perjantaina, kesäkuuta 30, 2017

Uusia hupatuksia

Eipä sitä uskoisi millaiseen pyöritykseen ihminen joutuu kun viattomasti kävelee kirjakauppaan lapsen perässä. Lapsi katselee piirustustarvikkeita ja minä ajaudun puolihuolimattomasti kässäkirjatiskille. Se makrame-kirjahan sieltä lähti mukaan. Samoilla tulilla piti ostaa juuttinarua, että jos vaikka tekisi mieli aloittaa jotain. Aloitin sillä amppelilla, joka oli suht helppo tehdä, kunhan ensin tein vähän pätkää väärin. 



Amppeliksihan se on ihan tunnistettavissa, mutta jos minun blogiani on yhtään enemmän seurannut, niin tietää ettei täällä jäädä minkään pikkunäperryksen asteelle vaan tehdään MONUMENTAALISIA juttuja.  

Seuraavana aamuna siis narukaupoille, eli Maakariin. Sieltä lähti mukaan kaksi kiloa punoskudetta, ja vähän muutakin muttei niistä tässä vaiheessa ne enempää.

Illan huudeilla sitten aloin silputa lankaa erimittaisiksi pätkiksi. Naapurista sain pikku törpön kalkkimaalia, jolla maalasin tavallisen harjanvarren harmahtavaksi. Siihen keppiin sitten 50 leivonpäätä. Sanon vaan ettei ihan hetkessä käynyt.

Siitä sitten vaan solmua solmun perään. Seuraavana aamuna tilanne oli tämä:


Tai onhan tässä jo aamunkin solmiamista mukana. Mutta eniveis. 


Ja siitä se sitten vaan jatkui niin, että illan suussa oli kaksi kappaletta palaneita hartioita, muutama narunpolttama sormissa ja koko kroppa aika jumissa. Mutta on se sen verran kivaa puuhaa, ettei meinaa malttaa lopettaa. 


Tänä aamuna hyvä kun aamupalan malttoi syödä niin taas kävin hommiin. Nyt on valmiina vasen ja oikea laita, tuohon keskelle sitten tulee vielä erinäisiä vinoneliöitä.



Onhan tässä kyllä aikamoinen työ ja tekeminen on hyvin fyysistä. Mutta silti jotain todella rentoa. Eilen kun seisoin pihalla tätä tekemässä niin kuuntelin linnunlaulua ja katselin merelle. Siinä sai mieli vaeltaa ihan rauhassa. Olo oli hyvin zen. Tänäänkin taidan raahata telineen ulos, mutta hartiat lienee hyvä laittaa piiloon.


tiistaina, kesäkuuta 27, 2017

Myrkkydippi

Mua vähän harmittaa kun olen niin hiljainen tämän blogini suhteen. Jotenkin ei vaan saa avattua konetta ja kirjoitettua tekstiä vaikka juttuakin olisi. Onko se sitten sitä, että Instassa on niin paljon helpompaa äkäistä ulos se asia just ja nyt kuin lataisi kuvat aina täynnä olevan Drpoboxin kautta koneelle ja iskisi kirjaimia toisensa perään?

En voi luvata ryhdistäytyväni, koska sitten varmaan katoaisin kokonaan sille kuuluisalle roskien vientireissulle. 

Ei täällä kuitenkaan ole peukaloita pyöritelty. Kesälomaa on menossa toinen viikko ja puikoilla pyörii kaksi neuletakkia. Ensi viikolla on Jyväskylässä Neulefestarit, joka saa jo perhoset pyörimään mahassa. Lauantaina opetan aloittelijoille kaksiväristä briochea ja torstaina käyn kuuntelemassa Jojia ja sunnuntaina Jonnaa. Sitten siinä välissä hipelletään lankoja (ja ehkä vähän ostetaankin niitä) ja toivottavasti tavataan paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Ootan jo niin kovasti festareita!

Tuossa aiemmin keväällä taisin täällä bloginkin puolella riekkua Oulun Balmuirin myymälästä. Lompakon rajoitteista johtuen päätin tehdä oman Balmuir-imitaationi ja tässä se nyt on.


Dippi
Malli: no, onko tässä nyt muuta mallia kuin vätkytetään sileää oikeaa?
Lanka: Louhittaren Luolan Kytöläinen väreissä Hämy ja Myrkky (kait se Myrkky oli?)
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: positiivisesti yllättynyt


Kuinka sekaisin ihmisen pitää olla, että se hankkii noin ompelulangan paksuista 1 100m/100g lankaa, ottaa 2,5 milliset puikot ja alkaa tikuttaa sileää oikeaa tästä ikuisuuteen? Kaitpa se halvempaa on kuin psykiatrilla käynti. Huivin suurin yllätys oli se, että se tuli valmiiksi ja itseasiassa aika nopsaan. Silmukat taisin luoda puolessa välin maaliskuuta ja valmista oli toukokuun lopussa. Siinä sivussa kun tuli neulottua kahtaa muutakin neuletta. 


Aikani kun olin pätkyttänyt harmaalla menemään, päätin, että toinen pää voisi olla erivärinen. Että olisi jottain tapahtumaa. Toki yksikin kerä Kytöläistä riittää passelin kokoiseen huiviin. Nyt olisi periaatteessa lankaa toiseen samalaiseen, jossa olisi värit toisin päin. Mutta ehkä tämä riittää tätä lajia.


Koska on niitä toisenkinlaisia lajeja olemassa. Piti napata tuo makrame-kirja kaupungilta mukaan ja samalla reissulla juuttinarua. Nyt on sitten väännetty solmua solmun perään. Alkulenkin solmut menivät väärin, kun en vaan ymmärtänyt vaikka oli kuvat ja kaikki. Ja sitten kun ymmärsin, en jaksanut enää purkaa. Tällä mennään. Ja ehkä ihan hyvä etten aloittanut niistä verhoista....

lauantaina, kesäkuuta 10, 2017

Punarinta

Ihana kun on kesä ja lämmintä! Takapihan terassilla tarkenee nukkua päiväunet ja mikä parasta: hyttyset eivät ole vielä heränneet. Muutama heikäläisiä on kyllä jo näkynyt. Varmaan pari päivää ja sitten pitää laittaa ikkunat tiukasti säppiin eikä ulos ole asiaa. Toki minun pitäisi muutenkin välttää ulkona olemista näin koivujen kukinnan aikaan, mutta eihän sitä malta. Oireet ovat onneksi aika lievät verrattuna joihinkin vuosiin, jolloin on otettu antihistamiinia, silmätippoja, kortisonisuihketta ja astmakiekkoa ja silti olo on ollut hirveä. 

Neulerintamalla on ollut tapahtumia, monekinlaisia. Aloitetaan kuitenkin eräästä tapauksesta, joka valmistui jo jokin aika sitten. Olin ajatellut sitä kesäneuleena ja kun sitten tässä vielä vähän aikaa sitten pyrytti lunta, ei paitaa oikein huvittanut lähteä kuvaamaan. Mutta nyt!


Robin
Malli: Helga Isagerin Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjasta
Lanka: Sandnes Garnin Tynn Line, tumman harmaa, neljä kerää
Puikot: 3 mm
Fiilis: kolmas kerta toden sanoo

Pitänee varmaan avata tuo fiilis-kohdan kolmas kerta. Jutun juonihan meni niin, että kirjan hankittuani neuloin siitä ensimmäisenä Lemon-paidan. (Kyseinen paita on muuten tällä hetkellä päälläni.) Siitä innostuneena laitoin Robin-paidan puikoille, todetakseni ettei lankavalinta versus malli mennyt ihan nappiin. Viime keväänä taisin yrittää paitaa toistamiseen, sillä kertaa oli lankana täyspellavaa. Sekin meni sitten erinäisten asioiden takia mönkään. Joku viisaampi voisi tietty kysyä, että miksi en neulonut paitaa ohjeen langasta, jolloin tiheysasiat olisivat olleet ehkä paremmin hanskattavissa. Noh, täällä eletään vaarallisesti.

Neuleen tekee vähän hankalaksi se, että silmukka- ja kerrostiheyden pitäisi olla just eikä vähän sinne päin. Itselläni juuri kerrostiheys ei likipitäen koskaan osu kohdilleen. Neuleissa se ei yleensä ole niin ratkaiseva tekijä, koska monet pituusmittaan liittyvät jutut ilmoitetaan sentteinä. Tässä mallissa neulotaan ensin etu- ja takakappaleen keskipaneelit ja sitten niiden reunoista poimitaan sivut, joista edelleen muodostetaan hihat. Ja sittenpä ollaankin jännän äärellä kun kierroksia ei olekaan se tietty määrä mitä ohje edellyttäisi. Tässä neuleessa kerrostieheys oli aika lähellä, silmukkatiheys oli täsmälleen. Hieman improvisoiden päätin noukittavien silmukoiden määrän. M-koolla neulottujen keskipaneeleiden reunasta sain likipitäen S-koon hihojen silmukkamäärän ja sillä sitten mentiin.

Mallissa on oletuksena, että sivusaumat ommellaan kun kappaleet ovat valmiit. Minua ei moinen ompeleminen jaksanut innostaa, vaan päättelin kavennettavat silmukat kolmen puikon päättelyllä yhteen. Sauma ehkä pikkasen kiristää, muttei mitenkään häiritsevästi. Pikkasen toivon, että olisin neulonut muutaman sentin enemmän sivuja ennen hihojen muotoilua. Näin olisi saanut paidasta enemmän hulmuavan, mutta eipä se näinkään mitenkään huono ole. 

Sandnesin Tynn Linne oli uusi tuttavuus. Lanka oli sekä kiva että erittäin ärsyttävä. Nimestä voi päätellä, että se sisältää pellavaa, mutta pellavan määrä on todellakin nimellinen: 14 %. Sen lisäksi on 53 % puuvillaa ja 33 & viskoosia. Lanka on mukavan tuntuista ja mukavasti yksi säie on vähän erivärinen kuin muut säikeet. Säikeistä päästäänkin siihen ärsyttävyysasiaan, lanka säikeentyy äärimmäisen helposti. Vähän väliä sai tiputella silmukoita alaspäin ja korjailla säikeityneitä kohtia. Paria kohtaa on paikattu jälkikäteenkin ja tänä aamuna huomasin yhden paikattavan kohdan lisää. Kait se yksikin säie jotenkin kestää, mutta onhan se vähän arveluttavan oloinen. Annan sen kuitenkin anteeksi, koska neule tuntuu päällä tosi kivalta.