perjantaina, elokuuta 12, 2016

Tulikin jotain muuta

Tuossa joku aika sitten pyörittelin lankajämiä, että mitähän näistäkin nyt muka tekisi. Keräilin kasan erilaisia lankoja, ja ne kovasti kyllä juttelivat, mutten saanut oikein selvää. 


Asia jäi vähän hautumaan, kunnes koitti heinäkuu ja Steppe-sedän ColorPlay-kurssi. Siellä neuloimme vähintäänkin kyseenalaisen mallitilkun, joka kuitenkin laittoi kytevän hiilloksen savuamaan. Koitin päälleni myös Steppen neulomaa Penguono-takkia. Siitä se kait sitten lähti.

Kaivelin uudemman kerran varastoista lankoja, nyt vähän enemmän sitä omaa värikarttaa. Ja sitten se iski: Penguonohan näistä tulee!

Alkoi armoton neulominen. Ja Epäily. Onko sopiva, onko hyvä, onko ja onko. Neuloin takakappaleen, toisen etukappaleen ja vielä hyvän pätkää toista. Ja koko ajan epäilin. Lähinnä koko asiaa: takakappale kun tuntui armottoman lyhyeltä enkä nähnyt kuinka ihmeessä se voisi siitä muuksi muuttua. 

Sitten SE tapahtui. Olin laittamassa neuletta taas kerran päälleni kun takakappaleen vekit jäivätkin pitkin käsivartta. Tuijotin niitä silmät pyöreinä. Pistin silmät kiinni ja katsoin uudelleen. Vedin syvään henkeä ja purin kaiken neulomani.

Loin uudet silmukat ja neuloin niin vimmatusti kuin ihminen nyt ylipäätään voi neuloa. 


Pinkuviini
Malli: oma, vaikutteita Steppe-sedältä
Langat: kaikkea mitä kaapista löytyi (mm. Väinämöinen, Felted Tweed, LITLG, omia kehräyksiä, mohairia, Tukuwoolia....)
Puikot: 4 mm
Fiilis: onnellinen

Neule on aloitettu olkapäiltä. Loin ensin silmukat oikeaa olkaa varten. Lisäsin kierroksilla kolme silmukkaa takapääntietä varten. Sitten vastaavasti vasen takaolka ja niiden väliin niskan silmukat. Sitten vaan posotettiin alapäin. Tein olkapäiden vekit ja niistä neuloin etukappaleet. Kun hiha oli tarpeeksi leveä tein hihojen viistottamiseksi muutamat lyhennetyt kierrokset ja päättelin hihan alapuolen silmukat yhteen. Sitten vaan jatkoin helmaa niin pitkään kunnes langat alkoivat loppua. Siihen johonkin sopivaan väliin taskut. Reunat huolittelin icordilla. Langat ovat neulottu joko kaksi- tai kolmesäikeisinä, miten se nyt sopivalta milloinkin tuntui.

Ja voi hyvänen aika miten kiva tästä tulikaan! Nuot olkapäiden vekit ovat ihan must. Ja värit ja kaikki. Takki on suoraan puikoilta, en jaksanut alkaa sitä kastelemaan tai ojentelemaan kuoseihinsa, se on just hyvä näin. 

Lankoja oli hauska yhdistellä. Takkia varten ostin vain kaksi kerää: glitter mohairia! Sitä sitten muitten sekaan, jolloin neulepintaan sai haloa ja tingeltangelia sitte tänne.

Yritin liu'utella värejä ja välillä se onnistuikin ihan hyvin, väliin tuli selkeämpää raitaa. Koska lankoja oli pätkitty jo Penguonoa varten, niin tein muutamista pätkistä kolme erimallista "paikkaa" intarsiana.  


Taskujen sisus on samaa vihreää kuin vekeissäkin. Vekeissä on mm. Tukua ja Sandnesin silkkimohairia, jotka ovat keskenään aikas ihana pari.

Rannalla oli aika myräkkä. Viimeisen ruudun jälkeen tuli kiire autoon, sen verran kovaa alkoi sataa vettä. 





17 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Kyllä se sun idea kantoi ihan loppuun asti, upea takki tuli syksyn keleihin. Jänskätin vähän, miten ratkaiset reunan; tuo näyttää hyvälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin aluksi laittaa sitä vihreänkeltaista helmaan, punaisissa kun meinasi jo loppua yhdisteltävät kesken. mutta kyllä se icord oli ihan riittävä

      Poista
  2. Siitä tuli upea! Mä mietinkin instan kuvia katsoessa, että olet tehnyt oman version kun lisäsit taskut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taskut on siitä vielä kivat, että niiden sisus on mohairia :)

      Poista
  3. Ihana vaate ja mahtavia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuuli oli niin kova, että sai pitää takista kiinni ettei lähde lentoon

      Poista
  4. Ihana! Mahtavat kuvat ja neule.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi15.15

    Rannikon lapsena tuli ikävä meren rannalle syystuuliin... Huikeaa, kuinka taitava olet! Takkisi on upea!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen kunnon myräkkä on kyllä ihan parasta. Meri vaahtoaa ja roihuaa. Toki meren rannalla asuessa tuulee aina ja se on joskus aika hanurista.

      Poista
  6. Oot sä kyllä velho! Upealta näyttää neule ja kuvatkin korostavat kertomusta siitä että jotain yliluonnollista prosessissa tapahtui :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mahtavaa kun semmonen visio iskee tuhatta ja sataa ja vielä parempaa kun se visio sitten konkeretisoituu juuri niin kuin oli ajatellutkin

      Poista
  7. Ohhoh, rouhevanjuureva ihana ja oijoi mitkä värit ja Kuvat! Hän osaa ja taitaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en tiennytkään että varastoissa oli tämmöisiä värejä ja että niiitä yhdistämällä sai uusia värejä. Ehkä se väriyhdistelmien teko oli sitä kaikkein hauskinta

      Poista
  8. Upean myrskyisät kuvat! Takin pinta näyttää sen verran tiiviiltä että ehkä tuulikin pysyi poissa iholta? Mahtava!

    VastaaPoista
  9. Hieno! Toi on kyllä parasta: kun purkaa jonkun mistä ei oo tulossa oikein hyvä - ja sitten osaakin tehdä seuraavasta versiosta ihan täydellisen! Hmm... mulla jää kyllä purkamatta ja teen vaan perään toisen, sitten lojuu niitä protoversioita nurkissa XD

    VastaaPoista
  10. Älyttömän mahtava! Ja tosiaan nuo vekit olkapäillä, mainio älynväläys! Mulla on ollut pingu tekolistalla ja hetken, ja olen just niitä vekkejä siellä selässä vieroksunut... ja ehkä kertaalleen jo päättänyt tehdä pingun ilman vekkejä.

    VastaaPoista