lauantaina, marraskuuta 04, 2017

Metsä kukkii

Olin vuosia haaveillut neulovani toisen Metsä Kukkii -paidan ja erityisesti sen tumman version. Kun keväänkorvilla Taito-lehdessä julkaistiin ohje ja tarvipakettikin oli alennuksessa, en voinut olla tarttumatta toimeen. 


Metsä Kukkii on, ainakin minusta, aika ikoninen neulepaita, jonka on suunnitellut Sirkka Könönen, yksi minun neuleidoleistani. Tykkään Könösen käyttämistä väreistä sekä luontoaiheisista kuvioista, erityisesti ketuista ja saniaisista. Niitä kumpaakaan ei toisin Metsässä ole. 


Kun langat sitten tulivat, alkoi kova vyyhtien keriminen. Paidassa on käytetty 12 väriä ja jokainen oli omalla 100 g vyyhdellään, joten puuhaa piisasi. Koskapa paita on 90-luvun tyyliin hyvin leveä, päätin tehdä koon S. Neuloin paidan myös pyörönä, koska miksi neuloa tasona? Langanpäitäkin tulee vähemmän.


Kuusiraidan jälkeen päätin sovittaa paitaa, koska ne näytti erittäin leveältä. Katselin paitaa peilistä ja totesin, että ihan hyvähän se on. Vilkaisin sitten selkäpuolelle. Sanovat tämmöisiä paksuja neuleita ulkoiluneuleeksi. Ja sitähän se tosiaan oli: rinkan olisi voinut hyvin laittaa selkään ja sekin olisi mahtunut paidan sisään. Vähän aikaa hengittelin ja purin kaiken resoria lukuunottamatta pois. Sitten tehtiin laskutoimituksia. Ohjeessa lisätään resorin jälkeen iso määrä silmukoita. Päädyin lisäämään vain kaksi silmukkaa, jotta mallikerta menisi tasan. Pilkkuraidan jälkeen sitten sovitettiin ja tuumattiin kuinka monta silmukkaa olisi syytä kaventaa pois ja erityisesti missä. Päätin ottaa 24 silmukkaa pois kuusien välistä. Aluksi yksi silmukka joka toisesta kuusen välistä pois. Sitten muutama kierros ja seuraava kavennuskierros eri kohdassa. Näin jatkaen kunnes jäljellä oli 200 silmukkaa. Kuusien jälkeisin raitahässäkän jätin kokonaan pois, koska minusta se ei ollut sopusoinnussa muitten kuvioiden kanssa.


Mallissa myös hiha on hyvin leveä ja hihan leveys määräytyy tietysti vartalo-osan kädentien korkeuden mukaan. Ison kukkaraidan jälkeen tein enää pilkkuraidan, jolloin kädentien korkeudeksi tuli sopivat 21 senttiä. 


Silmukkamäärien muokkaamisen lisäksi vaihdoin myös värejä. Ensimmäinen versio kun näytti jotenkin hirmuisen tummalta ja synkältä. Värikikkailujen takia piti käydä ostamassa yksi vyyhti lisää oranssia lankaa. Kun vartalo-osa oli valmis, oli kelikin lämminyt sen verran, että kepeämmät neuleet valtasivat puikot ja Metsä sai rehottaa yksinään.


Sitten tuli syksy ja oivallus siitä, että Tampereen Käsityömessuilla on Metsä Kukkii -paitojen kokoontumisajot. Ja eihän sinne kehtaa mennä jos paita ei ole valmis. Eli oli hihojen aika. Jotenkin olin unohtanut täysin, ettei resorin jälkeen kannata lisätä niin paljoa silmukoita kun ohjeessa. Olin vain keskittynyt siihen, että hihan yläreuna mätsää kädentielle. Tuli aika ruman mallinen hiha, jonka kohtalona oli purkaminen. Ei kun uutta puikoille. Resorissa on 48 silmukkaa ja sen jälkeen 6 kerroksen välein lisäyksiä, kunnes on 80 slmukkaa. Otin oikein loppukirin ja sain molemmat hihat kolmessa päivässä valmiiksi! Langanpäitä päättelin kaksi iltaa. Siippakin kysyi, että paljonko niitä oli, 100? Eikä varmaan kovin kauaksi heittänyt.

Kun vartalo-osan oli neulonut kahteen kertaa ja hihat kolmena kappaleena oli kauluksen aika. Eikä sekään ollut kerralla valmis. Mallissa on erivärinen kaulus kuin helman ja hihojen resorit. Mutta sitä asiaa ei ole otettu huomioon lankojen määrässä. Kaulus on tarkoitettu neulottavaksi violetista mutta sitä on paketissa vain yksi vyyhti. Ja sehän riittää vaan hätäseen kaulukseen. Testasin. Sen sijaan tummaa vihreää ja tummaa sinustä oli jäljellä kokonaiset vyyhdit. Samoin ohjeessa on nappilista neulottu eri värillä kuin itse kaulus. Ja kun sen neuloo eri värillä niin saakin kikkailla etteivät lankapoiminnat näy rumasti. Testasin. Loppujen lopuksi päätin tehdä kauluksen sillä tummalla sinisellä ihan kokonaan, en jaksanut enää kikkailla. 

Lankaa jäi sen verran paljon tähteeksi, että ne riitäisivät taatusti toiseenkin paitaan, ei tämmöiseen samanlaiseen, mutta jonkinlaiseen.


Sitten paitaa vaan kylpyyn ja parin päivän jälkeen se oli kuivunut. Napit olalle ja testaamaan. Erittäin lämmin tuulisella merenrannalla. Tampereella nähdään!

21 kommenttia:

  1. Nonni! Ja hyvä tuli, loistelias suorastaan! Mitenköhän tuommoisessa tulee muuten kuuma messuhumuttaessa? Mulla on paita vielä vaiheessa, mutta ainakin just nyt on sellainen fiilis, että ehtii, ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan taatusti on sikakuuma :) sullahan on sitten junassa vielä vajaa viisi tuntia...

      Poista
  2. Omg ja muut lyhenteet! Todella hyvät säädöt ja modaukset sillä paita on selvästi päivitetty tähän päivään. I-h-a-n-a.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä niitä säätöjä tarttenut edes mitenkään paljoa. Leveydestä vaan mittaa pois ja avot!

      Poista
  3. Aivan upea paita! Usein kannattaa luottaa omaan harkintakykyyn ja tehdä rohkeasti muutoksia, itsellehän se neule tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Ja kun muistaa sovittaa aina silloin tällöin :)

      Poista
  4. Voi yhden kerran, että osaakin olla upea paita. Ei ihan heti kävele toinen samanlainen vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tampereen kokoontumisessa voi tosin näkyä montakin yhtäaikaa.

      Poista
  5. Anonyymi0.41

    Upea!!! Värikäs, mutta harmoninen. Todellakin klassikkoainesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuot värit on ihanat vaikka aika paljon on sinistä seassa :)

      Poista
  6. Anonyymi9.54

    Voi, miten kaunis. Toivottavasti ostavat sinulta ohjeet päivitettyyn versioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei tässä ole todellakaan mitään ihmeempiä muutoksia. Leveydestä vaan urakalla kapeammaksi. Sitten välillä sovitetaan ja tuumataan onko hyvä vai vaatiiko vielä jotain

      Poista
  7. Anonyymi10.50

    Muistan hyvin tämän trendin teinivuosilta 90-luvulta. Olisin antanut (melkein) mitä vaan, jos olisin saanut Sirkan tai Kaisla-Kertun neuleen. Taitoa tehdä ei ollut, eikä rahaa ostaa keskellä syvintä lamaa... Hyvin sä ole päivittänyt tuon nykypäivään, mutta siltikin tuntuu, että aika on ajanut Sirkan ja Kaisla-Kertun mallien ohitse. Tai sitten tässä vaan painitaan omien teinitraumojen kanssa :-) No mut, taitava sinä vaan olet, ei siitä mihinkään pääse. Silmää riittäisi varmaan laajemmallekin omalle suunnittelulle. Niinkuin tuo Lumimarja - niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen saman ajan suosikki on Kaffe Fasset. Hänenkin vaatteissaan on aikakaudelle tyypilliset, tänä päivänä kummallisen muotoiset vaatteet. Silti kuviot ja värit ovat upeat. Eri aikoina on eri tuulet vaatteissa, itte inhoan syvästi 80-luvun vaatteita.

      Poista
    2. Anonyymi7.36

      Ja ysärihän on taas täällä! Käytin teininä vallan viisnollaykkösiä, ja nyt on upouudet sellaiset kaapissa (jopa sama koko kuin nuorena)! Sit tarvitaan vielä maiharit ja kirjoneulevillapaita. Mut modernisoituna tietysti. Niissä ysärineuleissa oli kireet resorit, ja ne käännettiin pussiksi lantiolle. Nyt neule saisi roikkua tunikan tapaan. Soilen versio kelpais mulle, mutta väljempänä, vähän oversizena.

      Poista
  8. Sinnillä valmiiksi! Ja kyllä kannatti nähdä kaikki se vaiva mallin muokkaamiseen, koska istuu aikasta paljon paremmin kuin alkuperäinen rinkan mentävä malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä käsitä, että miksi ne kuteet silloin oli niin järkyn kokoisia ja silloin se tosiaan oli ihan jees. Tästä tuli hyvä koska tein sen oikean kokoiseksi. Jos siitä haluaisi sellaisen ylisuuren, käyttäisin ohuempaa lankaa jolloin neulos olisi laskeutuvampi.

      Poista
  9. Todella kaunis ja suuritöisen näköinen paita! (:

    VastaaPoista
  10. Mielettömän kaunis! Mahdotonta, miten sinä viitsit purkaa ja tehdä uudelleen. Ehkä tuon purkamaan joutumisen kun tiedostan, en ryhdy sukkia kummempiin urakoihin.Könösen paitoja minäkin ole aina ihastellut ja nimenomaan kettujen ja saniaisten takia!

    VastaaPoista
  11. Upea paita, hyvä kun modasit sopivammaksi!

    VastaaPoista
  12. Ompas upea paita, wau! Olet taitava!

    VastaaPoista