tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Tökkii

Ei suju, ei pese eikä linkoa. Ei toimi, vastustaa.

Reteenä ompelin itelleni mekon, todetakseni että koko oli pari numeroa liian suuri. Sitä sitten eilen illalla ratkoin (mahtavaa etsiä mustaa tikkiä tummasta, pörrähtävästä violetista) ja leikkelin pienemmäksi. Vielä en ole saanut intoa ommella sitä uudelleen.

Neuloa napotin myös kämmekkäät. Lanka loppui kesken kun molemmista olisi pitänyt enää neuloa sentin resorit peukaloihin. Pitänee lähteä kattomaan löytyisikö kaupasta lisää samaista väriä.

Ja kaiken kruununa löysin tänään kotia tultuani Taito Shopista ostamani ranteenlämmittimet pyykkinarulta. Täysin pilalle huopuneena. 

Ei taida oikein olla mun hetki. 

12 kommenttia:

  1. Otan osaa. Yksikin juttu olisi jo ärs! mutta että ne noin kasaantuvat…
    Mekkoa voit kokeilla harsia erivärisellä langalla, niin näet miten se istuu? Siihen ei oikeasti hurahda kuin hetki kun käsin pistelee, ja voi hyvinkin sovittaa. Noilla kirjailuilla siitä tulee upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä sitä lankaakaan saa koko tästä kaupungista. mörh! Minä eilen nuppineulasin tuon mekon kasaan, ja kait siitä vielä ihan pidettävä tulee. Mutta just nyt ei oikein le viilistä ommella.

      Poista
  2. Anonyymi18.06

    Voi itku. Erityisesti nuo huopuneet lämmittimet.Kämmekkäät on kuitenkin hienot, niissä on kiva kuvio ja mekosta/tunikasta tulee hieno noilla kirjonnoilla. Se ei ole räätäli, joka ei ratko graah.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua suorastaan itkettää noitten lämmittimien kohtalo. Johan ne kerkisi vajaa kaksi viikkoa olla käytössä…no tää on nyt tätä. Kirjastossakin oli kirja varauksessa, tuli viesti että kirja on noudettavissa. Sain sitten kakkososan ykkösen sijasta….

      Poista
  3. Joskus kaikki tuntuu vain menevän päin mäntyä. Mutta kun hetken tuumailee, luulen, että asiat kuitenkin lutviutuvat ja nähdään vielä komea mekko ja ihanat kämmekkäät. Ja jotain keksit noista huopuneistakin, olen siitä varma. Ei kun tsemppiä vaan sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista huopuneista kuule saa ihan muun ruumiinosan lämmittimen kuin ranteiden… :DD

      Poista
  4. EEEEI! Ne ihanat lämmittimet? Voihan rähmä, en muuta nättiä manausta nyt tähän keksi. Muut ovat painokelvottomia. Mutta sentäs miehelle lämmikettä; sinä löydät aina sen hopeareunuksen;) Mutta kuule, mekosta tulee upea sitten kun jaksat sen tehdä. Ei tuosta voi muuta tulla. Neulo resorit kämmekkäiden peukkuihin jollain kivalla värillä, keltaisella vaikka? Joku kirjokukka samoilla sävyillä kaveriksi, niin vaikuttaa ihan mietityltä jutulta. Kaikki muu selviää, mutta nuo kämmekkäät itkettävät kyllä täälläkin. Tsemppiä sinne! Vaikka hemmetti silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ihanat lämmittimet juuripa hyvinniin. Aika painokelvottomia sanoja minunkin suusta pääsi. Että kakka, ahteri ja sielunvihollinen vaan.

      Poista
  5. Tiiti9.44

    Otan osaa! Harmittaa sinun puolestasi. Kyllä se aurinko vielä pilkistää, vaikka nyt näyttääkin melko mustalta... voi harmin paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tästä selvitä. Eihän nämä mitään suuria murheita ole, mutta kun tulevat peräkanaa niin kyllähän se harmittaa

      Poista
  6. Anonyymi11.31

    No kääk, onpa kaikenlaista takaiskua :( Neulomasi kämmekkäät ovat ihanat, oliko niille jotain ohjettakin, jos tällainen tumpelokin yrittäisi samantapaisia?

    -Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuot vaaleansiniset on siitä Tiny Owl:n kirjasta Kauneimmat luontoneuleet taisi olla sen kirjan suomenkielinen nimi. Ohje oli kyllä aikamoista horroria, palaan siihen myöhemmin.

      Poista