maanantaina, tammikuuta 25, 2016

TYHJIEN KÄSIEN SYNDROOMA


Mun kädet on tyhjät. Sormet heiluvat ja naputtelevat pöydän pintaa. Kädet menevät kiinni ja auki vain todetakseen: tyhjät ovat. Se mollukka, joka päänäkin tunnetaan, siellä käsien yhtymäkohdassa ei osaa antaa käsille käskyä mitä niiden pitäisi tehdä. Kädet odottavat ja odottavat kunnes hermostuvat. Sitten koko kroppa makaa lattialla x-asennossa ja suu tiuskii kaikille kaikesta. Maanisen touhuamisen kääntöpuoli on tullut tiukkana matalapaineena.

Koko juttu alkoi siitä kun sain Reyn valmiiksi. Tikuttelin Solaris-huivinkin valmiiksi. Sitten se iski. Jottain pitäisi tehdä, mutta mitä? Kuviakaan ei voinut ottaa, koska ei huvittanut vaihtaa sopivampia vaatteita saati kammata tukkaa. Turha se on naama norsunveellä mennä kameran eteen. 

Sen verran sain pinnistettyä että neuloin uudet paksulapaset puhkikuluneiden tilalle. Siitä lähtien se on ollut yhtä tervan juontia. Yritin sitä ihanaa Vakre Strikke -kirjaakin selata. Olisi yhteen takkiin hankittuna langatkin, mallitilkkuakin vähän tein. Mutta jotenkin ei nyt lähtenyt. Lapasia pitäisi tehdä lisää, eikä poikain sukatkaan huono asia olisi. Olisi se yksi kirjoneuletakkikin kesken. Mutta ei. Ei, ei ja ei.

Kävin treeneissä. Riuhdoin, heiluin, punnersin ja ängersin. Naama punaisena huohotin. Tulin kotia. Matalapaine oli ja pysyi. Sitten se mollukka kertoi että haluan lukea. Päätin tarttua Vaaralliseen Juhannukseen. Ei mitään sen raskaampaa nyt, kiitos. 


15 kommenttia:

  1. Kamala tauti tuommoinen, vaikkakin valitettavan tuttu. Me ruvettiin siipan kanssa katsomaan Game of Thronesia alusta asti, se toimii täällä matalapaineen kanssa. Pieni huilitauko tekee terää, veto palaa ihan kohtsilleen. Kohtahan se alkaa se virkkauskausikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virkkauskausi. Toivottavasti ei samanlaista turbulenssiä kuin vuosi sitten...huh!

      Poista
  2. Anonyymi7.29

    Oi niin tuttua juttua, Paulie villatakin ja ihanien kirjoneulelapasten jälkeen tuli ähky ja matalapaine tännekkin. Ahmaisin sitten tuossa välipalaksi pari kirjaa, Enni Mustosen Emännöitsijän ja David Suchetin Hercule Poirot ja minä. Ja niin alkoi täällä jälleen maistua neulominen, tai kuten täällä Etelä-Pohjanmaalla ruukataan sanoa, tikkuaminen. Tsemppiä sinne, kyllä se matalapaine kohta helpottaa :) Neuloja80

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että se tyhjä tunne tulee helposti jonkun ison projektin valmistuttua. Sellanen milles sitten alakais.ulkonakin jullää aikamoinen matalapaine, onneksi ei ole mennyt vesisateen puolelle. Vielä.

      Poista
  3. Vaarallinen Juhannus on hyvä valinta. Eiköhän se intofiilis sieltä sivuilta löydy. Tai sitten täytyy ottaa vielä se Taikurin hattu. Sieltä löytyy varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumit on hyviä kirjoja. Jouluna luettiin pojan kanssa Taikatalvea. Myös Muumipappa ja meri on suosikki.

      Poista
  4. Samoilla fiiliksillä täällä. Välilä taas vielä tuntuu että vaikka kuinka tehet, mittään näkyvää ei synny ja sekös turhauttaa lissää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kans yksi. Heilut kuin heikko mielinen ja saat kaksi riviä aikaiseksi. Jep.

      Poista
  5. Anonyymi13.10

    Vaihtelu virkistää. Pari viikkoa sitten oli sama homma. Nyt on työn alla yksi tyttären villatakki ja sukat jollekin (tarkoitus käyttää vain lankoja pois) ja jämälangoista suunnitelmia - ajatuksia ja joitain keskeneräisiä. Kyllä se siitä. Käy hiihtämässä, Sankivaarassa oli jo hyvät ladut. t. Pipsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jämistä kyllä pitäisi saada aikaan jotain, mutta se on aina paha rasti kun niille alkaa. Yleensä se johtaa lisälangan ostoon ja sitten on taas jämiä...mitä hiihtämiseen tulee, jos mut näkee hiihtämässä niin sitten on kyllä asiat todella huonolla tolalla :)

      Poista
    2. Anonyymi12.56

      Totta. Eilen juuri lupasin, että jos tarve vaatii, niin pohja/perusväriin saa satsata, mutta herätelankaostoksiin en aio haksahtaa. Ensin vaikka sukkia tai kukkia olemassa olevista yksittäisistä keristä. Tapana on ollut ihastua lankaan tai väriin, tietämättä vielä tarkoitusta. Vedetään rasti lumeen, jos joskus hiihdät vastaan ;)

      Poista
    3. Piti itsekin katsahtaa omia jämävarastoja. Siellä olisi yhtä jos toista...mitähän niistä? On niin monen sorttista että hankalaa on.

      Poista
  6. Niin tuttu tunne. Vaivaa säännöllisin väliajoin.
    Yleensa pistän käsityöt hetkeksi pois. Siinä ne vaan on esillä, mutta en koske. Turha sitä väkisin on jotain väkertää. Sutta tulee kuitenkin. Kun menee hetki, niin kyllä joku asia saa inspiraation aikaiseksi ja ennenkuin huomaakaan niin käsiä syyhyttää, tarttee päästä äkkiä aloittamaan, ihan hirveällä vauhdilla eteenpäin vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeutta on yhdistelmässä kun olisi kauhea hinku tehdä jotain muttei tiedä mitä. Yleensä siinä mielentilassa tulee tehtyä kaikkea tosi tyhmää ja älytöntä.

      Poista
  7. Anonyymi13.59

    Kun on joku projekti lopussa eikä ole ihan tarkkaa suunnitelmaa mitä tekisi seuraavaksi, teen sukkia. Tai vaihtoehtoisesti mallitilkkuja vain nähdäkseni miten joku lanka käyttäytyy tai miltä joku kohoneule näyttää. Myös lapasia ja säärystimiä voi tehdä "välitöinä" kun ei ole vielä suunnitelma ja inspiraatio ihan kohillaan.

    VastaaPoista