keskiviikkona, toukokuuta 20, 2015

Melkein muttei ihan

Korkkasin Mekkotehdas aikusille -kirjan. Ensimmäiseksi kohteeksi otin Inger-mekon. Siinä on yksikertainen yläosa ja leikkaus vähän vyötärön yläpuolella ja saumassa rypytys. Melkein onnistui, muttei ihan. 

Ensimmäinen ongelmakohta oli kokotaulukon kanssa. Olen joskus aiemminkin törmännyt samaan ongelmaan. Kirjan kokotaulukon mukaan olen kokoa 42, joidenkin toisten taulukoiden mukaan kokoa 44! Mittasin mittanauhalla kaavoja ja vertasin niitä olemassa oleviin vaatteisiini. Tuli siihen tulokseen, että kirjan ehdottama koko on aivan liian iso. En myöskään halunnut näpertää takakappaleeseen vetoketjua, joten mekon pitäisi sujahtaa päälle ilman sitä. Päätin sitten ottaa koon 40, todetakseni että se oli kuitenkin liian iso. 38 olisi ollut sekin väljä. Toki hartiosta olisi vielä pienempi koko voinut jo kirrata 

Joku muukin mekon suhteissa häiritsi, joten kaivoin kaapista Gudrunin mekon esille ja vertailin. Niissä poikkileikkaus oli n. 5 cm ylempänä, joten päätin napsaista palan keskeltä pois ja ompelin helman uudelleen paikoilleen. Helmahan on n. 186 x 60 cm pala. Uudelleen ompelun jälkeen oli vielä jotain joka häiritsi, liian suuren koon lisäksi. Kunnes keksin että helmassa on aivan liikaa poimutusta. Jos poimutus olisi poikkileikkauksen alla maltillisempi ja helma vaikka viistottu kohti alareunaa, ei poikkisaumaan tulisi liian montaa vekkiä ja se laskeutuisi nätimmin. Enää en jaksa kuitenkaan purkaa. Tämä saa nyt olla näin. Pitää ommella protyyppi jostain vanhasta lakanasta ja kattoa siihen niin koko kuin poimutuksetkin kohilleen.

Lisäksi kankaassa, joka on Eurokankaan palalaarista, on värivirhe. Kangas on toisesta reunasta vaaleampaa kuin toisesta. Vähän jo hihoja ommellessani ihmettelin, kun ne näyttivät erivärisiltä. Aattelin, että silmissä vaan viiraa. Kunnes sitten ompelin helmakaitaleen sivusaumat. Siinä väriero on ihan silmiin pistävä. No, kyllä tämän kanssa ehkä jotenkin kehtaa olla. Vaikka sitten kotona pimeässä, jos ei muuten.


Seuraavana kirjan mekoista olisi listoilla Vilma. Ostin sitä varten semmoista plyysihineulosta. Tämän ensimmäisen mekon jälkeen nyt vähän arveluttaa. Ensiksi minkä ihmeen koon piirrän ja toiseksi myös Vilmassa on poikkileikkaus rinnan alla. Tällä kertaa poimutukset tehdään vaan eteen, takakappale on sileä. Velour/plyyshi taimikäihmesennimi onkaan, on kuitenkin jonkin verran paksua. Eikä ollenkaan niin laskeutuvaista kuin joku trikoo. Onko kaavassa liikaa poimua? Näyttääkö se siltä että saan kuulla onnitteluja tulevasta perheenlisäyksestä? Olisiko fiksumpaa tehdä mekko ihan vaan yhdestä kappaleesta? Harmittaisi jos sekään mekko ei onnistuisi. 

Paljon on siis kysymyksiä ilmassa. Taidan jatkaa ainakin hetken virkkuun parissa.


14 kommenttia:

  1. Meitsi on NIIN odottanut tätä ompelupäivitystä.:) Sulla on siis samantyyppistä pulmaa kuin muillakin; saapa nähdä, milloin rohkenen itse korkkauspuuhiin tuon kirjan kanssa. Taitaa tietää melkoista hävikkiä lakanakaappiin, jos kaikista suunnitelluista malleista pitää väsätä prototyypit ja niitä hioskella. Harmillista tämmöinen. Ostin aikanaan myös sen tytöille tarkoitetun Mekkotehdas-kirjan ja ihan mahdottoman isoja olivat nekin. Aika järjetöntä ommella mekkoja kaappiin odottamaan; kyllähän siinä kasvaessa muuttuu lasten makukin ja toiveet, että ei mennyt sekään ihan putkeen. Ja näin aikuisena ei kauheasti tarvitse sitä kasvunvaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain postauksista olin saanut sen kivan että mekot ovat liian pieniä, mutta sepä olikin toisinpäin. Kaivelin just kaapin kätköistä yhden velourmekkoni ja mallailen
      Vilman kaavoja siihen päälle. Tässä vaiheessa olemme tuleet tulokseen että piirrämme koon 38 ja emme ehkä kuitenkaan tee poikkileikkausta etukappaleeseen, vaan vedetään sekin ihan suoraan. Harmi ettei ole collegeneilosta nurkissa pyörimässä, kokeilisin ensin sillä. Tuo velour kun ei ihan ilmaista ollut

      Poista
  2. Etkö nää lukenut mun ompeluksista, että tää on V-Ä-L-J-Ä? :D Nätiltä se kumminkin ylläsi näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mää en tajunnut että se olisi niiiiiiiiii väljä! Kumma se kokotaulukko, periaatteessa pitää piirtää kaksi kokoa pienempi vaate, ihmekös jos tulee ongelmia kokojen kanssa

      Poista
  3. Hmh... Mä olen vähän harkinnut tuota kirjaa, mutta pitääpä harkita vielä. Kun mun ruumiinraknteelleni vaatteiden pitää olla istuvia. Tuollaiset rinnan alta rypytetyt on ihan mahdottomia, näytän heti vahvasti raskaanaolevalta. :D Mut pitänee käydä tutustumassa kirjaan jossain livenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa ei oikeastaan ole kuin yksi mekko, joka menee kurvien mukaan, kaikisssa muissa on vähän tuota muumimamma-efektiä. Tietty jos sen vetskarin kanssa haluaa näprätä niin sittenhän avautuu uudet mahdollisuudet. Musta mekkovetskari on rasittava koska sitä on itse hankala availla ja sulkea

      Poista
  4. Voi harmitus. Hommaa kuitenkin tuollaisessa ompelussa on jonniin verran, kurja kun ei tullut mieleinen.
    Juurikin itse katselin tuota samaista mallia ja olen keräillyt rohkeutta sen aloittamiseen. Vaan minkähän ihmeen koon sitä osaankaan valita, en osaa pähkäillä ollenkaan, kun en ole mikään ompelija ensinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jaksaisi niin purkaisi ja katsoisi voiko kappaleita pienetää siihen seuraavaksi peienpään kokoon, mutta jotankin ei nyt hotsita.

      Poista
  5. Tämä on kiinnostavaa :) Yläosa saisi epäilemättä istua paremmin, näyttää kovin väljältä. Kangas näyttää myös vähän ohuelta kannattelemaan alaosan rypytyksiä, tosin vaikea arvioida kuvasta. Toimisiko joku vyö asusteena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangas on aika ohutta ja luiruavaa, todellin pain in the äääs leikata :) yläosa on numeroa tai kahta liian iso ja koska helmakaitale on niin leveä, niin vekkiä tulee ihan liikaa. Tämmöset asiat sitä vaan tajuaa sitten kun viimeinenkin tikki on tehty. Se harsiminen vosi joskus olla ihan paikoillaan....mutta kun ei malta! Vyö varmaan toimisi, jos sellaisen omistaisi ja nitä tykkäisi käyttää.

      Poista
  6. Anonyymi18.11

    Ompelin kirjasta mallin Selma kokoa 38, ja siitä ainakin tuli juuri sopiva. Helma on tietenkin väljä, niin kuin mallista näkyy. Olen oikein tyytyväinen ja koko oli juuri sellainen kuin pitikin mitoillani (olen siis standardikokoa 38).

    VastaaPoista
  7. Anonyymi22.43

    Toisaalta, jos yläosa olisi tiukempi, se olisi vaatinut vetoketjun. Minnusta mekkotehtaan mallit vaativat aika laskeutuvan ja ohuen kankaan. Se taas merkitsee erillistä alusmekkoa.
    Toisaalta, voisihan sitä yrittää sitä perheenlisäystäkin...jos kerran siltä näyttää ;-D.
    OP

    VastaaPoista
  8. Anonyymi16.22

    Mukavan näköinen mekko.
    Olin jo innokkaana ostamassa tuota kirjaa, ostinhan edellisen lapsille tarkoitetun, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että en ostakaan, lainaan kirjastossa, jos tarpeen. Niin monissa Blogeissa on liian paljon "säätämistä" kaavojen kanssa ja se on tällaiselle harvakseltaaan ompelevalle myrkkyä :)
    Tuosta uusimmasata mekostasi ilman tuota kaksiosaisuutta tuli tosi istuva ja kaunis :)
    Sirkkis.

    VastaaPoista
  9. Olen nyt tehnyt Aino-mekon. Siitä tuli ihan nätti. Koko oli just sopiva, ei tarvinnut muutella mitään. Minulla siis kirjan kokotaulukko antaa ihan oikean kokoiset vaatteet. Inger-mekko on tuottanut päänvaivaa. En uskonut, että koko on oikea ja pidensin yläosaa, ja tulos on navettamekko. Nyt puran sitä ja lyhennän. Leikkasin helmasta vähän kapeamman ja pidemmän. työvoitto kun tuon mekon saan valmiiksi!

    VastaaPoista