sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015

Metsä kukkii

Edellisen postauksen kommenteissa päädyttiin pohtimaan Sirkka Könösen neuleita. Itse on neulonut Könösen neuleista kaksi: Metsä kukkii ja Kettu. Kumpienkin ohjeet on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä joskus viime vuosituhannella. Joitakin vuosia sitten Metsä kukkii -neule oli SK:n nettisivuilla kuukauden retroneuleena. Minulla on vielä tallessa valokopiot lehden ohjeesta, tallensin varmuuden vuoksi myös nettiohjeenkin jos joku päivä. Lehden julkaisuvuotta en muista mutta veikkaan 90-luvun alkupuolta. Kannessa on nainen, jolla on päällään se punaisempi versio Metsä kukkii -paidasta. 

Kettupaita kyllä löytyy kaapista, palataan sitten siihen joskus myöhemmin, mutta Metsä kukkii on jossain teillä tietämättömillä. Liekö annettu, kierrätetty tai jotain. Muistan kyllä kun lankoja valkkasin Jyväskylän Sokoksella. Taitaa iso osa olla 7-veljestä, Pirkkalankaa ei niillä leveyksillä oltu nähtykään. Tai sellainen muistikuva minulla on. 

Kuvaa siitä ei vain tahtonut löytyä. Ainoa on tämä usemman paidan kuva, jossa Metsä kukkii -paita on alimpana. Neulekuvausta on siis harrastettu jo kauan ennen internetin tuloa :) Kuvan kaikki paidat ovat minun neulomiani.


Muistan, että neulomisen kanssa oli tiettyä säätämistä. En silloin vielä tajunnut kuinka tärkeää kirjoneuleessa on sitoa lankoja. Tuossa hyppelehdin iloisesti lankajuoksujen kanssa koko kuusien leveydeltä, väliin jäi varmaan joku 12 silmukkaa. Ei se kirranut tai muuta mutta olihan sitä peijaakkaan hankala pukea päälle ilman etteivät lankajuoksut olisi tarttuneet mihinkään.


Samoin kun paita oli valmis ihmettelin kovasti sen pituutta. Mallikuvissa paita on liki polveen mutta minun paitani oli ihan tavallisen mittainen. Kun tarkemmin ohjetta tutki niin löytyihän se selityskin. Mallista on ruutupiirustus johon ei kuitenkaan ole merkitty ihan kaikki kierroksia vaan olisi pitänyt myös lukea sanallista ohjessa jos neuvottiin neulomaan sen ja sen verran kunkin kuvion jälkeen tietyllä värillä. Tämä minulta jäi kokonaan huomaamatta ja siksi paidasta tuli lyhyt. Ei kait se värityskään ihan mallineuleelle vartoja vetänyt. Tänä päivänä tummempi Metsä kukkii -neule kyllä kiehtoisi. Sitä saisi ostettua tekemispaketina Taito Pirkanmaalta, hinta vaan on aika suolainen.  Olisi se kyllä aika ihana…

Valokuva-albumista löytyi muutama muukin kuva, jotka ajattelein teille näyttää. Ensimmäisenä vaikka tämä Jackpotin kuvastosta kopiotu malli. 

Tykkäsin siihen aikaan kovasti Jackpotin neuleista ja vaatteista, niiden hinta vaan tavan opiskelijalle oli kova. Kävin niitä neuleita kaupassa silittelemässä ja kotona sitten tutkin heidän kuvastoja. Kuvasta sitten katsoin mallia ja piirsin ruutupiirustuksen kuvan mukaan. Tiedostan kyllä ettei ihan hyväksyttävää toimintaa mutta olin silloin nuori ja tarvitsin rahaa. 

Lankana oli jotain puuvillaa ja tykkäsin neuleesta kovasti. Mutta mitä paidalle sitten tapahtui, annoinko pois vai mitä. Ruutupiirustukset ovat kyllä tallessa samoin se Jackpotin kuvastokin saattasi löytyä, vai siivosinko ne pois tuossa joku vuosi sitten? Pitää tsekata. Niissä kuvastoissa oli vielä se yksi tosi komea mallipoikakin….

Sitten vielä yksi paita. En tiedä mitä sain idean tuohon intarsiaan, kauhea lankasotku se kyllä oli. Kuvioihin ei ollut mitään piirustusta, tein niitä fiiliksen mukaan. 

Kun ruudut oli neulottu päätin että pitäähän tässä jotain muutakin olla. Silmukoita jäljentäen siihen syntyi Muumitalon tapainen, kukkia ja kukkiva puu. Kevättä tässä eletään, äiti näyttää olevan harvointipuuhissa kuvan taustalla. 


11 kommenttia:

  1. Anonyymi13.07

    Vau! Mieli palaa aikaan, jolloin Jackpotilla tosiaan oli tuollaisia neuleita. Taitavasti olet kyllä onnistunut. Metsä kukkii-neuleen ohje on Suuri Käsityökerho 8/1991 lehdessä. Kuvassasi tikapuiden toiseksi alimman askelman neule näyttää myös houkuttelevalta. Hienoa, että olet tallentanut neuleita valokuvin jo tuolloin. Käsittämätön määrä on kyllä lankaa puikkojen ja käsiesi kautta kulkenut. Pitkä puhallus ja vau! -Anna K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se toiseksi alin on saanut innoituksensa myös Jackpotin neuleista. Poimin muutamasta paidasta erilaisia kuvioita ja laitoinne peräkanaa tähän takkiin. Lankana taisi olla Floricaa. Jackpotin kuvastot eivät ole enää talleessa. Taiisn kantaa ne jossain siivousvimmassa parepinkeräykseen. Ei olis pitänyt…Lankaa on kyllä näissä käpälissä virrannut.

      Poista
  2. Jotenkin valtavan kiehtovaa nämä sun muistelukset. Huomaan, etten itse ole hoksannut varta vasten kuvata tuolloin neuleitani, joten jäävät pitkälti muistijäljiksi. Mutta samalla tavallahan se näissäkin näkyy kehitys, mielenkiinnon kohteet ja asiassa kasvaminen, kuin missä tahansa. Mulle tuli tuosta muumitalosta mieleen joku 90-luvun alkupuolen saksankielinen neulelehti, jossa oli yksi neuleliivi, jossa oli aurinkoa, pilveä tms. En koskaan saanut sitä puikoille, mutta monesti sitä katselin. Olisikohan se lehti vielä tallessa? Tässähän tulee ihan nostalgiafiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee nostalgiafiilis. Harmittaa että olen ilmeisesti jossain vimmasa kantanut nuot vanhat Novitat papreinkeräykseen. Olisi pitänyt säästää ne kivimmat. Samoin se SK:n numero jossa oli Kettu neuleen ohje. Ja ne yhdet kirjotut koiratyynyt. Harmi että tulee semmosia siivousvimmoja. Yksi SK:n ohjekopio oli samassa kansiossa Metsä kukkii -neuleen kanssa. Se on takki jossa on auringonkukkia ja kaikkea viljelemiseen liittyvää, oisko ollut kastelukannukin ja aitaa. Muistan että se oli tosi nätti mallikuvissa.

      Poista
  3. Aivan ihania! En ole koskaan Könösen neuleita neulonut, mutta yhden Kaisla-Kertun kyllä. Siinä meni todella kauan, enkä enää tänä päivänä saisi näillä hartioilla tehtyä sellaista neuletta. Mutta tallessa on ja talven kovimmissa pakkasissa välillä päälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaislakerttua oli 90-luvulla myös paljon lehdissä. Muistan jonkun SK:n jossa oli niitä lukijjoiden lähettämiä kuvia. Yhdessä kuvassa oli mummu sen tuhansine lapsineen ja lapsenlapsinneen ja kaikille oli tehty Kaisakertun paita. En tiedä oliko koneella vetänyt vai ihan käsipelillä mutta oli siinä kyllä hommaa ollut. Mulle on jäänyt Kaislakertusta joku tv-mainos mieleen. Oliko sitten ollut Pauligin kahvimainos. Siinä oli se taloneule.

      Poista
  4. Upeita kaikki! Taitavasti olet kopsannut tuuon jackpotin paidan värit, kuviot ja koko tunnelman. Joskus käytin Jackpotin vaatteita, mutta kuten sanoit, ne oli aika kalliita. Oletko koskaa yrittänyt laskea, montako neulepaitaa olet tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä monta vuosien mittaan tullut. Varmasti kolminumeroinen luku jos mukaan lasketaan kaikki lapsillekin tehdyt. Ensimmäinen paita tuli neulottua 16 vuotiaana. Siitä se sitten lähti :)

      Poista
  5. Ihan mahtavia paitoja olet tikutellut jo tuolloin. Ja kuinka hienoa, että kuvasit työsi jo silloin!

    VastaaPoista
  6. Vaude miten taidokkaita, vähän kyllä kikatuttaa tuo mennyt muoti :D

    VastaaPoista
  7. Voih. mä neuloin metsä kukkii paidan 14-vuotiaana ja se on vieläkin tallella. Mulla on se tummempisävyinen jossa tummanvihreetä, liiloja jne. paksua pirkkalankaa. Muistan vieläkin että kalliit oli langat ja sain ne synttärilahjana omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani. Mutta se neulominen oli ihanaa! Pitääpä kaivaa paita tuolta jostain esille! en ole sitä vuosikausiin käyttänyt

    VastaaPoista