maanantaina, tammikuuta 15, 2018

Houkutus

Olen houkutukselle altis. Siksi ajattelin taas kerran jakaa tautiani, jottei tarvitse olla houkutusten kanssa yksin.

Vähän ennen joulua iski päähän, että haluan ehdottomasti virkata söpöjä eläimiä. Tähän Suureen Päätökseen minua siivitti Yan Schenkelin Animal Friends of Pica Pau -kirjan bongaaminen. Koska kukapa ei haluaisi virkata vaikka Lunnia? 



Kun kirja sitten tuli postissa niin en oikein tiennyt miten päin olla, sen verran söpösiä otuksia on kirja pullollaan. Suurin vaikeus oli se, että millä alottaisi. 

Lunni hipsteripiponsa kanssa on niin lutuinen kuin vain olla ja voi, mutta eipä sarvikuono kukkapaidassakaan mitenkään huono ole.



Päätin kuitenkin lähteä liikenteeseen alpakan kanssa. Tämmöisissä virkatuissa olioissa minua jaksaa aina hämmästyttää miten hirveän paljon hommaa niissä on. Joten ajattelin, että no, se on yksi ilta ja alpakka on virkattu. No ei ollut. On ähräytty ja värkätty ja valmiina on vasta pää. Ranteisiin sattuu jo ja vasemman käden etusormeen on painautunut 3,5 nurinpäin. Mutta alpakka virkataan!

Tätä kirjaa saa esim. Adlibrikseltä.


Kun sitten pidin pientä teetaukoa ähräämisestä, avasin Pinterestin. Noin jos vaikka saisi ideoita, heh. Vähänpä tiesin.


Feediin oli ilmestynyt La Passacaglia tilkkuympyröitä. Semmosista kuullutkaan mitään ja nyt haluan kiihkeästi tehdä sellaisen. Tekniikkana on englantilainen paper piecing. Eli suomennettua: leikataan eka paperista miljardi pikku palasta ja saman verran kankaasta ja sitten ommellaan kankaanpalat paperikaavainten avulla käsin yhteen. Kuulostaa AIVAN mahtavalta! 


Parissa verkkokaupassa kerkisin jo pyörähtämään ja tutkimaan akryylisiä kaavaimia, jotka tietysti ovat todella tärkeitä apureita kangasta leikatessa. Valmiiksi leikatut paperikaavaimetkin saisi 12 punnalla....

Eli jos nyt ensin neuloisi ne kaksi paitaa valmiiksi, sitten sen turkisliivin ja villahousut, eilen aloittamani brioche-pipon ja aiemmin mainitun alpakan ja siinä sivussa värkkäisi parisängynkokoisen käsin ommellun peiton? 

Sounds like a plan! 
 

lauantaina, tammikuuta 06, 2018

Laihdutusvinkkejä

Vuoden alussa jokaikisessä lehdessä tai missä vaan on kaikenmaailman laihduttamis-, kuntoilu- ja ties mitä karsimisvinkkiä. 

Aloita uusi elämä! 
Koti järjestykseen! 
Kroppa rantakuntoon! 
Uusi harrastus! 

Ja mitä vielä. Itse ajattelin jatkaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Syön suklaata kun mieli tekee ja siivoan kun alkaa kaaos liikaa ärsyttämään. 

Ainoa mikä näin käsitöitten riivaamana ihmisenä joskus ärsyttää on langan määrä. Välillä ei voi kuin ihmetellä, että mistä se kaikki on tänne kotiin rantautunut. Syyllinen löytyy peilistä mutta sitä on välillä vähän vaikea tunnustaa.

Minun helmasyntini on matkamuistolanka. Tiedättehän, mennään vaikka eri kaupunkiin messuille ja sitten lähtee lapasesta, kun on kaikkea hulvattoman ihanaa tarjolla, joita ei vain voi olla mukaansa ottamatta, koska niitä ei sitten sen jälkeen näe enää koskaan ikinä missään. Ja siks toisekseen, villahan voi loppua hetkenä minä hyvänsä, eikös vaan? Matkamuistolankoja on hankittu myös niinkin eksoottisesta ja vaikeasti tavoitettavasti paikasta kuin Haukiputaalta. Kerran kuussa neulemiitistä. 

Että tosiaan olisi ryhdistäytymisen paikka. Toisaalta langan ostaminen kuuluu aika erottomasti neuleharrastukseen. Kaukana ovat ne ajat kun ensin mietittiin malli ja sitten mentiin kauppaan ostamaan siihen langat. Neulottiin ja sitten mietitiin, että mitäs seuraavaksi. Minulla on tällä hetkellä kesken (ainakin) kolme paitaa ja yhdet villahousut. Hyllyssä ja kaikenmaailman nyssäköissä ja laatikoissa varmaan 10 paidan verran lankaa. Joinakin päivänä ne ärsyttävät ja hirmuisesti.

Tiedän, että muitakin ärsyttää. Ei siis minun lankamäärä ja keskeneräiset työt vaan se oma varasto. Sen vuoksi muutama lankalaihdutusvinkki jos on hinkua pienentää omaa varastoa muttei keksi, että miten.


Villahousut. Tutkasin sukkalankajämiäni. Olen näköjään harrastanut runsaasti kirjavia lankoja, joista on aina jäänyt pikkasen tennispalloa pienempi pallero jäljelle. Mitä ihmettä niistä voisi tehdä? Vähän pohdin neulovani villahousut, vaikka raidottaisi tai jotain. Villahousut kun ovat talvipyöräilyssä aikas ehdottomat varusteet. Kesken ajatusten herra West meni julkaisemaan Marled mania legginssit ja siitä se ajatus ns. lähti. Kaivoin kaikki epämääriset sukkalankapallerot samaan pussiin ja pistin silmukat puikoille. Housut neulotaan kahdella lankasäikeellä. Toinen säie on minulla harmaata tai jotain muuta tummaa ohutta yksiväristä sukkalankaa. Toinen säie on sitten niitä riemunkirjavia lankoja, joita raidotan mielivaltaisesti. Kahden säikeen pinta muodostaa vaikka minkämoisa kuvioita.


Seuraava vaihe olisi erottaa lahkeet yläosasta. Toiveena on ettei näitten valmistuttua nurkissa ole yhtään kirjavaa lankapalleroa. 

"Turkisliivi". Ostin Sanna Vatasen BÄÄ! -kirjan ja siinä oleva virkattu "turkisliivi" on kiehnännyt mielenvieressä suht ahkerasti. Mietin hommaavani mustia lankoja sitä varten. Eräänä iltana hinku nousi sen verran suureksi, että kaivelin mustan langan puuteessa erinäisiä harmaita ja virkkasin menemään. Pinta näytti harmaanakin vallan viehkeältä, joten singahdin kaivelmaan kaikenmaailman harmaita, erityisesti niitä kaikkia pikkupalleroita, joita taasen tuntui löytyvän erittäin runsaasti. Koska virkattu mallikappale tuntui kamalan tönköltä, päätin kokeilla lenksujen tekoa neulomalla. Löysin siihen hyvän opastevideon Wool and the Gangilta YouTube kanavalta. Ohjeistuksesta poiketen, teen lenkin oikealla puolella jokaiseen silmukkaan ja paljon lyhyempänä. Näin pinnasta tulee enemmän lampaan taljaa muistuttava. 
 
Sitten vaan silmukkaa puikolle! Lankoina on hahtuvaa, mohairia, pellavaa, suomenlampaan villaa, merinoa: kaikkea mikä nyt jotenkin on harmaaksi luokiteltavissa. Säikeessä on aina kaksi säeiettä hahtuvaa ja yksi vähän paksumpi ja  yksi vähän ohuempi lanka. Oikein loistava kohde upottaa kaikki epämääräiset pikku nöttöset. Ainoa mitä pitää hankkia lisää on hahtuva. Hahtuvalla lenksuihin saa sitä turkistamaista pörheyttä ilman, että työ painaisi kamalasti. Työssä on 80 silmukkaa ja puikot ovat 8 milliset. Lenkkien neulominen on aika hidasta, mutta yksi edestakaskerros on sitten sentin korkea. Ihan mahtavaa! Neulepintaa katsoa alkaa päässä soida Game of Thronesin tunnusmusiikki. Luntakin olisi kuin Muurin takana. Valkoisia kulkijoita ei onneksi näy.


 

maanantaina, tammikuuta 01, 2018

Kirjalliset

Hyvää uutta vuotta 2018! 

Aloitetaan uusi vuosi parilla kirjalla. Niistä ensimmäisen sain joululahjaksi, kun siitä hienovaraisesti siipalleni vinkkasin. Ja hienovaraisella tarkoitan, että näytin kirjaa kaupassa hänelle ja selkeästi artikuloiden ja ääntäkin varmuuden vuoksi koventaen sanoin: Olisipa todella hienoa, jos saisin tämän kirjan joululahjaksi.  

Ja kas, toiveeni toteutui!


Villit vanttuut ja vallattomat villasukat ensimmäinen osahan minulla jo oli. Siitä tuli neulottua Tsiisukset, Buddhat ja Kissimirrit. Kakkososa jatkaa samalla hyväntuulisella meinigillä kuin ykkösosakin. Itsellä tässä uusimmassa kirjassa taitaa eniten viehättää kissasukat nimeltä Yökyöpelit. On siellä paljon muitakin kivoja, vaikka ne pääkallosukat eli Hohottajat. Talouden mieshenkilö ainakin oli niistä kiinnostonut. 

En vaan ole ihan samaa mieltä mallien silmukkamääristä, jota kyllä joissakin kuvioissa voi muokata jos ei muuten niin siirtymällä vähän ohuempaan lankaan. Ensimmäisessä kirjassa oli paljon todella suuria lapasia. Nyt kuvien perusteella näyttäisi kokoasiat olevan paremmin kohillaan. Minusta ainakin on tympeää, jos lapasia pitää puristaa käsissään, etteivät ne tipu. Toinen vähän närästävä asia oli Dropsin Karisman käyttö sukkalankana. Karisma on kiva lanka paitoihin, pipoihin ja lapasiin, mutten kyllä kuuna päivänä tekisi siitä sukkia! Karisma on suht löysäkierteinen ja täyttä villaa. Sellainen ei kovin kauaa sukassa kestä. Mutta senhän toki voi vaihtaa johonkin toiseen lankaa, jossa on vähän nylonia tms. seassa.


Langan korvaamisasiasta kuuntelin puolella korvalla erästä lankakaupan kassalla käytyä keskustelua. Asiakas siinä pohti, että olisiko tämä hänen valkkaamansa lanka parempaa/kestävämpää kuin kuin 7-veljestä. Myyjä vastaili välttelevästi, ettei ko. langasta ole oikein kokemuksia, kun se on niin uusi tuttavuus, ei ainakaan nöyhtää samalla tavalla. Silmäkulmasta vilkuilin, että mitähän lankaa oltiin ostamassa. Vähän teki mieli sanoa, että käyppä hakemassa jotain muuta. Samalla pohdin mielessäni, miksi myyjä ei kysellyt mitä langasta oltiin tekemässä (tai ehkä se keskustelu oli jo käyty). Kun kaikki lanka ei nyt vaan käy kaikkeen. Teki ihan hirmuisesti mieli avata suu ja alkaa neuvoa asiakasta, mutta ehkä se kuitenkin olisi ollut sen myyjän tehtävä, joten pakkasin hiljaa omat ostokseni ja lähdin kyntämään pyörällä kotia kohti. Pyörällä kyntämistä onkin muuten saanut viime aikoina harrastaa vähän turhankin usein. Ihan vaan tämmönen välihuomio.

Sitten se toinen kirja, johon otin ensituntumaa jo Tampereen kässämessuilla. Sieltä asti se on mielessä kummitellut. Kävin ostamssa sen eilen ja sitäpä oli kiva selata teekuppi kädessä ja pulla poskessa. No mikäpä asia ei olisi tuoreen pullan kera kivaa?


Kirja on Sanna Vatasen Bää! ja se on kyllä yksi karkki. Jos Villit vanttuut on väri-iloittelua niin tämä on mustavalkoinen. Kirja on oodi suomenlampaan villalle ja sen kaikille hienoille sävyille. Kirjasta löytyy ohjetta paitaan, sukkaan, takkiin ja huovutettuun reppuun ja vaikka mihinkä.


Kirjassa on luomoavan kauniit kuvat lampaista lankoihin. Vähän toki joidenkin vaatteiden kohdalla jäi mietityttämään, että minkähän mallinen se kuvan vaate on, kaikista kun ei oikein saanut käsitystä. Yhtäkään vaatetta ei ole kuvattu ihmisen päällä.


Suurimpia väristyksiä aiheuttaa lenkkivirkattu "turkis"liivi. Sen verran suuria, että tässä on vähän kaiveltu kaappien kätköjä sopivan langan toivossa. Samalla pohdittu, että olisiko se tuommoinen musta vai sittenkin tumma harmaa. Valintoja, valintoja. Ja on kannessakin koreileva "tuohivirsu"laukku aikas kutsuva.