maanantaina, lokakuuta 16, 2017

Lumimarja


Kuva: Karoliina Paatos
Viime viikolla ilmestyneessä ET-käsityö -lehdessä oli minun suunnittelemani huivimalli nimeltä Lumimarja. 
Kuva: Karoliina Paatos
Malli lähti Krysanteemi-pipon vanavedessä. Olin kehitellyt köynnöskuviota tietämättä vielä mihin se tulisi ja miten. Kun ET-lehdestä ottivat yhteyttä niin kaivelin luonnokset (hah, raapustelut) esille ja aloin kehitellä mallia eteenpäin. 



Jyväskylän Neulefestareilla tutustuin enimmäistä kertaa Petrichor Yarnsin silkkimohairiin ja aika äkkiä oli selvillä, että huivi pitäisi neuloa ehdottomasti siitä. Langan sävyinä ovat Icy Mint ja Peach. Molemmat ovat erikseen aika säpäköitä värejä, mutta neuloksessa ne molemmat kesyyntyvät harmoniseksi yhdistelmäksi. Huivin koko on n. 40 x 190 cm ja se painaa alle 200 g. Neulepinnassa on kiva pörröhalo. Lanka ei kutita ja neule on ihanan lämmin.

Tälläkin kertaa ruutupiirustuksen tekeminen oli se vaikein asia, neulosta kyllä syntyi helposti. Muutaman tunnin kovan ähräämisen taivaat aukenivat ja älysin miten kaavio pitää tehdä, jotta kaikki kavennukset ja levennykset saadaan kulkemaan nätisti. Minulla kun on sellainen pakkomielle, että ruutupiirustuksessa juttujen pitää olla samassa kohdin kuin itse neuleessakin. Levennykset eivät saa lähteä kaaviossa liiraamaan milloin minnekin. Ruutupiirustuksesta pitää pystyä hahmottamaan tuleva kuvio. Mahtavintahan oli siinä vaiheessa kun olin lähettämässä kaaviota lehteen ja tajusin etten ollut merkinnyt nurjan puolen silmukoita eri tavalla. Alkoi sellainen kaavion syynääminen että! 


Brioche ja mohair ovat monen mielestä se vihonviimeinen yhdistelmä. Briocheen saa tehtyä todella helposti virheitä ja mohairia taas on vaikea purkaa. Noh, minäkin neuloin välillä jatsia tämän kanssa ja purkamaanhan sitä joutui. Hyvin purkautui. Nuppien eli noiden nypylöiden kohdalla piti kaivaa avuksi neula avaamaan pörröä, mutta muutoin ei ollut mitään ongelmia. 


Kuva: Karoliina Paatos

Malli ei ole ehkä aloittelijalle se paras ensitutustuminen briochen-maailmaan. Se ei ole erityisen vaikea mutta vaatii paljon keskittymistä. Se missä siinä menee helposti pieleen on nupit. Niiden kohdalla pitää olla tarkkana, että neuloo nupin kaikki lenkit yhteen eikä ota mukaan viereisen silmukan lenkkejä. (Been there, done that.) Samoin lisäysten paikkojen kanssa on syytä olla hereillä. Nurjalla puolella pitää muistaa neuloa silmukat päinvastoin, ihan kuten resoriakin neuloessa. Muutaman mallikerran jälkeen kuvio alkaa näkyä selkeästi neuloksessa, jolloin sen seuraaminen on helpompaa. Suosittelen opettelemaan brioche-neuleen lukemista, eli katsomaan mitä on neulonut. Kun katsoo alempaa mallikertaa niin siitä saa "ohjeet" seuraavaan mallikertaan. 

Huivin mallikuvat on kuvannut valokuvaaja Karoliina Paatos ja merenrantakuvat on kuvattu tuossa meidän lähirannassa, joka tunnetaan myös nimellä Pateniemen veneranta. Siellä minä seisoin avojaloin rantaliejussa ja yritin näyttää eteeriseltä tai edes joltain. Ehkä välillä jopa onnistuin.

tiistaina, lokakuuta 10, 2017

Taistelu ykkösijasta

Viime viikonloppuna oli Portin aika. Eli tiivistettynä perjantai illasta sunnuntaille saakka neulomista, neulomista, hihittämistä, syömistä ja vähän lisää neulomista. Olipahan kivaa taas kerran! Tällä kertaa mukana oli myös Kässäkerho Pompomin Liinu, jonka lempeällä opastuksella tutustuimme sukkalankkujen maalaamiseen. Siinähän homma menee niin, että esikäsitellylle neulokselle maalatataan mitä mieleen juolahtaa. Kun maalaus on valmis niin neulos kuivatetaan ja sitten sen voipi neuloa. Millaista se neulos sitten on, on täysin herrassaan. Piti ihan hillitä itteään, että tein vain yhden, koska mopo osoitti sen verran reippaasti erinäisiä keulumishaluja. 



Lankkujen värjäämisessä syyllistyy myös hyvin helposti annoskateuteen, kun näkee minkälaisia muut tekee. Kun lankut olivat kuivumassa ne näyttivät kauempaa katsottuina silkkihuiveilta tai räväköiltä urheilutrikoilta.


Pompomilla oli myös myyntipöytä, ja kotiin mukaani lähti kaksi vyyhteä Donegal tweediä. Näistä voisi tulla jotain brioche-asiaa tai sitten kirjoneuletta. Mahdollisuudet ovat monet. 



Minulla oli tavoitteena saada hihat valmiiksi Metsä kukkii -paitaan. Heti perjantaina oltiin hyvissä tarkkailuasemissa kun sain ekan hihan puuttuneet sentit valmiiksi. Vaan miten kävikään. Olin onnistunut eri tavalla ja hihan levennykset olivat vähän, noh huonosti. Pikkasen pidi sadatella ja sitten vaan kiltisti ruveta tuumaamaan levennyksiä toiseen tahtiin. Siinä jo väsy painoi simmua, joten tuli tehtyä kaikenlaisia typeryyksiä. Sehän sitten johtaa todella nopeasti erinäisten turhatumien syntyyn ja vilkuiluihin viereisiin pöytiin. 


Minuahan on jo jonkin aikaa kuumottamut Isabel Kramerin A Girls Best Friend -huivi ja juuri niissä väreissä kuin se ohjeessakin on. Omista varannoista löytyi Madelinetoshin sävyssä Glazed Pecan. Tuulian kaupalla oli sitten Luonnotarta Platinan ja Udun väreissä. Ja siitähän se niin sanotusti lähti. Nämä värit kyllä passaavat enemmän kuin hyvin yhteen.


Tosin sitten kävi niin, että huivin alkukin saattaa joutua luopumaan ykkössijastaan, koska shetlannin poikien paketti tuli eilen, ja sekös sai sydämen pamppailemaan entistäkin kiihkeämmin. Näistä olisi tarkoitus tulla Marie Wallinin Shetland-kokoelmasta Yell-takki. Eilen piti ennen nukkumaanmenoa tikkustaa vähän mallitilkun tapaista. Minun tiheys ei ole sitä mitä pitäisi. Ohjeessa on 3,25 mm puikoilla 29 silmukkaa 10 sentillä. Minulla oli 3 millisillä 26 silmukkaa. Kävin hakemassa 2,75 milliset, kokeillaan niillä. Kaksipuolosiin en halua mennä, koska silloin neuloksesta tulee minun makuuni liian tiukkaa. Jos se ei tuolla puikkokoolla onnistu, alamme laskea. 

Lanka on Jamieson's Shetland Spindrift -lankaa. Se on kaksisäikeistä, rouheaa villaa. Se ei ole pumpulinpehmeää muttei kutita tai ole ikäväntuntuinen ihoa vasten. Pienen tikuttelun jälkeen olen varma, että lanka pehmenee neuloessa ja käytössä. Ja mitä väreihin tulee, niin nam nam! Yhdellä kerällä on 25 g ja metrejä on 105. Oikein mainiota kirjoneuleita ajatellen. Minun tilauksessani taisi olla 14 eri väriä. Tilasin suoraan Jamieson'silta ja tilaus tuli n. viikossa. 


Ja tästähän päästään sujuvasti seuraavaan lankatutustumisen. Sain Kehräämö Christinalta sukkalankaa testattavaksi. Kamera vähän villiintyi väreistä. Etualalla on sävy nimeltä Auringonlasku ja keskellä Ruska. Ruska puhuttelee minua näistä kahdesta eniten. Oikein mukavan tuntuisia. Nyt kun sitten löytyisi sopiva sauma laittaa nämä puikoille, niin voin kertoa neuletuntumat ja siitä edelleen jalkoihin testattavaksi. Sukkalangan tärkein ominaisuushan on se miten se kestää ahkeraa käyttöä. Harmaa lanka on kaksisäkeistä Kainuun harmasta. Taisivat siellä muistaa, että olen harmaksen ystävä. Olen muutama vuosi sitten neulonut Christinan huivipaksuisesta harmaksesta peiton, jota on nujuutettu ties missä. Edelleenkin se on tosi hyvässä kunnossa. Kehräämö Christinaan löydät Merijärveltä tai www.kehraamochristina.fi

Nyt pitäisi saada sitä Portissakin mainostettua neulomaa.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2017

Virikkeitä

Postipoika on ollut minulle suopea. Ensin saapui Roosa nauhan neuleohjevihkonen. Suunnittelin siihen kevään korvilla linnuilla koristellun neulesetin, joka nyt sitten polleana paistattelee vihkosen sivuilla. 



Jotenkin hassua nähdä ne ihan oikean mallin päällä ja lehdessä painettuina. Vihkosessa on muutama sukkamalli, jonka haluaisin neulasta. Mutta seuraavaksi saapuneet postipojat sotkivat to-do -listani täysin.


Perjantainen postipoika toi uusimman Laine magazinen. Lehti on tuttua Laine-laatua ja ensimmäinen aukeama on koko lehden suosikki aukeama. Joo, ne ovat mainoksia, silti niin mehevät yhdessä. Lehdessä ei sinänsä ollut mitään sellaista "pakkosaadahetinyt" -mallia, ehkä ne kämmekkäät voisi. Syynä tähän on torstainen postipoika, joka oli saanut maailmani sekaisin sen verran lahjakkaasti.


Taikasanat ovat Marie Wallin ja Shetland. Shetland on Marien uusin neulekokoelma nimensä mukaisesti perinteistä shetlantilaista kirjoneuletta. Marien kirjassa on sattumoisin samanlaisia maisemia kuin Laineessakin.


Malleja kirjassa on 12 ja niistä voisin heti neuloa 10. Eli osuu ja uppoaa. Suosikkini on ehkä tämä Yell. Siinä on tuo epätavallinen muoto, joka minua viehättää. Toki se voi tehdä vaatteesta myös hankalasti käytettävän. Ehkä myös se, että siinä on selkeämpi harmaa osa ja sitten reunassa tuo väri-iloittelu. Takkiin on olemassa myös siihen sointuvat kämmekkäät, joihin sitten voipi upottaa mahdolliset ylijäämät.

Toinen ihana malli on Unst. Minulla tosin on jo yksi tämän tapainen neuletakki, mutta kaksin aina kaunihimpi, tai jotain. 


Lisäksi kaarrokepaita Bressay ja Scalloway pipo huutelevat nimeäni. Bressay voisi olla vaikka ihan alas asti kirjoneuletta?


Lopputulemana kaarsin Jamieson's of Shetland kauppaan ja kotiudutin sieltä 16 eri väristä lankakerää kotiin. Yritin ensin etsiä sopivaa vaihtoehtoa, mutta Jamieson'sin 220 värin paletti on jotain ihan käsittämätöntä. Nyt on taas syy odottaa postipoikaa.


Kuvissa keekoilevat kirjoneuleet ovat nekin rouva Wallinin suunnittelemia. Lankana näissä molemmissa on Rowanin Felted Tweediä.
Orkney-takista löytyy postausta tästä ja Sage-mekosta tästä.