lauantaina, marraskuuta 18, 2017

Tampereella

Eilen oli herätys kello 4.30. Äkkiä aamupalaa nassuun ja junalle kohti Tamperetta ja Kädentaitomessuja.
 
Titityyn karkkihylly

Junassa päätimme Outi-rouvan kanssa, että olemme messuilla hillittyjä, liki lady-like ja tuumaamme rauhassa hankintoja. Kaksi sekuntia hiljaisuutta ja sitten naurua vedet silmissä. Niinkuin siellä voisi analyyttisen viileästi tehdä hankintoja: täysi höry vaan päälle!

Messukuljetukset on kyllä hoidettu hienosti. Heti juna-aseman edestä lähti täyteen ympättyjä busseja kohti messuhallia. Perillä ei tartte pahemmin jonotella vaan sisään halleihin pääsee helposti. Meillä oli Outin kanssa messuorganisaation blogisteille tarjoamat liput, joten nimilaput kaulaassa suhasimme halleissa.
Kisskiss-sukkiksia ja Petrichoryarnisin väritykitystä
Siinä tuumasimme, että mihin ensiksi ja päädyimme, että Petrichoryarnsin langat houkuttivat kaikken eniten. Ankaraa kartan tutkaamista, eksymistä väärään halliin ja sitten Lankaidean koju löytyi. Alkoi armoton lankojen hypistely ja peli saatiin avattua muutamalla vyyhdillä. Arvatenkin junasa hiottu ja hoettu lady-like -ajatus häipyi samoin tein, kuten myös vakaa aikomus koluta halleja järjestyksessä: singahtelimme sinne tänne fiiliksen mukaan. Ja fiilistähän oli vaikka minne.

Snurren houkutuksia
Titityyn osastolla harjoitin erittäin hyvää itsepetoksen muotoa. Olin tilannut heltä kirjan, jonka toimituksen olin pyytänyt messuille. Oli vähän niinkuin olisin saanut lahjan! Ja ihan ilmaiseksi, eikös vaan! 
 
Ihania lampaataljoja. Tuo kirjava olisi ollut niin ihana!

Kaffepausilla pläräsin hankkimaani kirjaa ja sittenhän siinä kävi niin, että pukkasi ihan ideaa. Annan ja Eilan kojulla silmät pullistuivat päästä, kun huomasin juuri sellaista ja sen väristä lankaa kuin ideani oli vailla. Ja se oli sitten siinä. Samaisella kojulla saikin pitää hankinnoistaan lujasti kiinni: jos ne laskit käsistäsi lompakkoa etsiessäsi, oli joku toinen heti vyyhdissä kiinni. Enkä nyt mainise nimiä. Asianosaiset tietävät. 
 
Ei me ihan kaikkea ostttu vaikka oltaisiinkin haluttu
Taito-kaudulla oli vaikka mitä ihanuutta. Eniten minua kiinnosti kirjotut opetustaulut. Sellainen perunajuttu olisi aikas kiva. Se, että jaksaisinko sitten pistoja vääntää on ihan toinen kysymys, johon vastaus voisi olla hieman välttelevä. Samoin ne trikoohapsuista solmutut matot olivat hurmaavia. Sanotaanko vaikka olkkarinmaton kokoisena, noin alkuunsa? Ei kait siinä paria iltaa enempää voi aikaa mennä?

Messujen jälkeen köröteltiin takaisin keskustaan, köröttelyä hyvinkin, ihan järkyttävät ruuhkat. Päätimme suunnata Stokkalle, meidän korkeuksillahan se kauppa on vain mennyt muisto. Stokkalla menimme suoraan joulupallo-osastolle ihmettelemään. Vähän oli pieni koppi, mutta mukaan tarttui ihana maatuskanalle, jonka sisällä on muita metsän eläimiä. Kupposet nallen vieressä on hankittu messuilta ja ne ovat Tuias keramiikan kupposia. Taito-lehdessä oli vinkkaus heidän Instatilillieen ja uteliaana ihmisenä sitä heti stalkkaamaan. Kupposet ovat minusta vallan ihanat. Vaikka ne ovat aika isot, teekuppiinhan pitää mahtua kunnolla teetä, ovat ne sirot, kevyet ja ennenkaikkea ohkaiset. Paksusta mukista juominen on tympeää. Ja iso plussaa, että ovat konepestäviä!



Paluumatkalla kotia oltiinkin sitten jo aika hiljaisia. Tuksutettiin pimessä ja pohjoista kohti lumisateisessa yössä ja toivottiin, ettei juna ole myöhässä. Perillä oltiin tasan Tuhkimoaikaa. Nyt väsyttää sen verran, että päiväunet on ehkä otettava. Samalla voi kuitenkin hypistellä tyytyväisenä messuhankintojaan.


Tässä on villapaita, tekemistä vaille valmis. Lanka on Pirtin kehräämön kaksisäikeistä silkkivillaa, jota hypistelyäni en voinut enää takaisin hyllyyn laittaa. 


Kisskissiltä piti liki perinteiseen tapaan ostaa sukkahousut, tällä kertaa kuosiinkudotut kukkaset sääriä somistamaan. Siis minun sääriä, ei Bertan.



Lisäksi käsinvärjättyjä herkkuja Manosilta, La bien aimeelta ja Hedgehogilta. 


Ja sen Nancyn kirja ja kirjan siivittämänä mitä muikeimmissa väreissä Rosy Green Woolin Cheeky erinoa. Bongaa kuvasta yksi utelias kissa.  

Messut jatkuvat vielä tänään lauantaina ja huomenna Tampereella ja ne ovat Euroopan suurimmat käsityömessut, joilta kyllä löytyy vaikka mitä ja ihmettä, vaikka virkatuja moottorisahoja, jos sellaisille on tarvetta. Lauantaisin siellä on kuulemma ihan järjettömästi ihmisiä, eilen oli uutisten mukaan vähän päälle 15 000 kävijää. Sunnuntaina on sitten pikkasen väljempää. Rennolla menolla ja kiristämättömällä pipolla pärjää hyvin. 

Vilkutus kaikille, jotka tulivat juttelmaan, oli suuri ilo kuulla kuinka montaa olen onnistunnut blogihöpötyksilläni innostamaan.
Oulun messuraati kiittää kaikkia kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja sekä tuntemattomia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: cin cin!


ps. Metsä kukkii -paidassa ihan tarkeni :)

8 kommenttia:

  1. Heräsi vain yksi kysymys: kuinka tuolta voi selväjärkisenä selviytyä ulos??? Älytön määrä houkutuksia ja toinen toistaan ihanampia juttuja. Onneksi alitajuntani ei rekisteröinyt näitä messuja tarpeeksi ajoissa...lompakko kiittää:)
    Juttusi oli kuitenkin sen verran houkutteleva, että aivopoimujen syövereihin syöpyi nyt ajatus: jospa ensivuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys, kysyppä joku toinen kysymys :) Houkutuksia on paljon ja liha on heikko. Toisaalta on kätevää kun kaikki ihanuudet on kerralla tarjolla ja näkee kaikkea sellaista, joka muutoin jäisi pimentoon. Ensi vuoteen siis!

      Poista
  2. Naurattaa tuo alin kuva. Ollaan oltu varmaan aika koominen näky noissa samanlaisissa, mutta erilaisissa paidoissamme. Harmi, ettei Sannalla ollut kirjoneuletta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me oltu ihan koomisia ilman noita paitojakin, minä ainakin. ensi vuodeksi taidetaankin suunnitella ihan oma messupaita ja hirmuinen henkinen painostus, että jokaisella seurueeseen kuuluvalla on sellainen ;D

      Poista
  3. Kiitos kivasta messuraportista. Ehkä mun tarvii ens vuonna mennä paikanpäälle ku siel on noin hauskaa ja vauhdikasta:)
    Upeita ostoksia, väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla messuilla on kyllä kaikkea ja vähän enemmänkin. Kaikista paras olisi jos olisi aikaa kiertää ne kaikki kolme päivää. Tosin sitten olisi kyllä hyvä eka voittaa pikkasen lotossa.

      Poista
  4. Mainio saalis! Mie kerkesin perjantaina vasta vähän ennen sulkemista karkaamaan Taitokadulta Lankaidean osastolle, ja Petrichoria oli jäljellä enää yhtä väriä, pannahinen! Oispa ollut kiva nähdä teidät paitoinenne livenä, mut ette osuneet silmään sieltä väenpaljoudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me siinä Taitokadulla käytiin pällistelemässä. Hiplattiin ristipistoja, pöllöjä ja niitä mainioita hapsumattoja, joista uhosin tekeväni olkkarin maton, 2x3 metriä yhdessä illassa. Koska eihän sellaisen tekemiseen nyt kovin kauaa voi mennä :)

      Poista