tiistaina, helmikuuta 23, 2016

Briochet pystyyn, taikina nousee

Kyllösen Mattia mukaellakseni: Jos Keke olisi nyt tässä niin puhuisimme patentista. Mutta kun ei ole niin puhutaan briochesta. 

Brioche stitch eli suomalaisittain patenttineule. Se on täällä viime päivinä riivannut. Kaikkihan lähti Outin varsin viattomasta viestistä: lähdetkö Tampereelle Steppe-setää kattomaan? Minä siihen, että juu juu! Tarkemmin kurssin sisältöä tutkatessani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on liian hapokasta. Vaikka Steppe on itsessään show ja kaikkea, niin joku raja. Samaiselle päivälle oli kuitenkin Nancy Marchantin kurssi. Hänestä koskaan aiemmin ollut kuullutkaan ja viisi minuuttia myöhemmin olin rouvan kurssin ostanut ja maksanut. Siitähän se sitten ns. lähti.

Kaksiväristä patenttia on toki tehty aiemminkin, mutta Nancyn kuviot olivatkin sitten jotain ihan muuta. Koska tässä taloudessa ei tunneta käsitteitä kokeilutilkku, helppo tai aloittelijalle niin ostaa päräytin ensimmäisenä sellaisen mallin, että kerrankin piti ihan tosissaan keskittyä siihen mitä teki. Tietysti se hirmuisin aloittamisen vimma iski lauantaina illalla kun kaikki mahdolliset langan anniskelupisteet olivat suljettuna. Raivopäisenä tongin lankojani ja kokeilin eka yhdellä. Sunnuntaina aamuna vaihdoin sen toiseen ja lopuksi kävin raapimassa naapurinkin ovea. Siellä onneksi oli lankaa, jolla pääsin alkuun. Tämäkin aloitus tosin purettiin pariinkin otteeseen kun aivot eivät tajunneet mitä kädet tekivät eikä kädet aina sitä mitä aivot luulivat käskeneensä. 

Tiistaina sitten taas purettiin kaikki mitä oli saatu aikaiseksi ja aloitettiin uudella langalla, Tuulen tyttärellä. Sillä se sitten alkoi sujua. Mallin 12 ensimmäistä kierrosta olivat ne kaikkein hankalimmat, sen jälkeen on alkanut sujua. Välillä sujunut niinkin hyvin, että olen ulkomuistista lasketellut menemään ja sitten yrittänyt korjata viisi riviä aiemmin tapahtunutta virhettä. Patentin purkaminen on ihan persieestä. Itse olen purkanut silmukka silmukalta ja yleensä saanut jonkun langanjuoksun aikaiseksi ja samalla taatusti naapuriin kuuluvan hepulin. Patentissa jos tiputat silmukan ja jos se purkautuu pari kierrosta alaspäin niin helvetti on irti. 

Vielä ajattelin tehdä yhden toiston mallikertaa ja sitten taidan julistaa tämän kaulurin valmiiksi. Olisin kyllä voinut tehdä leveyteenkin yhden mallikerran lisää, mutta sitä lienee tässä vaiheessa  turha ajatella. Tilasin muuten rouvan uusimman kirjankin. Villit on ajatukset. 

27 kommenttia:

  1. Mullakin on tämä putkilo (siis kauluri) ollu suosikeissa, mutta jonoon en vielä laittanut. Mikäs lankakokeiluissa oli vikana? Värikö vain vai olisiko sulla jotain viisaita sanoja sanottavana langan valinnasta pantenttineuleeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli se väri mikä kaihersi. Olisin halunnut neuloa neonpinkki-vihreän mutta ehkä se olisi ollut vähän turhan villiä :) samoin tumman ja vaalean värin yhdistäminen ei oikein napannut. Lopulta päädyin harmaa-keltaiseen, mutta siinäkin piti hetki säätää, että löytyi oikeat sävyt. Lanka kuin lanka käy, toki tämmöiset liukkaat merinot voivat olla välillä turhan innokkaita karkailemaan. Nancyllä olisi niitä moharistakin tehtyjä, niissä ei varmaan vahingossa karkaisi mikään.

      Poista
  2. no se on näköjään puraissut brioche-tonttu oikein kovasti sielläpäin:-) mielenkiintoista seurata mitä rupeaa syntymään. Ite en onnistunut hurahtamaan patettiin, vaikka stephen sedän kaulurin neuloinkin (ja sen yhden pipon) ei siinä, ihan kiva tekniikka ja näyttäis olevan ihan sitä kuuminta hottia tällä hetkellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brioche-bugi tai joku muu sellainen virhe koodissa :)

      Poista
  3. Näyttää viehkolta. Nuo värit ovat kyllä mun silmääni tosi kauniit. Odotan innolla kuvaa valmista työstä. Sitku joskus taas ihmiselle palautuu aivotoiminta ja tilaisuus aivojen käyttöön, ois mukava palautella patentteja mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kuitenkin kannatti venkslata oma hetkensä värien kanssa. Patentti sisnsä ei ole vaikeaa, mutta sitten kun siihen laitetaan erinäinen nääri kavennuksia ja lisäyksiä sinne ja tuonne suuntaan niin sitten vaikeusaste nousee.

      Poista
  4. Kuulostaa liian tutulta. Omista patenttineuleviritelmistä tuli lähinnä purkamisharjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes tiedä miten tätä voisi purkaa, muuten kuin silmukka silmukalta.

      Poista
    2. Mun purkaminen oli mallia "ota puikot pois, pura kaikki, aloita alusta". Toistetaan useamman kerran.

      Poista
    3. Juu, tämäkin tapa tuli valitettavan tutuksi :D

      Poista
  5. Todella jännän näköistä jälkeä! :) Kunhan olisi aikaa, niin tekisi itsekin mieli kokeilla tällaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupruilee vielä aikalailla kavennusten ja levennysten takia. Toivottavasti kylpy tasoittaa.

      Poista
  6. Ajatella, että kerrankin olen ollut jollekin hyödyksi! Kova vääntöhän sulla on siellä ollut, mutta eiköhän valmis kauluri korvaa vaivan. Niin upea tuo pinta. Ja juu, jahka ehdin taas neuloa, niin en aloita Nancya mohairilla. Ehkä.. Se koetilkku kun on täälläkin jokseenkin tuntematon käsite. :) Niin ja Steppehän tulee heinäkuussa Jyväskylään. Siellä ei ollut Penguonoa kurssiohjelmassa.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, en muuten varmaan olisi tälle edes alkannut. Nancyhän haluaa sinne pajaan mallitilkun. Millaisen siitä sitten tekis? Ja mihin sitä palmikkopuikkoa tarttetaan? Tehdäänkö me jottain brioche-palmikoita?

      Poista
    2. Kelpaisikohan sinne jokin valmis brioche-neule. Jos se haluaa kattoa, mitä osataan? Puikosta en tiedä; tämä menee jännäksi.

      Poista
    3. No katotaan mitä kaikkia rouvan suunnittelemia juttuja kerkiä kesäkuun alkuun mennessä neuloa. Tekee mieli ostaa mohairia. Että sillä tavalla sekaisin.

      Poista
  7. Vaude :) Taitaa olla Queen of brioche se Nancy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se joku semmonen on oltava. Postilaatikkoa tässä kyttään...

      Poista
  8. Tollaista pitääkin kokeilla, mahdollisuus erityyppisiin kuvioihin sillä tekniikalla on loputon. Kivan näköistä pintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile vaan. Aluksi tuntuu että pää nuljahtaa radaltaan, mutta kyllä se siitä lähtee.

      Poista
  9. Ihan on oudon näköistä, mutta kai siitä hyvä kauru tulee. Ite en tuosta mallista ymmärrä yhtään mitään, kun silmukatkin menee minne sattuu. Värit on kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmukat menee vähän joka suuntaan ja takaisin :)

      Poista
  10. Vautsi kuinka upea! Ostin yhden Steppen kauluri-ohjeen, mutta se meni niin keturalleen että loppujen lopuksi siitä tuli (liian iso) pipo. Ehkä toisella kertaa kokeilen uudestaan... tai sitten en :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se patentti lähtee kun vähän harjoittelee. Varsinkin pyörönä se on helpompaa kuin edestakasneuleena.

      Poista
  11. Anonyymi17.40

    Oi, onpa kauniin ja aivan liian vaikean näköistä. Minkä nimisen kirjan ostit?
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sen uusimman, Leafy briochen. Otin painetun version ja nyt en meinaa jaksaa odottaa postipoikaa.

      Poista
  12. Julia22.30

    No huh ja vau! Itse oon vasta ujosti pari kertaa testaillu kaksiväristä patenttia ja ei kyllä vaan mee jakeluun vaikka aika paljon alkaa jo olla neulekokemusta (tietty voi olla kyse myös asenteesta koska mitään videoita en ala kattoo). Nii en tällaisia hienouksia osaa vielä kuvitellakaan. Mut on se ehkä opeteltava koska jotain Westknitsia haluisin tehdä kyl.

    VastaaPoista