sunnuntaina, toukokuuta 25, 2014

Menetetty tapaus

Mikäs se maailman suurin valhe olikaan: mää ihan vaan pikkasen kokeilen? Määkin ihan vaan pikkasen kokeilin optista virkkausta á la Molla Mills ja tässä sitä nyt ollaan.

Täysin koukussa. Päässä jo vilisee seuraavia väriyhdistelmiä ja kuvioita, joita haluaisin kokeilla. Kuinkas monta pikkulaukkua sitä ihminen saattaisi tarvita? Tai tyynyä ja vaikka edes nyt jotain, johon näitä kuvioita voisi upottaa?

Kuvassa näkyy myös hauskasti, miten käsiala on parantunut huimasti virkkuun aikana. Alareunassa on epätasaisuutta ja piilossa olevat värit punkevat esille, yläreunassa menee jo huomattavasti paremmin. 

Sade oni kaikonnut ja aurinko yrittää puskea esille, ei ole ollut tukalasta helteestä pelkoa täällä, ei. Pellolle olisi kova hinku (olivat laittaneet ne reviirimerkit paikoilleen) mutta tällä kertaa flussa yhdistettynä allergiaoireisiin vie voiton. Noh, on siellä jo herneet, pensaskrassit, palloporkkanat, salaatti ja mangoldi itämässä. Sekä kaksi ja puoli penkkiä odottamassa perunoita. Sitten pitäisi vielä tehdä paikat puna- ja keltasipulille, parsakaalille, retiisille, samettikukille, auringonkukille, taite- ja härkäpavuille, fenkolille (itäkää nyt prkl!), palstenakalle, lehtikaalille, persiljalle ja viinilehdelle. Olikohan siinä kaikki? Ei, kesäkurpitsa puuttui.


10 kommenttia:

  1. Haa! Tuo mukana kulkevien värien läpi näkyminen on askarruttanut minua niissä töissä, joita olen livenä nähnyt. Mutta kyse on siis vain käsialasta ja/tai sen kehittymisessä rutiinin lisääntymisen myötä. Ou jee, se on hieno homma! Ja kelit menivät kyllä perskuleen paljon kylmemmäksi, kuin mihin tässä on nyt tottunut. Minä ostan osan yrteistä sun muista kaupan tiskiltä ja ehdin reippaana jo puskea vaikka mitä tuonne penkkeihin.. saasa nähdä miten mun systeemien käy. Omenakin kukassa eikä pölyttäjän pölyttäjää. Mutta tekee varmaan hyvää tämä kaikki sille sun allergialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota työtä kun katsoo niin se käsialan paraneminen on aika radikaalia. Jossain vaiheessa vain keksin miten niitä kahtaa ei käytössä olevaa lankaa pidellään ja kuinka niitä pitää kiristää etteivät punkea sen enempää oikealle kiin nurjallekaan. Että ihan kehityskelpoine taidan vielä olla!

      Katsoin juuri ensi viikon säätietodetta ja niinhän se on että 5-10 asteen välimaastossa mennään. Välillä sataa vähemmän ja välillä enemmän. Eipähän tule niin hiki pellolla, hah!

      Poista
  2. Kivan näköistä jälkeä virkkaamalla! Täytyy näin parvekepuutarhurina sanoa, että kadehdin niitä, joilla on edes pieni pläntti maata... meillä on parvekkeella tulossa (toivottavasti) mansikoita ja kirsikkatomaattia, mutta muuhun ei tila riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuota kaupungin tarjoamaa palstaa se aarin verran. Sellainen luonnon kuntosali, takareidet ovat jo aika jumissa, samoin oikea kyynärvarsi. Kovaa hommaa mutta se myöhemmin luontaisetuina saatava palkka on vaivansa väärti.

      Poista
  3. kyllähän tuo kasvimaan pito on sellaista että aina tahtoo tila loppua kesken "nimim. mihin ihmeeseen nämä avomaankurkut, vahapavut ja kesäkurpitsat muka mahtuu"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä antoivat sitä palstatilaa sen verran runsaasti etten jaksanut kääntää edes koko palstaa. Nyt on vähän maltillisemmat mitat, joten eiköhän se maa tästä vielä käänny.

      Poista
  4. Hauskalta näyttää tuo virkkaus, mitähän siitä mahtaa tulla?! Ja kasvimaalla tonkiminen on jotenkin kauhean palkitsevaa! Vaivanpalkkaa on kiva käydä nyhtämässä sitten hetken päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonniinmoista laukkua siitä olisi tarkoitus tulla. Saas nähdä.

      Kasvimaalla tonkiminen on zen. Vaikka käsissä onkin rakkoja, selkään sattuu ja ranteita pakottaa. Onneksi hyttyset eivät ole vielä heränneet :)

      Poista
  5. Hienolta näyttää. En ihmettele että koukkuunnuit kun tuollaista jälkeä syntyy!

    VastaaPoista