keskiviikkona, elokuuta 30, 2017

Sirkusteltta

Pikkutyttönä minulla oli suosikkipuuvärikyninä sellainen kirpakka vihreä, oranssi ja vaalea mutta tuima sininen. Ne olivat minusta aivan ihan yhdistelmä.

Tuo värikombo menee kyllä vieläkin ei siinä mitään. Ja siitähän se ajatus ehkä vähän lähtikin. 

Sirkusteltta
Malli: Caitlin Hunter, Ninilchik Swoncho
Lanka: SandnesGarn Silk Mohair, sävyissä meleerattu koralli, happaman keltainen, vaalean sininen ja harmaa. Menekki yhteensä n. 175 g
Puikot: taisivat olla 4 milliset
Fiilis: oi 80-luku!


Mulla on mitä ilmeisemmin joku juttu juuri nyt mohairin kanssa. Haluaisin neuloa siitä vaikka ja mitä. Tämä paita lähti nimenomaan mohairista ja erityisesti näistä väreistä. Ohjeen Ninilchik-swonchoon olen hankkinut jo kauan sitten, sillä kertaa se jäi neulomatta. Mohairvillityksen myötä se päätyi puikoille ja se oli sitten menoa se.


Silmukkatiheys sattui sopivasti (sattumalta) juuri samaksi kuin ohjeessa mutta silti piti neuloa se isompi koko, koska pienemmän koon kaula-aukosta ei pää mennyt sisään. Tämä tarkoitti ihan hervottomia silmukkamääriä paidan helmassa. Ainoa mitä säädin oli hihat. Niitä varten olisi oikeastaan pitänyt ottaa silmukat pienimmän koon mukaan. Kainalon alta en poiminut yhtään lisäsilmukkaa. Hihaan neuloin kaventaen sileää oikeaa ja ranteen tienoolla kavensin lisää ja neuloin lopuilla 2o-2n -resoria, kuten myös kaula-aukkoon ja helmaan. 

Paidan kirjoneule on suht helppoa vaikka noiden pystysuorien "tolppien" kanssa saa olla vähän tarkkana. Niiden kohdalla kun tulee helposti kiristäneeksi liikaa, jolloin neule menee kuprulle. Mohairia ei voi pingottaa ihan samallalailla kuin villaa. Rapsakasti pingottamalla taitaa saada aikaiseksi aikamoisen lepakkoviitan.

Neuloessa värivalintani vähän arvelutti. Välillä tuntui, että neulon otsikon mukaisesti sirkustelttaa ja päässä soi se sirkuspiisi: tättä-tätä-tätä-tätt-tätt-täädä. Samalla tuli erinäisiä 80-luvun flashback-kuvioita. 14-vuotias minä olisi varmaan ollut haltioissaan tästä paidasta. Toki näin 30 vuotta myöhemminkin tämä jaksaa riemastuttaa. Paita on kevyt ja silti lämmin. Näin väljänä se ei kuitenkaan ole kuuma. Takin kanssa toki on ihan mahdoton käytettävä mutta muutoin oikein loistava. Silti vähän pohdin, että millainen tämä olisi tumman harmaasta mohairista, ilman mitään kuvioita? Sellainen "laitetaanpa takkaan tulet ja kääriydytään sohvalle jänskäämään elokuvaa" -neule. Tästä linkistä voi käydä vaklaamassa Instavideon. 


Seuraavaksi ehkä lisää mohairia?

keskiviikkona, elokuuta 09, 2017

Ei jatkoon

Sattuipa kerran niin, että ostin aikas ihanaista lankaa. (Stop the press.) Louhittaren Luolan emäntä oli värjännyt pehmoisen pörröistä alpakka-silkkiä nimeltä Auteretar, jota oli sitten adoptoitava.

Kotona vyyhtiä pyörittelin, ideahan sille oli jo olemassa muttei se estä ajattelemasta muitakin ajatuksia. Sitten ihan vauhkoonnuin, että jos teksisikin kirjoneuletta, väreistä tulisi varmaan sellaiset akvarellimaiset. Pöydällä sattui kuin vahingossa lojumaan Laine magazinen kakkosnumero ja muistin siitä Birkin -neuleen, joka kaarrokkeessa oli pieniä kukkasia.  

No, arvannettekin loput. Eli se perusseitti: tiheys ei ole sillä seinälläkään. Laskutoimituksia ja sitten mentiin.


Kaarroke näytti ihanalta ja neulominen sujui kuin itsestään. Kunnes päästiin sileään osaan. Sitten kaikki ns. tökkäsi. Neulominen muuttui tylsäksi ja lanka päätti loppua suureksi yllätykseksi kesken. Päätin, että mennään lyhyillä hihoilla ja helmaa sitten sen verran mitä riittää.

Paitaa tuli soviteltua useampaankin otteeseen, mutta oli se silti vähän yllätys.


Joko olen lihonut 20 kiloa huomaamattani tai sitten paita edesauttaa pulleamman figuurin käsitettä. Saattaisin kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Ei oikein näytä imartelevalta. Itseasassa paita onnistuu näyttämään yläpuole kuvassa paremalta kuin livenä.

Varsinkin kun kääntää selkäpuolelle. Siellä on joku ihme pussi. Neulehan kyllä laskeutuu nätisti, mutta mikä tää pussi on? Paita ei kirraa lantiolta mutta jotenkin se nyt vaan päättää olla näin. Ja juu ei, en ole päätellyt lankoja saati muutenkaan viimeistellyt mitään.


Sivusuunnasta pussi erottuu oikein ns. mukavasti. Oikean puoleisessa kuvassa käsi on pussukan päällä, joten sanoisin, että sellainen reilu 10 senttiä jää ilmaa lillumaan vyötärön ja paidan väliin.


Että empä tiijä. Onnistui siis tällä tavalla, enkä nyt oikein ymmärrä miten tähän päädyttiin. Tarkennetaan sen verran, että suunnittelijaa en syytä mistään, lanka on ihanaa, mutta jotenkin nämä eivät nyt kohtaa. Paita saa mennä nyt ihan rauhassa lepäilemään ja keräämään voimiaan, minua ei enää kiinnosta. Katsotaan, jos onnistuisin sitä jotenkin muokkaamaan: pitäisikö sen sitten olla vielä leveämpi vai mitä vai onko kaikki tämä kaarrokkeen ansiota (=syytä), en osaa sanoa. Toinen vaihtoehto on purkaa koko hökötys. Tuumaustauko.

Tästäkin huolimatta olen päättänyt tarttua toiseen kaarroketyyliseen ratkaisuun. Tämän suhteen on kyllä aika paljon epäluuloja, mutta jo pitkään halunnut ihan vimmatusti tehdä tämän paidan ja ponchon yhdistelmän eli swonchon. Varmaan hyvin epäkäytännöllinen mutta siksi varmaan niin viehättävä. Ja tottakait mohairia kehiin. Mohair nyt vaan on niin!

tiistaina, elokuuta 01, 2017

Boro

Japanilaisilla on kiinnostava tilkkutyötekniikka nimeltä Boro. Lyhyesti kuvattuna siinä ommellaan esim. indigolla värjättyjä kankaanpalasia yhteen ja ompeleina käytetään paljon mm. sashiko-pistoja. Erittäin mielenkiintoisen näköisiä vaatekappaleita, resuisia mutta viehättäviä. Niistä sitten lähti jonkun mutkan kautta itämään ajatus resuisen ja loistokkaan yhdistelmästä.



Boro-takki
Malli: oma
Lanka: Louhittaren Luolan Tuulentytär (sävyissä Hämy, Lyijy, Bordelli, Hopea) ja Luonnotar (aave), Hedgehog Fibers Singles (Foolsgold ja Pinky Swear ja Lanitium Exmachina (värien nimet unhoittuneet)
Puikot: 3 mm ja 2,5 mm
Fiilis: oh my! 


Hellittelin neuletta hyvän tovin mielenvieressä ja sitten yksi päivä kaikki vaan valkeni ja piti kaivaa puikot esille. Olin päättänyt, että yläosaan tulisi mahdollisimman intensiivisen värisiä kukkia ja alaosassa olisi eri sävyisen harmaan pohjalla pieniä ristejä, vähän kuin sashiko-pistoja. Kukkien mallia ja muotoa piti tovi pohtia, kunnes muistin kuvioiden ja värien mestarin Kaffe Fassettin kuviotkirjan. Sitä sitten selaamaan ja sieltähän ne kukkaset löytyivät!


Neuleen pohjana on käytetty Tuulia Salmelan kirjaa Neulo saumattomasti ylhäältä alas. Olen kirjan peruspaitaohjeella neulonut jo muutaman paidan ja malli on siten hyväksi todettu. Joitan muutoksia kyllä tein, lähinnä muotoilin kaula-aukon avarammaksi ja muuta sellaista pientä. Koska neule neulotaan ylhäältä alas päin, niin ensin tein kuvioista kaavion, johon merkitsin olkapäiden silmukat ja lisäykset kaula-aukkoa varten. Kuvio vaatii kohdistamista, joten lähdin liikenteeseen kaula-aukon alle tulevista kukista ja siitä kopioin niitä ylös ja sivuille. Samoin merkitsin kaavioon kädenteiden lisäykset. Hihalle tein myös oman kaavionsa, johon merkitsin pyöriön lisäykset sekä kohdistin kuvion hihan keskelle. Kun ne olivat piirrettyinä kaavioon niin saattoi neuloa pösöttää vain kaaviota katsellen. Olkapäiden lyhennetyt kierrokset aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta kun peri kerttaa neuloin ja purki niin kyllähän se siitä avautui.


Kukkakaavioiden jälkeen jatkoin ristien parissa. Vähän ongelmaa meinasi tuottaa kuviovärin vähyys. Onneksi jemmoista löytyi jämäkeriä, joiden avulla sain kuviovärin riittämään. Ja oikeastaan se, että ristien värit vaihtuvat kesken kaiken tuo lisää eloa neuleeseen. 


Ongelmakohtana oli sitten taas kerran nappilistat, että millaiset. Kehitelin jo ties minkämoista kiehkuraa ja kommervenkkiä. Sitten päätin katsoa, että olisiko mr. Fassettilla jottain ehdotettavaa ja olihan hällä! Listasta tuli minusta tosi kivat, vähänkuin jotkut koristenauhat. Eivätkä ne napitkaan ihan kädenkäänteessä löytyneet. Ihan hyvä tovi tuli seisottua nappikaupan nappiseinän äärellä ja vedettyä nappiputkiloita esille. Tinanapeista minulla oli visio ja lopulta ne löytyivät. Toki nappeja on äärimmäisen ärsyttävä ommella ja sillä hetkellä tuli muutamaan otteeseen mietittyä, että miksi 10 nappia? 


Minulta on muutama jo kysellyt, että onko paidasta tulossa ohjetta. No ei ole. Ihan siitä syystä, että kukkaset ovat herra Fassettilta ja paidan muoto on periaatteessa Tuulian. Uskokaa tai älkää, muttei tämmöisen tekeminen ole mitenkään erityisen vaikeaa tai ihmeellistä. Jos teillä on olemassa joku paidan malli, joka pelittää kokonsa ja muotonsa puolesta niin siitä voi piirtää ihan tavalliselle ruutupaperille kaavion, johon istuttaa haluamansa kuviot. 


Esimerkiksi Execillä voi väritellä taulukon ruutuja ja siten luoda kuvion paidan silmukoihin. Sitten vaan neuloo. Suosittelen Tuulian kirjaa, koska siinä hyvin yksityiskohtaisesti neuvotaan paidan neulominen istutetuin hihoin ylhäältä alas. Näin paitaa pystyy sovittamaan heti alkuunsa ja näkee miten se istuu hartioista ja miten kädentiet sun muut menevät. Yhtäkään saumaa ei tarvitse ommella ja paidan pituuskin on helposti tsekattavissa.


Yläpuolen kuvassa paita on vielä kuivumassa ennen nappien ompelemista. Sinänsä hauska onnettomuus, että hihojen kuviot synkkasivat yllättävän hyvin vartalo-osan kanssa. Vähän pohdin, että olisiko tuohon hihan ja vartalo-osan väliin pitänyt tehdä joku näkyvämpi "sauma" mutta kyllähän se on ihan jees näin.