keskiviikkona, elokuuta 09, 2017

Ei jatkoon

Sattuipa kerran niin, että ostin aikas ihanaista lankaa. (Stop the press.) Louhittaren Luolan emäntä oli värjännyt pehmoisen pörröistä alpakka-silkkiä nimeltä Auteretar, jota oli sitten adoptoitava.

Kotona vyyhtiä pyörittelin, ideahan sille oli jo olemassa muttei se estä ajattelemasta muitakin ajatuksia. Sitten ihan vauhkoonnuin, että jos teksisikin kirjoneuletta, väreistä tulisi varmaan sellaiset akvarellimaiset. Pöydällä sattui kuin vahingossa lojumaan Laine magazinen kakkosnumero ja muistin siitä Birkin -neuleen, joka kaarrokkeessa oli pieniä kukkasia.  

No, arvannettekin loput. Eli se perusseitti: tiheys ei ole sillä seinälläkään. Laskutoimituksia ja sitten mentiin.


Kaarroke näytti ihanalta ja neulominen sujui kuin itsestään. Kunnes päästiin sileään osaan. Sitten kaikki ns. tökkäsi. Neulominen muuttui tylsäksi ja lanka päätti loppua suureksi yllätykseksi kesken. Päätin, että mennään lyhyillä hihoilla ja helmaa sitten sen verran mitä riittää.

Paitaa tuli soviteltua useampaankin otteeseen, mutta oli se silti vähän yllätys.


Joko olen lihonut 20 kiloa huomaamattani tai sitten paita edesauttaa pulleamman figuurin käsitettä. Saattaisin kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Ei oikein näytä imartelevalta. Itseasassa paita onnistuu näyttämään yläpuole kuvassa paremalta kuin livenä.

Varsinkin kun kääntää selkäpuolelle. Siellä on joku ihme pussi. Neulehan kyllä laskeutuu nätisti, mutta mikä tää pussi on? Paita ei kirraa lantiolta mutta jotenkin se nyt vaan päättää olla näin. Ja juu ei, en ole päätellyt lankoja saati muutenkaan viimeistellyt mitään.


Sivusuunnasta pussi erottuu oikein ns. mukavasti. Oikean puoleisessa kuvassa käsi on pussukan päällä, joten sanoisin, että sellainen reilu 10 senttiä jää ilmaa lillumaan vyötärön ja paidan väliin.


Että empä tiijä. Onnistui siis tällä tavalla, enkä nyt oikein ymmärrä miten tähän päädyttiin. Tarkennetaan sen verran, että suunnittelijaa en syytä mistään, lanka on ihanaa, mutta jotenkin nämä eivät nyt kohtaa. Paita saa mennä nyt ihan rauhassa lepäilemään ja keräämään voimiaan, minua ei enää kiinnosta. Katsotaan, jos onnistuisin sitä jotenkin muokkaamaan: pitäisikö sen sitten olla vielä leveämpi vai mitä vai onko kaikki tämä kaarrokkeen ansiota (=syytä), en osaa sanoa. Toinen vaihtoehto on purkaa koko hökötys. Tuumaustauko.

Tästäkin huolimatta olen päättänyt tarttua toiseen kaarroketyyliseen ratkaisuun. Tämän suhteen on kyllä aika paljon epäluuloja, mutta jo pitkään halunnut ihan vimmatusti tehdä tämän paidan ja ponchon yhdistelmän eli swonchon. Varmaan hyvin epäkäytännöllinen mutta siksi varmaan niin viehättävä. Ja tottakait mohairia kehiin. Mohair nyt vaan on niin!

12 kommenttia:

  1. Moi!

    Ompelusta minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että tuo pussi syntyy, kun kavennukset eivät ole kohdallaan. Eli lantiokavennukset ovat alkaneet liian myöhään, aloitusta pitäisi nostaa lähemmäs kainaloita tai tehdä nopeammin. Mutta jos paita on kaikkialta reilun kokoinen, niin ei välttämättä päde neuleessasi.

    Terveisin entinen Torniolainen Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän on se juttu ettei sivuissa ole minkäänmoisia muotoiluja, ihan vaan suoraan alas posottelin. Tiijä sitten mitä olisi tapahtunut jos olisin vaihtanut kuvion jälkeen vähän isomman puikon, jolloin neulos olisi ollut vieläkin laskeutuvaisempaa.

      Poista
  2. Pörrölangat on petollisia! Otit näköjään opiksesi ja jatkat samalla linjalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mitään opita mistään. Aattelin, että jos tarpeeksi nopsaan juoksee päin seinää niin menee läpi, vähän kuin Matrixissa. Tai sitten sitä jouksee seinää pitkin ylös.

      Poista
  3. Anonyymi15.34

    Onko ne hihat liian leveät?
    Edellinen olikin niin uskomattoman komea, että elämä tasoittaa vähän puntteja. Hyvä väritys tässäkin.
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös hihat kapaavat fiksaamista. Ajatus oli purkaa noista tuo reunus ja neuloa lisää sen mitä lankaa oli jäljellä ja kaventaa neuloessa. Ja sitten ehkä muutama silmukka pois ennen reunusta. Mutta nyt tän kanssa emme ole puheväleissä, joten annetaan nyt toistaiseksi olla. Värit ovat kyllä hienot.

      Poista
  4. No hyvänen aika, näinkö siinä sitten kävi? Mutta rohkeasti vaan uutta pörröä kehiin, toivottavasti seuraava on napakymppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin kävi. Uutta pörröä on puikoilla ja rohkea värivalintani on alkanut tuottaa vastajurputusta. Syytän GoT katselua. Siinä kun ei iloisilla väreillä juhlita. Toki tämän hetkinen väri-iloitteluni saattaisi saada Steppe-sedänkin hiljaiseksi. Että sen verran syvissä vesissä soudetaan. Toki aattelin, että jos vakaasti haluan neuloa jotain sirkustelttaa muistuttavaa niin kait minä sitten voin sellaisen neuloa.

      Poista
  5. Anonyymi14.56

    Voi miten tämä postaus lohduttaakaan minua, jolla ei kaikki mene ollenkaan nappiin.
    Sanoisin, että purkuun koko paita, sorry :)
    -KissaKas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartte sorrytella yhtään. Kyllä tässä joku purkuoperaatio on tiedossa. Lanka ja väri ovat sen verran mellevät, ettei niitä voi jättä ajelehtimaan.

      Poista
  6. Anonyymi6.38

    Toi kuvio-väriyhdistelmä on kyllä kaunis - kuin impressionistinen maalaus. Jännä nähdä, mitä ihanaa uusintayritys tuo tullessaan. Lohduttavaa, että sullakaan ei aina onnistu :-)

    VastaaPoista
  7. No pöh. Suosittelen kylmästi purkuoperaatiota. Jos tässä kohtaa jo ottaa noin kovin pannuun, niin tilanne tuskin paranee, vaan paita vain unohtuu jonnekin nurkkaan vaille käyttöä. Elämä on liian lyhyt epäsopivien neuleiden kanssa säätämiseen.

    VastaaPoista