sunnuntaina, marraskuuta 26, 2017

Tytön paras ystävä

Jos minulta kysytään, mikä on tytön paras ystävä niin vastaisin, että leppoisa sunnuntai, kupillinen kuumaa, vahvaa teetä ja kasa villalankaa. Ehkä ystävällismielisesti kehräävä kissa. 

Isabell Kramer on nimennyt joku aika sitten ilmestyneen huivin tytön parhaaksi ystäväksi, eikä sekään tietty huono valinta ole, ainakaan tähän aikaan vuodesta.


A Girl's Best Friend
Malli: Isabell Kramer
Lanka: Madelinetosh Merino Light sävyssä Glazed Pecan, Louhittaren Luolan Luonnotar, sävyissä Kaipuu ja Platina. (Tai Kaipuusta en ole ihan varma, voi se olla joku muukin sävy.)
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: no vain!

Tässä mallissa minuun iskivät ensimmäisenä värit. Alkuperäisessä mallissa on aikalailla nämä samat värit ja minusta ne olivat vallan ihanat yhdessä. Lisäksi huivin reunassa oli kolme pientä tupsua, jotka eivät ainakaan neulomisintoa pienentäneet, päinvastoin.


Kun sitten lokakuussa olimme Portista, löytyi Tuulian kaupan pöydästä juuri oikeat värit ja se oli menoa sitten se. Huivissa on erilaisia pintaneuleita. Ensiksi rikottua helmineuletta ja sitten noita lehden tai pisaran näköisiä juttuja. Ohje on sinänsä selkeä, mutta yksi juttu minua ärsyttää aivan hirveän kauhean paljon. Tätä näkee myös muissakin ohjeissa ja niissä se ärsyttää ihan yhtä paljon. Ja homma on tämä: ensin selitetään mitä tehdään kerroksilla 1-2. Sitten tulee krs 3-4, joita toistaan 2 kertaa. Sitten kerrokset 5-6 ja edelleen 7-8, joita toistetaan 2 kertaa. Sitten koko tätä höskää toistetaan kuusi kertaa. Sittenpä alkaakin aika iloisesti olla pihalla, että millä ihmeen kerroksella on menossa. Varsinkin kun neuloksessa ei ole mitään erityistä kiinnekohtaa, etkä ole jaksanut/tajunnut merkitä jokaikistä kerrosta paperin reunaan. Joten alun osio on tehty aikalailla omilla säännöillä kun en vaan jaksanut laskea ja toisekseen en tiennyt yhtään millä kerroksella olin. Suurinpiirtein se menikin oikein. Tai ainakin näyttää sellaiselle. Ja sitten kun se rytyssä kaulassa niin kukaan ei huomaa jos yksi silmukka ei olekaan niinkuin piti. 


Muutenkaan kolmiohuivin neulominen ei ole niitä henkilökohtaisia suosikkejani. Siinä kun silmukat vaan lisääntyvät ja samalla alkaa jo homma tökkiä. Ei niin hyvä yhdistelmä. Pääasia kuitenkin on se, että huivi on kiva, värit ovat ihanat ja nypyköistäkin tuli ihan siedettävät kunhan niitä aikansa hinkkasi. Tupsuja huiviin ei kuitenkaan tullut. Ehkä siksi, etten jaksanut niitä tehdä. 

Sinänsä on tuo jaksamattomuus on huvittava syy, koska eilen illalla tuli Ajatus. Samainen Ajatus on tullut aiemminkin, mutta silloin se on väkivaltaisesti hiljennetty. Mutta nyt Ajatus ei enää malttanut olla vaiti vaan oli ryhdyttävä Toimiin. Tämän seurauksena ruokapöydällä on oikea vihreiden kuulien armeija. 

Tämän Ajatuksen ehkä laukaisi Tampereen messujunassa ilmaan heitetty asia nimeltä lankojenjärjestelijä. Tiedätte varmaan, että on olemassa ammattikunta nimeltä järjestäjä. Semmoinen ihminen, joka kutsutaan kotiin pistämään tavarat kuriin ja järjestykseen sen jälkeen, kun omat voimat tai aika aika ei riitä Kon Mari -tyylisiin sankaritekoihin. Langanjärjestäjä on nimensä mukaisesti henkilö, joka järjestäisi neulomisorientoituneen ihmisen langat, erityisesti jämät, mielenkiintoiseksi ja neulomaan houkuttavaksi. Sellaista ainakin tässä taloudessa kaivattaisiin, koska jämiä kyllä riittää. 


Jämien lisäksi tässä taloudessa on erinäisiä keskeneräisiä neuleita, kuten vaikka Yell ja sitten on myös vähän turhankin lisääntymisherkkänä olleet korkkaamattominen lankojen joukot. Jämillä ja aloittamattomilla on vielä kaikenlisäksi ikävä tapa sekaantua (kirjaimellisesti) toisensa asioihin, jolloin kaikki langat ovat yhtä hurlumheitä.


 

12 kommenttia:

  1. Kyllä mää kaikkein hämmentynein oon siitä, että sulla on NOIN paljon vihreetä. Että sitä riittää tupsutehtaaseen asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin aika pelottavaa?! Tiedä tuota uskaltaako edes enempää penkoa laatikota jos vaikka löytyy sähkönsinisten lankojen jemma

      Poista
  2. Anonyymi14.34

    Tuollaiset ohjeet turhattaa vielä enemmän, kun ohjetta lukee koneelta. Tahtovat kadota ne sähköiseen ohjeversioon tehdyt sivumerkinnät. Nytkin yhdessä paidassa tulivat lantion lisäykset väärään kohtaan tästä syystä. Odottaa purkamista...
    Itsekin jämiä yritän tuhota neulomalla..
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jämien tuhoaminen neulomalla on kyllä ihan oma taiteenlajinsa, jossa minä olen äärimmäisen huono. Ihan ovat vääränlaisia ja väritkin ihan outoja. Olen aika vakuuttunut, että niitä jämiä vaan tulee jostain, koska en edes muista hankkineeni semmoisia lankoja.

      Poista
  3. Mullakin iski kuulaviillitys, tai siis tupsuntekopakko, kun sain päähäni että pitää väsätä tupsumatto. Tai ehkä seinälle roikkumaan joku miniryijyn tapainen jutska... no, idea muhii vielä päässä, katsotaan kumpi tulee vai tuleeko kumpaakaan... mutta ainakin siihen saa uppoamaan jämiä vaikka kuinka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, semmoinen olkkarin matto tupsuista! Oispa ihana vaan mahtaisiko semmoinen käytössä kestää?

      Poista
  4. Huomattavasti herkullisemman näköisiä vihreitä kuulia kuin ne marmelaadiset! Ja komeat on värit huivissa, ai että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämät ovat semmoisia kuitupitoisa kuulia :D mutta se makeamma kyllä maistuivat minulle enemmän

      Poista
  5. Oijoi mikä huivi, kaunis kuin mikä!
    Tuo juttu ohjeissa on tosiaankin turhauttava. Minun on pakko selättää se laskemalla ne toistot heti alussa kerroksiksi. Sitten vaan posottelen menemään kerroslaskuria klikkailemalla. Oishan se kiva, kun ne ois jo valmiina siinä ohjeessa merkitty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin sitten tein, kun huomasin tuon ongelman. Ne rivit on selitetty noin lisäysten vuoksi ja että helmineule menee oikeassa järjestyksessä, mutta silti.

      Poista
  6. Anonyymi8.12

    Olen varmaan monien mielestä täys rikollinen, mutta nakkaan jämät roskikseen. Hirveätä tuhlausta, tiedän, mutta mielenterveys tulee ensin. Sitä on ihan puhdistunut olo, kun lankalaatikossa on vain 6 vyyhtiä samaa silkkiä, ja 10 kerää samaa alpakkaa. Tietysti joudun potemaan tunnontuskia roskiksella käynnin jälkeen, mutta hei, äkkiä se unohtuu. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen välillä tyhjentänyt jmät ja jämiksi luokittelemani kerät muovikassiin ja tyrkännyt pojalle mukaan kouluun. Hyvin ovat kelvanneet. Välillä kotia kannetaan erinäisiä teoksia, joissa näkyy tuttuja lankoja :)

      Poista