sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

WIP, work in progress

Kun se Outi meni tekemään niin ihanan mekkosen kirjonnoilla ja kaikilla niin pitihän minunkin sitten lopettaa se vatvominen ja tarttua neulaan.

Suurin ongelma oli saada piirrettyä merkit kankaaseen eli  keittovillaan. Tuntui ne viivat haihtuivat kuin itsekseen ja sitten piti arvuutella että mitä tässä nyt sitten ollaan tekemässä. Seuraavaksi vaikeinta oli värit. Purin monenmoista väriä pois ja muutin kuviota ja pistoja. Mikään ei oikein näyttänyt siltä kuin olin mielessäni kuvitellut.

Monen, monen tunnin äheltämisen jälkeen ollaan nyt tässä tilanteessa. En ole ihan varma onko tämä vieläkään sellaista mitä haluasin, tällä kuitenkin mennään. Syteen tai saveen.

Lopuksi Bertta näyttää mallia miten viettää harmaata, tuulista ja sateista päivää. Sen jälkeen kun on ensin käyty märässä hangessa ihmettelemässä yhtä ja toista. 




Lokoisaa sunnuntaita. 

12 kommenttia:

  1. Muo villakangas kuvioiden ompeli kiinnostaa , sinä kun osaat vaikka mitä. Minunkin on haettava kirjastosta ohjekirja yritettävä. Upeita kukkia ompelit. Ihanan rentoa kissanpäivää sinne teille .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näitä on aikas mukava tehdä vaikka välillä meneekin purkuhommiksi. Suosittelen Karin Holmbergin kirjontakirjoja. Vaikka se onkin ärsyttävän taitava :)

      Poista
  2. No voi vietävä. Nyt mullekin iski tarve. Tuollainen kirjottu mekko olisi ihan mahdottoman hieno... Ja tuo kissatyyny on aivan ihana. Harmittaa, kun sitä ei löydy kanavatyökeskuksen sivuilta. Mä tykkäisin kanavatöistä, mutta kun ovat yleensä niin blääh-mallisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita sinne Kanavatyökeskukseen postia. Se setä sanoi että kissa-tyynyjä on myyty messuilla paljon. Josko ne vaan olisivat tilapäisesti loppu? Villakirjonta onkyllä kivaa, vaikka hartiat ovatkin aikas jumissa ja silmät katsovat ristiin

      Poista
  3. Oi mitä kirjontoja ja väriyhdistelmiä <3 Voi kun itselläkin aika riittäisi, niin pistäisin apinoiden ja tekisin itselleni villakangastakin. No ehkä sitten joskus eläkkeellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se kirjonna tartte olla mitää suurta ja mahtavaa. joskus joku yksittäinenkin kukka tms. virkistää. Ja ainahan voi vaikka yhditää huopa-aplikaatiota ja kirjontaa, jolloin pääsee vähemmällä pistelyllä. Ei kannata lykätä tätä hauskuutta eläkeikään saakka!

      Poista
  4. Voi Berttaa! Älyttömän hyvälle näyttää ainakin kuvassa nuo sävyt, mikä niissä epäilyttää? Tulin samaan tulokseen, syteen tai saveen, omissa jutuissani. Eihän me sillä loputtomalla venkoilulla saada asiaa eteenpäin vietyä, hommiin vain - tuli, mitä tuli, ja hyvää näyttää tulevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bertalla oli eilen piitkä uniputki mun kyljessä kun mä kirjoin ja sadattelin. Mulla oli aika paljonkin eri värejä tarjolla ennenkuin näinhin päädyin. En tajua miten niitä oli niin kauhean vaikea päättää. Ja joku ympyrän kirjominen, en hyvänen aika kun se ei vaan onnistu!

      Poista
  5. Anonyymi19.55

    Upea. Ihan niin kuin Outillakin. Näissä omasta päästä kirjonnoissa on se vika, että mahdollisuuksia on niin paljon.
    Terveisiä Bertalle: vilkasin tätä sivustoa päivemmällä - ja noudatin Bertan neuvoja.

    OP

    VastaaPoista
  6. Tiiti9.25

    Ihana! Ja nyt tälle sitten ne kirjotut lapaset kaveriksi, niin avot!! Joutuu varmaan poikkeamaan sinne Eurokankaaseen ja jos ei muuta, niin kirjomaan vaikka vaan reunat, sekin piristäisi. :)

    VastaaPoista
  7. Komean näköistä! Minulla on vuosi sitten tehtu musta vetoketjutakki tuommoisesta keittovillasta. Nyt pitää todella varoa ettei tämä tauti tartu. Jatkoa odotellessa :)

    VastaaPoista
  8. Keittovillaa? Mahtaakohan sellaista täältä etelästä saada... Kissalta meni taju näköjään.

    VastaaPoista