tiistaina, lokakuuta 10, 2017

Taistelu ykkösijasta

Viime viikonloppuna oli Portin aika. Eli tiivistettynä perjantai illasta sunnuntaille saakka neulomista, neulomista, hihittämistä, syömistä ja vähän lisää neulomista. Olipahan kivaa taas kerran! Tällä kertaa mukana oli myös Kässäkerho Pompomin Liinu, jonka lempeällä opastuksella tutustuimme sukkalankkujen maalaamiseen. Siinähän homma menee niin, että esikäsitellylle neulokselle maalatataan mitä mieleen juolahtaa. Kun maalaus on valmis niin neulos kuivatetaan ja sitten sen voipi neuloa. Millaista se neulos sitten on, on täysin herrassaan. Piti ihan hillitä itteään, että tein vain yhden, koska mopo osoitti sen verran reippaasti erinäisiä keulumishaluja. 



Lankkujen värjäämisessä syyllistyy myös hyvin helposti annoskateuteen, kun näkee minkälaisia muut tekee. Kun lankut olivat kuivumassa ne näyttivät kauempaa katsottuina silkkihuiveilta tai räväköiltä urheilutrikoilta.


Pompomilla oli myös myyntipöytä, ja kotiin mukaani lähti kaksi vyyhteä Donegal tweediä. Näistä voisi tulla jotain brioche-asiaa tai sitten kirjoneuletta. Mahdollisuudet ovat monet. 



Minulla oli tavoitteena saada hihat valmiiksi Metsä kukkii -paitaan. Heti perjantaina oltiin hyvissä tarkkailuasemissa kun sain ekan hihan puuttuneet sentit valmiiksi. Vaan miten kävikään. Olin onnistunut eri tavalla ja hihan levennykset olivat vähän, noh huonosti. Pikkasen pidi sadatella ja sitten vaan kiltisti ruveta tuumaamaan levennyksiä toiseen tahtiin. Siinä jo väsy painoi simmua, joten tuli tehtyä kaikenlaisia typeryyksiä. Sehän sitten johtaa todella nopeasti erinäisten turhatumien syntyyn ja vilkuiluihin viereisiin pöytiin. 


Minuahan on jo jonkin aikaa kuumottamut Isabel Kramerin A Girls Best Friend -huivi ja juuri niissä väreissä kuin se ohjeessakin on. Omista varannoista löytyi Madelinetoshin sävyssä Glazed Pecan. Tuulian kaupalla oli sitten Luonnotarta Platinan ja Udun väreissä. Ja siitähän se niin sanotusti lähti. Nämä värit kyllä passaavat enemmän kuin hyvin yhteen.


Tosin sitten kävi niin, että huivin alkukin saattaa joutua luopumaan ykkössijastaan, koska shetlannin poikien paketti tuli eilen, ja sekös sai sydämen pamppailemaan entistäkin kiihkeämmin. Näistä olisi tarkoitus tulla Marie Wallinin Shetland-kokoelmasta Yell-takki. Eilen piti ennen nukkumaanmenoa tikkustaa vähän mallitilkun tapaista. Minun tiheys ei ole sitä mitä pitäisi. Ohjeessa on 3,25 mm puikoilla 29 silmukkaa 10 sentillä. Minulla oli 3 millisillä 26 silmukkaa. Kävin hakemassa 2,75 milliset, kokeillaan niillä. Kaksipuolosiin en halua mennä, koska silloin neuloksesta tulee minun makuuni liian tiukkaa. Jos se ei tuolla puikkokoolla onnistu, alamme laskea. 

Lanka on Jamieson's Shetland Spindrift -lankaa. Se on kaksisäikeistä, rouheaa villaa. Se ei ole pumpulinpehmeää muttei kutita tai ole ikäväntuntuinen ihoa vasten. Pienen tikuttelun jälkeen olen varma, että lanka pehmenee neuloessa ja käytössä. Ja mitä väreihin tulee, niin nam nam! Yhdellä kerällä on 25 g ja metrejä on 105. Oikein mainiota kirjoneuleita ajatellen. Minun tilauksessani taisi olla 14 eri väriä. Tilasin suoraan Jamieson'silta ja tilaus tuli n. viikossa. 


Ja tästähän päästään sujuvasti seuraavaan lankatutustumisen. Sain Kehräämö Christinalta sukkalankaa testattavaksi. Kamera vähän villiintyi väreistä. Etualalla on sävy nimeltä Auringonlasku ja keskellä Ruska. Ruska puhuttelee minua näistä kahdesta eniten. Oikein mukavan tuntuisia. Nyt kun sitten löytyisi sopiva sauma laittaa nämä puikoille, niin voin kertoa neuletuntumat ja siitä edelleen jalkoihin testattavaksi. Sukkalangan tärkein ominaisuushan on se miten se kestää ahkeraa käyttöä. Harmaa lanka on kaksisäkeistä Kainuun harmasta. Taisivat siellä muistaa, että olen harmaksen ystävä. Olen muutama vuosi sitten neulonut Christinan huivipaksuisesta harmaksesta peiton, jota on nujuutettu ties missä. Edelleenkin se on tosi hyvässä kunnossa. Kehräämö Christinaan löydät Merijärveltä tai www.kehraamochristina.fi

Nyt pitäisi saada sitä Portissakin mainostettua neulomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti