100 grammaa ja 840 metriä mohirsilkkiä. Voisikohan tämä päätyä huiviksi?


Päivän päätteeksi kävimme vielä risteilemässä Jyväsjärvellä ja Päijänteellä. Sitten vaan unta palloon, että jaksaa seuraavan päivän rupeaman.

Lauantaina oli vuorossa oma brioche-pajamaratoonini. Vedin kaksi kurssia peräkanaa. Eka kurssilla jännitti taas kerran niin vallan mahdottomasti, toisella osasin olla jo rennommin. Jännityksestä huolimatta on aina niin ihanaa nähdä innostuneita ihmisiä. Ja vaikka alkuun uusi tekniikka voikin olla hankala, niin on mahtavaa nähdä kun se alkaa sujua. Kiitos tuhannesti kaikille osallistuneille, toivottavasti edes jollekin syntyi uusi jännittävä suhde briochen kanssa!

Kurssien jälkeen olo oli vähintäänkin tööt. Raahauduin Toivolan pihalle sohvalle köllimään, saatoinpa juoda yhden huurteisenkin. Siinä oli kiva puhua pulpattaa uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, samalla nauttien ihanasta kesästä. Olen niin hyvilläni tästä lämmöstä. Kaksi edellistä kesälomaa on mennyt lähinnä villapaitoja päälle kiskoessa.  


Sunnuntaina piti ajella takaisin Ouluun. Bussissa oli pakko pistää silmukoita puikoille, koska kurssilta saatu huivi-idea ei jättänyt rauhaan. Tänään laitoin puikoille toisen. Samalla mielessä kaihertaa se festareilla puhumani mekkoideakin. Saas nähdä laitetaanko se huomenna puikoille...hyvin hedelmälliseen maaperään on festarit siis osuneet!

Nyt seuravana neljä viikkoa lomaa. Kyllä tää vaan on niin parasta!

ps. kiitos myös teepaketeista, joita ihmiset olivat minulle festareille tuoneet. Kotonakin odotti kuori Tiitiltä, iso kiitos! Nyt puuttuu enää 41 pakettia ja sitten seinässä on kaikki tarvittava.   

tiistaina, kesäkuuta 12, 2018

Lotta Lainehilla

Ehkä vähän huono sanaleikki, mennään nyt kuitenkin sillä.

Sain katsos suuren innostuksen neuloa Lotta-mekko uusimmasta Laine-lehdestä. Ihan silleen käsiä tärryytti. Lankakin löytyi omista varastoista, joten puikot teräviksi ja menoksi. Enkä taida olla ihan ainoa, joka on mekkoon ihastunut.


Seuraavana päivänä inhosin koko työtä sydämeni kyllyydestä. Neuleeseen oli ujuttautunut muutamia kohtia, jotka saivat ärsytyksen nousemaan ihan sfääreihin. Ohje on siis ok (vaikka riviriviltä ohjeen lukeminen on ihan kamalaa) ja malli on kiva. Mutta joskus vaan ei itelle kelpaa. Ja sitten pitää vielä törttöillä kaikenlaista.

Ärsytystä paikatakseni loin silmukat samaisesta Laine-numerosta löytyvään hurjan kokoiseen pitsineulehuiviin. Sitä kun tuuttasin menemään, pystyin miettimään mitä kohtia Lotta-mekossa pitäisi korjata, jotta se olisi minulle mieluisampi.  

Ensinnäkin aloitus. Ohjeessa tehdään ensin kaksi kerrosta sileää oikeaa ja aloitetaan sitten kuvio.


Ei sopinut mun pirtaan. Aloitin heti kuviolla. Paljon parempi mun mielestä. Tästä sitten poimitaan silmukat kauluksen resoria varten.


Sitten suurta päänvaivaa tuotti takakappaleen alun lisäykset. En heti hoksanut miten ne kuuluisi tehdä ja sain aikaiseksi ihan järkyttävää äpöstystä.


Korjatakseni asian, tein hihan viereiset lisäykset nurin ja sitten sisemmän lisäykset vuorotellen nurin tai oiken, miten ne osuivat parhaiten kuvioon. Samoin vähensin takakappaleen aloituksesta pois 4 silmukkaa, jotta pystyraitoja olisi pariton määrä. (Teen kokoa M, muitten kokojen raitojen asettelusta en tiedä.)Näin saan keskelle joko lyhyen tai pitkän rivin ja molemmat reunat lähtevät samalla tavalla. Parillisella määrällä se ei onnistu.  


Sitten omaa hörhöilyä oli se, etten ensimmäisellä yrityksellä saanut hihojen lisäyksiä pysymään ruodussa. Johtuu varmaan siitä, että tapitin Top of Lake: China Girl -sarjaa tellusta. 

Mutta nyt ovat silmukat kurissa ja järjestyksessä ja huonotuulisuus mallia kohtaan on kaikonnut. Olen myös jatkanut pystyraitoja pidemmiksi, koska jos olisin totellut ohjetta, olisi raidoilla ollut n. 2 cm pituuseroa.

Ihan pieniä asioita kaikki, mutta kun alkaa ärsyttää niin ärsyttää. Pitää vielä katsoa sen vaakaraidan paikka. Jos se on keskellä rintaa niin nöy nöy. Mutta se on helppo nakki siirtää.

Lankana on Uncommon Threadin Everyday Sportisa sävyssä Smudge. En tiijä riittääkö. Eletään vaarallisesti!

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2018

Kettu Kuningatar - yhden paidan syntytarina

Taisi olla vielä lumi maassa, kun piirtelin erilaisia eläinaiheita ruutuparerille. Kuvioihin mukaan tunki aina ketunpää. Kun se sitten niin tiiviisti halusi olla mukana, aloin kehitellä sille kuosia. Mieleen tuli ajatus Kettu-medaljongista. Hetken aikaa äherretyä erilaisia vipstaakeja, käteeni osui vanha nimikoimiskirja ja bingo! Sieltähän se sopivan koukeroinen medajonki löytyi. Ketun korvien väliin kehittelin kruunua, mutta kyllä se sydän sitten vei voiton.


Kun kuvio oli selvillä tuli se hankala vaihe: tehdäänkö koko paidan pinta täyteen medaljonkikuviota vai olisiko se sittenkin takki, jossa kuvio menisi etukappaleitten keskellä vai mitenpäin sen nyt sitten pitäisi olla. Mahdollisuuksia on monia!


Lopulta päädyin harvemmin käyttämääni malliin: kaarrokepaitaan. Minulla ja kaarrokepaidoilla ei ole ollut erityisen hyvä suhde. Joku niissä on aina mättänyt, ovat olleet jotenkin hankalan tuntuisia päällä ja jostain kohtaa liian isoja ja toisaalta liian pieniä.

Sellainen muodoksi kuitenkin valittiin. Kuviolle piti kuitenkin kehitellä jotain lisää. Aikani hahmoteltuani päädyin lehtikuvioihin ja kukkasiin. Sitten vaan mallitilkkua neulomaan! Erinäisten hyvin tieteellisten laskutoimitusten jälkeen päädyin erinäisiin silmukkamääriin ja siitä edelleen innokkaana neulomaan. Kuvion mallikerta on aikas iso, joten se aiheutti pientä päänvaivaa lisäysten sijoittelun kanssa.


Aika pian tuli todettua etteivät rouvan laskelmat olleet sillä seinälläkään. Purkuun ja uutta versiota vielä innostuneenpana ja vakuuttuneenpana omista matemaattisista taidoista. Purkuun meni sekin.


Alkoi jo vähän sapettaa. Olin kokeillut aloitukseen muutamaakin eri silmukkamäärää. Pikkasen pisti ihmetettyämään kun pienemmällä silmukkamäärällä sai isomman kaula-aukon. 

Uusia suureellisia laskutoimituksia ja kolmatta versiota kehiin. Alkuun se vaikuttikin oikein hyvältä ja pätevältä, kunnes taas. Kaikissa kolmessa versiossa alku oli tosi hyvä, mutta jotenkin lisäykset eivät toimineet niinkuin olin ajatellut. Paita ei mennyt kunnolla hartioitten yli. Tai meni jos oikein änkesi.


Nyt oli hyvä hetki mököttää vähän. Onnekseni sitten löysin Tincanknitsin Strange Brew -kaarrokepaitareseptin, maksullinen reseptin kaarrokepaidan tekoon. Ainoa hankaluus oli se, että ohjeen tiheys ei passannut omani kanssa, mutta jotenkin se kuitenki sai asioita loksahtamaan paikoilleen. Erityinen oivallus oli se ettei niskan korotusta ole pakko laittaa niskaan vaan sen voi laittaa alemmaksi, kirjoneuleosuuden jälkeen. Sen niskan korotuksen kanssa kun oli ongelmia riittänyt. Jotenkin se muutti kaula-aukon muotoa epäsuotuisalla tavalla ja joihinkin versioihin onnistuin saamaan sellaisen "jännän" pussiin niskaan. 

Lopetin sen kauhean laskemisen ja ajattelin järjellä. Loin silmukat ja sittenhän se oli yhtä voittokulkua se. Samalla muutin kaavion lisäyksiä vähän eri tahtiseksi. Ja aurinko paistoi ja elämä hymyili. Alareunaan suunnitellut kukkasetkin saatiin samalla parempaan kuriin ja järjestykseen.

Kirjoneuleosuuden jälkeen painelin suoraan sudenkuoppaan. Unohdin onnenhuumassani täysin erään erityisen asian nimeltä tiheys. Kirjoneuleessa on eri tiheys kuin sileässä oikeassa. Pieni pakitus taaksepäin ja vähensin silmukoita sopivaksi arvelemani määrän ennen sileään siirtymistä. Ja voi onni! Se toimi. Niskan kortus tuli sitten kirjoneuleen jälkeen. Sitten vaan hihat omikseen ja pätkyti pätkyti. Aika äkkiä huomasin, että kaiken kaarrokeseikkaulun ja-saikkailun jälkeen, sileän neulominen tuntui tooooodella tylsältä. 

Ainoa mikä toi jännitystä elämään oli langakerän vankkumaton pieneneminen. Noh, jäi sitä sellaisen golf-pallon verran jäljelle.



Sitten yksi ilta se oli valmis. Päättelin langanpäät ja pidettiin kylpyhetki. Kun asettelin paitaa aurinkoon kuivumaan, ajattelin ettei taida ihan hetkeen tulla käyttöä. Tänään katselin ensi viikon säätiedotusta, jossa luvattiin huikeat 10 astetta lämpöä. Joten voipi hyvinkin olla ettei paitaa vielä tartte kaappiin viikata.

Lankana paidassa on Louhittaren luolan Luohitar II -lankaa. Oikein ihanaa kirjoneuleeseen, tosin sileää en mitä ilmeisemmin osannut siitä neuloa. Ihmeen kuhmuraista sain aikaiseksi. Tosin lankahan oli pariin kertaan neulottua ja purettua, joten sekin sai varmasti oman efektinsä aikan. Mukavan pehmoinen ja kevyt kuitenkin. Harmaata pohjaväriä meni se pikkasta vaille 300 g ja kuviovärejä sitten pienet nöttöset kaikkia. Vartalo-osa on väljä. Vähän kyllä mietin, että olisiko pitänyt tehdä jonkinlaisia vyötärömuotoiluita. Päätin sitten kuitenkin jättää ne pois. Ainoa korjauslike mikä pitää tehdä on laittaa niskaan joku merkki merkiksi paidan selkäpuolesta.


Kettu Kuningatar 
Malli: oma
Lanka: Louhittaren Luola Louhitar II, sävyissä Hopea, Porkkana, Pistaasi ja Karpalo
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jesh!

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2018

Läpi harmaan kiven...

...perse edellä puuhun. 

Olen neulonut. Olen neulonut ihan hirmuisen paljon, mutta mitään ei ole saatu erityisesti valmiiksi. Siis siihen neulomisen määrään suhteutettuna. 

Viimeksi kirjoitinkin, ettei oikein edisty ja toivoin, että jos se kolmas kerta. Toisen kanssa se tepsi, toinen vaati vielä sen neljännenkin kerran. Että jos on neulottu niin on muuten myös purettukin.


Ensimmäinen murheenkryyni oli briochea ja ainaoikeaa yhdistävä paita. Siinä sakkasi pääntienmuotoilu. Halusin sihen jotain mutkaa ja ajattelin ensin, että tehdään etukappaleen pääntie luomalla silmukoita lisää. No, ei tehdä. Tuli niin ruma ettei tosikaan. Sitten ihmettelin lyhennettyjä kerroksia. Mutta en sitten saanut selvyyttä miten ne hoidetaan, jos väri vaihtuu joka kerros. Kunnes sain pienen idean, jota kokeilemaan. Sillä systeemillä sain pienen korotuksen takakappaleeseen ja sittenhän tuota mentiin.


Nyttemmin on saatu jo hihat erilleen vartalosta ja neulominen on muuttunut tylsäksi. Tosin vartalo-osaa neuloessa on hyvä miettiä hihoja. Että miten tuo kuvio tuosta jatkuu ja miten hoidetaan hihakavennukset sun sellaiset. Kuviota kun ei ole tarkoitus tehdä koko hihaan vaan vähän kikkailla. Ja senhän voi arvata ettei se tule menemään ihan tuosta vaan. Eipähän ole enää tylsää.

Se suurempi vastus ja kivi kengässä on ollut sitten kirjoneulekaarrokepaita. En ole kovin montaa kaarrokepaitaa neulonut, (jotka nekään eivät mitään erityisiä suosikkeja ole olleet) joten siksikin tämä oli aikamoista takkuamista. Ensimmäisissä viritelmissä tein niskaan korotuksia ja sain aina aikaiseksi kummallisen pussin niskaan ja muutenkin epäasiallisesti käyttäytyvän kaarrokkeen. Kun olin kolmannenkin viritelmän neulonut ja todennut sen ihan huonoksi, alkoi jurppia jo pahemman kerran. 

Menin ja ostin TinCanknitsin Strange Brew -kaarrokepaidan reseptin, jota sitten tavasin ja tankkasin. Ihan suoraan en voinut siitä ottaa, mutta jotain taikaa siinä kuitenkin oli. Sain ahaa-elämyksenä, että se niskan korotus voi myös olla kaarrokkeen alapuolella. Ja että kaula-aukon resorin jälkeen lisätään ja reippaasti silmukoita. Ja että lisäyksiä voi sitten vähentää alaspäin mennessä. Tämä takia myös mallipiirustusta piti hieman muokata, mutta nyt sainkin alareunan kukkaskuvion menemään kivemmin.


Eli ensin resori, sitten reipas silmukoiden lisäys ja suoraan kirjoneuleosioon. En tiedä olenko oikeassa mutta kun tsekkasi, että neuleen muoto pystyi tasaisena ympyränä aina siihen saakka kunnes neule meni hartioiden yli niin oltiin turvallisilla vesillä. Sen jälkeen harvensin lisäysten määrää.

Kirjoneuleosion jälkeen meinasi ajatus livetä ja jouduttiin taas purkuhommiin. Kirjoneuleen ja sileän oikean tiheys kun eivät ole samat. Kirjoneuleessa tiheys on noin 26-27 silmukkaa 10 sentissä kun taas sileässä oikeassa 20 silmukkaa. Se on sen verran suuri ero, että aikamoista A-linjaa pukkasi. Purin sitten takaisin kirjoneuleen viimeiselle kerrokselle ja tein sitä seuraavalla kerroksella kavennuksia, joilla yritin kompensoida tiheyden vaihtumista. Hämmästyttävää kyllä: onnistuin heti ensimmäisellä yrittämällä. Vähän luulen, että se niskaan yritetty korotus kärsi myös tästä samaisesta tiheysasiasta. Kun niskaan ensin neuloo sileää oikeaa ja sen jälkeen vaihdetaan kirjoneuleeksi, niin kyllähän se vetää vähän suppuun ja pussi on valmis.

Nyt sitten vaan posotellaan sileää (ja on kyllä aikas tylsää). Vielä pohdin, että tulisiko helmaan tai hihojen suihin jotain kirjoneuletta. Vaikka noita lehtiä tai jottain. En vielä tiedä, ehkä ei.