lauantaina, lokakuuta 17, 2015

Syysyllätys

Tää on vähän kuin joka syksyinen vakio-otsikko lehdissä: talvi yllätti autoilijat. Tässä tapauksessa autoilijan voi korvata sanalla neuloja. Vaikka sen tietää, että joka vuosi se talvi sieltä tulee niin kuitenkin se aina yllättää ns. housut kintuissa. 

Eräänä aamuna sitä ettii lapasille paria, eikä löydä. Ja jos löytää niin se pari on ihan kaameassa kunnossa viiden edellisen talven jäliltä. Minun käytössä lapasen keski-ikä on huomattavasti pienempi kuin villasukan. Sitten on vielä nuo pojat. Heidän lapasten keski-ikä on vielä pienenpi ja niillä on myös käsittämätön taito immaterialisoitua tuosta vaan.


Sitten sitä vaan jotenkin ajautuu tilanteeseen, jossa pitää tahkota miljoona, tai siltä se ainakin tuntuu, lapasta. Päätin olla Hyvä Äiti ja tein tuolle isommalle kynsikkäät. Pitäisi yrittää vähän vähemmän olla Hyvä Äiti eikä neuloa kynsikkäitä, koska a) niiden neulominen on kaameaa ja b) niiden neulominen on kaameaa. Hirveätä kikertämistä noiden puolikkaiden sormien kanssa ja sitten kaupan päälle kauhea kansa (20 yhtensä ja kyllä, laskin) langanpäitä pääteltäväksi. Ei hyvä, ei kiva. Onneksi poika tykkäsi näistä.


Kuten todettu, kun se omakaan lapastilanne ei mitään hurraa-huutoja aiheuta niin päätin korkata messuilta ostamani vironvillan ja tikutin lapasta kuin tehtaan hihnalta ikään. Näissä ehkä hupaisinta oli se että joka toisen lapasen neulottua oli kerällä edellisen lapasen peukaloon sopiva väri menossa. Lankaa jäi vielä sen verran että saisi sen kolmannenkin parin. Koska villa haisi aivan järkyttävän pahalle, pesin lapaset kuumassa saippuavedessä. Vesi oli sekunnissa tumman maitokahvin väristä, joka taasen sai ajattelemaan erinäisiä asioita: mitähän siinä langassa itse asiassa onkaan? Sitä itteään? Näihin lapasiin olisi tarkoitus kirjailla jottain kämmenselkään. Jottain syksyistä? Pihlajanmarjat olisivat kivoja mutta pari kertaa kun on koittanut ympyrän muotoista objektia kirjoa, on masennus yllättänyt kesken kaiken. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Samoin messuilta ostettu Alfa on muotoutunut yhdeksi lapaseksi, joka kyllä kovasti kaipaisi kaveria. Puikoilta tipahtaessaan tämä yksilö vaan oli niin kupruilla että piti vähän tuumata onko se elinkelpoinen ensinnäkään. Pesin sen ja vähän venyttelin suuntaan jos toiseen, ja nyt nyt se näyttää ihan lapaselta. Kuutiokuvio paksuilla puikoilla ei ole lapasiin ehkä se paras juttu. Eiköhän tämä joku päivä sen kaverin saa. Nyt on vaan, ainakin hetken verran, ihan pakko neuloa sukkaa. Vähän myös tunnen hennon kutsun päiväunille...

8 kommenttia:

  1. Anonyymi15.33

    Kun neuloin lapselle kynsikkäät ja omaksi ilokseni laitoin mukaan tähkäpää palmikot, niin ei kelvannut. Vaikka mihin se mustasta olisi näkynyt.
    Tänä syksynä ei ole lapaskone startannut. Sukkaa pukkaa kyllä.
    Tumppublokki olisi huippu. Ei ole vain sattunut koskaan sopivasti kohdalle.
    Ja seuraavaksi kaipaisin varmaan sormikas blokkia.
    t. M#

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on jänniä, niistä ei voi aina etukäteen olla varmoja että ne tykkää siitä mitä niille suupielet vaahdossa väkertää. Minusta tuntuu että olen jossain nähnyt lapasblokkeja, mutta en muista missä

      Poista
  2. Olen aina ihmetellyt, miten joku saa tehtyä sormikkaita tai tuollaisia kynsikkäitä! Ihan liian pientä piperrystä, varmasti katkeasi puikot. Kauniita värejä noissa virolaisissa lapasissa. Pihlajanmarjat kuulostaa herkullisilta, mutta jos ei onnistu, kokeile puolukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitten sormikkaiden sormia on kyllä jotenkin äärimmäisen tuskallista vääntää. niihin pitäisi olla sellainen neulenukkea vastaava systeemi, jolla saisi sopivan kokoista neulosputkea tuosta suitsait vaan. Ite käytin hiilikuituisia puikkoja, joten ne eivät ihan itsekseen mene poikki. Puolukka noh, pyöreähän sekin on :DD

      Poista
  3. Mulle on yritetty väittää, että ei ole tarvetta tumpuille, vain käsineille. Juuei. Joku raja ja mun rajani kulkee sormikkaissa... Joten olen kutonut sukkia ja tumpuja. Ja just sain langat villatakkeihin. Et ne sitten seuraavaksi.

    Aika hassu juttu tuo vironvillan haiseminen. Kun mä olen saanut lähinnä lanoliinilta haisevia villoja ja sehän on vain hyvä asia. Ja nyt tuli sitten ikävä vironvillan karkeutta. Hmpf...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekhä se kynsikkäiden neulominen oli joku itseruoskintajuttu? Että neulon minä joskus lapsillekin enkä aina vaan itselleni...
      Vironviööa haisi pahalle, sellaiselle koneille ja autotallille. Ja se likavesi, joka siitä irtosi. Vähän mietin että pitäisikö puikotkin pestä

      Poista
  4. juu ei. ei kynsikkäitä tai sormikkaita ite neuloen lapsille. Ne ostan. Koska: jotenkin kummasti nuo aina onnistuvat kuitenkin kadottamaan niistä sen toisen hanskan. Uskomatonta kyllä - lapaset tuntuvat pysyvän paremmin tallella. Nytkin olis neidoista nuorimmainen tilannut tuplatupla-lapaset, mutta mitä itsekäs neulojaäiti tekee: no neuloo itelleen jotain silkkivillaista neuletakkia (ja kauluria, ja mohairista pipoa ja... )
    Ei taida auttaa kuin luoda silmukat tupliksiin. Niin nätisti kun tuo 7-v niitä pyytää. Nuo sinun lapaset on kyllä nättejä, joku lehtikuvio olis kiva kämmenselkään! tai villejä kukkia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että se juttu on se että Pitää neuloa, olisi Tarve. Ja heti kun jotain on Pakko, niin kiinnostavuus on nolla. joskun myös huomannut että nuot kärttävät pipoa ja vahtaavat vieressä että eikö se vieläkään ole valmis, jos 5 minuuttia sitten loit silmukat. Sitten kun pipo on valmis, todetaan se kivaksi, muttei käytetä koskaan. Se vähän syö.

      Poista