lauantaina, elokuuta 09, 2014

Aatteita vaatteista

Koko juttu taisi alkaa siitä kun ompelin vaatteita Blythe-nukelleni. Ajatushan oli tehdä kokonainen syysmallisto muutamine yhteensopivine eri vaatekappaleineen sekä asusteineen. Kokoelma alkaa olla muutamaa vaatepartta vaille valmis. Sille jatkumona tulee tietenkin talvimallisto, jonka vaatteet ovat taas yhdisteltävissä syksyn vaatteisiin. Tarkoituksena siis saada vaatteita, jotka sopivat eri vuodenaikoihin sekä ovat yhdisteltäviissä myös keskenään. 

Ajatus viehätti minua kovasti ja huomasin miettiväni että olisipa kiva rakentaa oma vaatekaappi näin. Alusta alken miettien joka pala yhteensopivaksi toisiin. Samalla tuli pohdittua millainen vaatteiden hankkija oikein olen. Ostan, omasta mielestäni ainakin, suhteellisen harvoin vaatteita itselleni. Saattaa helposti mennä kuukausi jos toinenkin ilman yhden ainokaista hankintaa. Uskon sen johtuvan siitä että kaupoissa on harvoin sellaisia vaatteita, joista innostun huithiiteen tai jos niitä on, on niissä oleva hintalappu sellainen että asia jää sikseen. Ostan siis useimmat vaatteeni kun näen kaupassa jotain mikä miellyttää silmää eikä lompakkokaan saa siitä kauhukohtausta. Tälläisellä innostusostamisella saa toki kaappiin kivoja vaatteita, mutta joskus niiden yhdistelminen ei vaan onnistu. Sitten on lisäksi toki tarveostaminen, joka yleensä on täyttä tervanjuontia. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi uudet ulkoiluhousut kun edelliset eivät enää pidä sadevettä housujen ulkopuolella tai kun urheiluviivit vetelevät viimeisiään. 

Eräänä päivänä törmäsin Ivy Arch -blogiin, jossa blogin pitäjä oli vuodeksi lopettanut vaatteiden ostamisen kaupasta. Ostamisen sijaan hän oli päättänyt ommella kaikki tarvitsemansa/haluamansa vaatteet. Ajatus kiinnosti minua kovasti, kunnes tajusin että joitain vaatteita ei nyt vaan halua tehdä itse. Vaikka säänpitävää mutta hengittävää tuulitakkia tai alusvaatteita tai uimapukua. 

Vaatepohdinta sai minut myös kääntymään Pinterestissä olevan vaatetauluni puoleen. Kyllähän minä tiedän mitä olen sinne pinnitellyt, mutta silti oli aikamoinen yllätys miten paljon oma oikea vaatekaappini eroaa taululle pinnittämistä vaatteista. Se virtuaalivaatekaappi oli täynnä röyhelöä, frillaa, laskosta, liehuketta ja koristetta jos minkämoista. Miksi minun oikeassa kaapissa ei moisia vaatteita näy? Onko ne kuvien vaatteet sellaisia mihin haluaisin pukeutua, mutta sitten pitää olla jotenkin "järkevä" ja laittaa päälleen farkut ja musta trikoopaita? Miksi niihin unelmien vaatteisiin ei voi pukeutua? Uskalluksestako se on kiinni? Vai siitä että sellaisia vaatteita ei tämän seudun kaupoissa näy?

Nämä kaikki pohdinnat saivat minut tarttumaan ompelukoneeseen vieläkin tiukemmin. Niin että niskat ovat täysin jumissa koneen ääressä istumisesta. Pinterestin kautta löysin mm. Östebron -vaatteet, jotka ovat iskeneet kuin miljoona volttia. Ne eivät ole ihan niin (ällö)romanttisia kuin vaikka Tina Givensin mallit ja samalla niissä on ripaus skandinaavisuutta. Toki tuo hintapolitiikka tuntuu äkkiseltään suht kalliilta, joten pätäkän puutteessa olen harrastanut piratismiompelua. 

Kaavan mekkoon otin aiemmin ommelusta mekosta ja ruudulta sitten jäljittelin yksityskohtia. Ei siitä ihan yhtä hieno tullut kuin esikuvastaan, mutta kyllä sen kanssa kehtaa kylillä liikkua. Kaveriksi mekolle ompelin Plinka-housut, tällä kertaa ohuemmasta pellavasta. Toimivat paljon paremmin kuin paksummasta kankaasta ompelemani. Jätin taskut pois ja tein lahkeeseen yhden laskoksen lisää. Mekosta saatan tehdä vielä parannellun version, tähän kaivattaisiin pari kaksi kolme senttiä lisää rinnanympärykseen. Samoin tuo valkoinen helma näyttää kuvan perusteella pikkaisen liian pitkältä.

Ihan totaaliseen ostolakkoon en taida ryhtyä, mutta sen verran taidan julkisesti luvata (julkinen lupaaminen kun auttaa paremmin pitäytymään lupauksessa) että ompelen enkä osta kaupasta itselleni vaatetta ellei ole ihan pakko. Tämä lupaus pitäköön vuoden loppuun saakka.

Kehittelen sen oman syysmallistoni tämän mekko-housut yhdistelmän ympärille. Ja laitan niihin frillaa ja laskosta! 


21 kommenttia:

  1. Tuo vaate kokonaisuus on ihana ja nyt odottelen mitä ihanaa oikein teet. Minuakin houkuttaisi kokeilla vaan tarvitsen kaavoja. Mistä saa mukavia kaavoja perusvaatteen tekoon ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaava-asia on se mihin otekin monesti jumiin jään. Mekon kaava on Pitsikirjasta. Siinä oli ohjeet mekon kaavan tekoon omien mittojen mukaan. Pitääkin kaivella se kirja esiin, siinä oli jotain muitakin, joita voisi soveltaa. Mieleen tulee myös Jokatyypin kaava-kirja. Siinä oli paljon vinkkejä kaavojen muutteluun. Lehdissä on kyllä tosi harvoin tämmöisten vaatteiden kaavoja. Lagenlook-termillä voi googlettaa. Pitää kokeilla sitä hakua itsekin.

      Poista
    2. Ja Sirkkis vielä, muista myös ne japanilaiset mekkokirjat, niitähän on käännetty niin suomeksi kuin enkuksikin

      Poista
  2. Hyvälle näyttää! Ja ihan itsellesi, jatka vain tällä linjalla.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tällä mennään!

      Poista
  3. Tosi mukava lukea sinun (ja kaikien muidenkin) vaateaatteita! Erityisen piristävää oli minusta tuo, kuinka pohdit haaveittesi vaatekaapin sisältöä ja todellisuutta. minusta tuntuu että melko usein tuollaisessa tilanteessa hyväksytään se arkinen linja ja annetaan haaveiden olla vain haaveita, mutta sie aiotkin tehdä haaveista totta! Ja vieläpä ainakin osittain omin käsin! Olen ilahtunut! Ja rohkaistun itsekin lisää! Jos tyyli ja pukeutumisasiaan kaipaa kirjallista rohkaisua, niin Pitsikirjasta ja Joka tyypin kaavakirjasta tutulta Rinna Saramäeltähän on ilmestynyt myös kirja nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Ja tykkään tosi paljon tästä sivustosta http://www.localwisdom.info/use-practices jonne on kerätty tarinoita käyttämisen taidosta. Ihminenhän voi olla taitava vaatteiden käyttäjä, vaikkei osaisikaan niitä valmistaa. Ei se paljoa vaadi: ehkä hieman mielikuvitusta ja kenties myös hitusen rohkeutta.Tärkeää on minusta se, että arvostaa vaatteitaan, koska eivät ne tyhjästä ilmesty ja sinne katoa takaisin, kun niitä ei enää käytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tylsästi" pukeutuminen on on helppoa ja siksi kait siihen trikoopaitaan ja farkkuihin on helppo sujahtaa pimeänä ja sateisena marraskuunaamuna. Silti se "unelmavaate" saattaisi olla juuri se josta saisi positiivista virtaa päivään. Omasta mielestäni kun vaate ei ole pelkästään lämmike tai paikkojen peittäjä, kyllä siitäsaa omaan persoonaansa virtaa ja vaatteilla myös viestitetään.

      Täytyypä tutkia tuota laittamaasi verkkosivua tarkemmin. Ja laitetaan ompelukoneet surisemaan! Saumuriin pitäisikin vaihtaa langat...mitenhän se tapahtuikaan?

      Poista
  4. Anonyymi8.36

    Olet kyllä taitava ompelija, vaikka muuta väitätkin :). Itselleni tuli mieleen suomalainen By Pia's design -vaatemerkki, jonka vaatteet ovat keskenään yhdisteltävissä ja monella tapaa pitkäikäisiä. Tosin ovat aika hintavia ja itsekin olen vaatteiden ostolakon kannalla, mutta jos ei osaa itse ommella tai haluaa ideoita omaan ompeluunsa, tuo vaatemerkki on mitä mainioin (tämä ei sitten ole mikään maksettu mainos, halusin vain tuoda esille suomalaista valmisvaatetuotantoa, joka näinä päivinä on aika harvinaista, valitettavasti). Jään odottamaan syysmallistoasi! :)

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, just ratkoin hihan irti kun olin ommellut sen väärinpäin etukappeleeseen :) nämä ompelemani vaatteet ovat rakenteeltaan aika yksinkertaisia, joten kovin erityisen taitava niiden kanssa ei tartte olla. Ei ole vuoria, alavaroja tai istutettuja hihoja. Aikalailla suoraa ommelta sinne tänne.

      Vaatteen korkean hinnan kyllä ymmärrän kun käytetään hyviä materiaaleja, ompelussa on monia työvaihteita ja että ompelijallekin maksetaan palkkaa. Monesti kun se ompelijan osuus on aivan järjettömän pieni.

      Ehkä minä joskus siihen Östebrohon vielä sijoitan. Piaankin taidan käydä tututumassa.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Katsotaanpa miten tässä käy!

      Poista
  6. Joka tyypin molemmat kaavakirjat ovat tosi hyvät peruskaavoihin - oppiipa siinä myös kuosittelua. Onnelisen ompelijan oppaassa voisi olla pontentiaalisia malleja muokattaviksi- jos pääset värihaukotuksesta yli. Ottobre Woman on loistava - vanhat lehdet ja mallit löytyvät netistä.

    Säänkestävä takki tai uikkarit eivät ole vaikeat, kaavojakin on, mutta hyvien materiaalien metsästys taas vaatii onnea. Seuraan mielenkiinnolla, hienoa nähdä frillojen ja volankien lentävän :D Itse tein pari Colette patternsin hellevaatetta tässä päivän muutamana.

    ps. Merkkaa hihan etu- tai takakohta saksien nipsaisulla saumanvaran sisällä - tai hae Albertinkadun ompeluliikkeestä Chacopel- merkkauskynä. (Se on paras) Menevät sitten oikein paikoilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä taidan jättää ne "erikoistapausvaatteet" väliin. Mulla oli jossain vaiheessa iso nivaska noita Ottobre Woman lehtiä. Oisko sitten ollut joku siivouspuuska, joka hävitti kaikki ompelulehdet tästä taloudesta.

      Mulla oli muuten ne merkit kappaleissa, silti sain hihan saumat sinne oikealle puolelle nurjan sijasta, taito se tämäkin :D

      Poista
  7. Upea asukokonaisuus!
    Itse teen 99% kaikki vaatteeni itse, en siksi että haluaisin olla ekologinen tai kuluttaa vähemmän vaan koska olen niin pirun köyhä mutta RAKASTAN ihania, täyteläisiä mekkoja. Ja uusia mekkoja. Ja hameita ja tunikoita ja...
    Ei ikinä saisi mitään uutta minun tuloilla ja olen nin kumman muotoinen ja lihava ettei valmisvaatteet muutenkan istu ja kirpputoreilta ei sopivia löydy. Mutta sieltä löytyy ihania verhoja ja lakanoita. Yksi kauneimmista (ja kehutuimmista) mekoista on tehty elloksen tarjous pussilakanasetistä. Yksi suosikkikesähameeni (valkoinen jossa on mustia perhosia) on euron pussilakana. Ja kun tälle tielle lähtee siltä ei ole paluuta. :)
    Vanhat lakanat eritoten on tiivistä, hyvää puuvillaa josta saa kestäviä ja hyviä vaatteita, ja osassa on jo pitsikirjailukin valmiina. Pidä silmät auki ja mistä tahansa voi saada unelmien vaatteen! (Ja jos haluaa tehdä jotain kunnianhimoista ei harmita kun ne virheet tekee 2 euron verhoihin kuin kalliiseen kankaaseen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itse tekemällä säästää euron jos toisenkin. Myös se tekeminen ja ideointi on ihan parhautta! Huomaa että kun on vihdoinkin saanut aloitettua pitkän tauon jälkeen ompelemisen, niin ideaa pukkaa aika huimaa vauhtia.

      Mulla on muuten jossain mummon vanhoja pitsikoristeisia lakanoita. Pitääpä kaivella.

      Poista
  8. Hienoja vaatteita, kaikki osaset käy hyvin yhteen. Täytyy myöntää, että omaa vaatekaappia hallitsee tällä hetkellä kaaos: sillekin tekisi hyvää joku selkeä linja ja vaatteet, jotka olisi suunniteltu sopimaan yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatekaappi on vähän sellainen kerrostuma. Itse tykkään tyylillisesti niin monenmoisesta vaattesta että menee sekamelskan puolelle. Varmaan olisi todella vaikeaa pidättäytyä vain yhdessä tyylissä.

      Poista
  9. Anonyymi8.19

    Minua kiinnostaa miten sait tuon harmaan helman reunan menemään juuri noin kuin Östebron mekossakin? Silititkö ruttuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mekko oli valmis niin vähän rutistelin helmaa ja sitten nakkasin pesuun. Tarkoituksena oli saada alareuna hieman rispaantumaan, kangas kun on sen verran tiivistä ettei se oikein liesty. Tuommoisena se tuli pesukoneesta ulos, enkä sitten tehnyt sille enää mitään. Lisäksi siinä on kaksi kapeaa laskosta koko helman leveydeltä.

      Poista
  10. kaunis mekko! tykkään itsekin rustiikkisesta pellavasta, mutten puolestaan osaa käyttää röyhelöitä. Sinun päälläsi röyhelöt näyttävät ihanilta!

    VastaaPoista
  11. Hei!
    Kylläpä sait tänneki virtaa ompeluksilla!
    Tuo vaatekaappi seon mullaki mietityttäny ja muukin tavaraähky.
    Pahinta siinä on ollu halu siivota toisten rojuja, ja sitte myöntää hiljaa itekseen et jos sitteki menis itteensä ensin.
    Kauniita vaatteita! Nyt nenä pystyyn ylpiästi et ite tein - eikä mitään nää on helppoja ommella...
    ;)

    VastaaPoista