keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2014

Löysää käpistellessä

Rusakot tappelee kevätkiihkoissaan pihalla. Kissa kyttää fasaania ja minä, noh, istun käsi poskella ja koitan vältellä kaikkea tekemistä. 

Pitäsi pestä vielä muutama ikkuna, lajitella kirpparille raijattavia turhia kampeksia ja sitten oli pari muutakin juttua, jotka olen onneksi unohtanut. Mutta ei kun nappaa ei niin yhtään.

Ajattelin että pääsiäisen aikaan olisin virkannut niitä afrikan kukka -lappusia lattiat lainehtimaan. Kait ne kuusikin kappaletta voivat keskenään lainehtia. Olisi niitä enemmänkin voinut tulla, mutta virkkaaminen alkoi sattua kyynärvarteen, joten viime kesästä viisastuneena laitoin hommalle stopin. Sen sijaan nukuin päiväunet joka päivä. Ihan hyvä ratkaisu se sekin.

Toki eilen ilmestynyt Brooklyn Tweedin Wool People 7 on aiheuttanut erinäisiä ajatuksia. Saas nähdä konkretisoituuko niistä mikään ihan tekemisen asteelle. Kyllä tässä jotain ravakkaa potkua persauksille varmaan tarvittaisiin. Tai sitten lisää päiväunia. 

9 kommenttia:

  1. Kivannäöistä tulee noista kukkasista. Se rusakkotappelu sen sijaan ei kuulosta kivalta. Kaverin pihalla ne tappeli viime viikolla hengen lähtöön asti. Niin, ja kannatan päiväunia. Kyllä se sitten taas lähtee, kun on lähteäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä kukkasia kuitenkin jo yli puolet tarvittavasta määrästä. Että kyllä kait se joskus. Rusakoilla oli kunnon nyrkkeilymatsi. Karvat pöllysivät ja sitten joustiin ympäri pihaa. Toinen niistä puputti aamulla mun kukkia. Sai lähdöt.

      Poista
  2. Joskus on parasta vain keskittyä niiden päiväunien ottamiseen oikein perusteellisesti ja tehokkaasti. Kyllä se tekemisintokin taas hetken päästä kaivautuu esiin. (inakin mä olen yrittänyt vakuutella itseäni siitä aina sohvalta pystyyn könytessäni. Köh...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväunet ovat viikonloppujen luksusta. Ihana mennä auringon paisteselle sohvalle ja nukkua tursottaa. Kyllä mä uskon että se tekemisen vimma saadaan päälle ja saan sitten ne rästihommatkin tehtyä. Luulisin.

      Poista
  3. Nuo kukkaset ovat siitä kivoja, jotta voi jättää jemmaan ja palata taas muutaman kukan verran virkkaamaan lisää. Minun peitto aikoinaan oli puolentoista vuoden urakka, kun kädet eivät kestäneet kauan yhtä jaksoon virkkausta. Meidän pellolla ei tänä vuonna ole nyrkkeilyä näkynyt, ovat varmaan valinneet uuden paikan kiimakisaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palavirkkauksessa on juuri tuo hyvä puoli minkä mainitsit. Lisäksi se on helppo ottaa mukaan, kun ei tartte raahata mitää iso tekelettä.

      Rusakko oli tänäkin aamuna popsimassa mun kukkia. Saaplarin eläin!

      Poista
  4. Anonyymi23.29

    Mä selailin virkkuri-kirjaa kaupassa ja ihastelin, mutta en kans käsitä kuinka kenenkään kädet sitä kestää päivät pääksätykseen. Kutominen/Neulominen ei ota ollenkaan samalla lailla ranteisiin, vaan enemmän hartioihin, ja senkin voi estää tyynykasalla :) Hienoja kukkia kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon huomannut että kun mennään 3,5 milliä paksumpiin koukkuihin, alkaa ranteet ja kyynärvarret kipeytyä. Virkatessa, ainakin minun, pitää katsoa työtä kokoajan, mikä saa hartiat jännittymään. Neulominen nyt onnistuu vaikka silmät kiinni.

      Poista
  5. on tuo kyllä aika herkku värikombo sun kukissas!

    VastaaPoista