sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

"Tule virkkaamaan kanssamme. Otatko pullaa?"

Sprigin viimeinen silmukka on neulottu, langat on piilotettu ja paita on nyt kuivumassa. 15 metriä jäi lankaa jäljelle. Hetken aikaa kipuilin että neulonko nekin vielä hihoihin, sentti kaksi niistä ehkä olisi tullut. Sitten päätin että paskan marjat, se on hyvä näin. Vielä en tosin tiedä että tuliko siitä nyt maailman ihkuin ja kaikkea. Katsotaan sitten kun se on kuiva.

Eilen ostin Arnen ja Carlosin kirjan. Olen sitä aiemminkin kaupassa plärännyt. Aattelin etten osta kun en siitä kuitenkaan mitään tee. Kirja jäi kuitenkin kaihertamaan, koska Arne ja Carlos nyt vaan ovat jotenkin niin lutusia. 

Ja kyllähän sitä täytyy myöntää että jos nurkissa olisi nyt laarillinen yhteensopivia, samanpaksuisia lankoja, niin olisi tässä jo pari isoäidinneliötä väännetty. 

Sikstoisekseen jopa kirjan plärääminen saa hymyn huulille, niin onhan se silloin hyvä hankinta!

Aatteleppa kun ovesta menisi takapihalle ja nämä miehet istuisivat siellä hymyillen. "Tule virkkaamaan kanssamme. Otatko pullaa, Arne leipoi niitä tänä aamuna. Tässä on on myös raparperimehua, otatko lasillisen?" Kyllä, ottaisin mielelläni!

Toki kirjan ohjeiden selvyydestä voisi sanoa pari sanaa. Esimerkiksi lyhenteitä ei ole selitetty missään. Virkkaustermi kp ei oikein sano mulle mitään. Ohjetta lukemalla ja kuvaa katsomalla päädyin siihen, että se voisi olla kaksoispylväs, eli pitkäpylväs, mutta en ole ihan varma. Samoin että 8 palaa leveä ja 10 pitkä on sopivan kokoinen peitto. Noh, tuota, minkä kokoinen se pala on? Samoin yhdessä kuvatekstissä neulotaan isoäidinneliötä… pikkujuttujahan nämät ovat, minä taidan vaan olla tiukkapipoinen keski-ikäinen täti-ihminen. 

Muutoihan tässä odotellaan postipoikaa, jotta se toisi sen viimeisenkin värin. Sitten pääsisi liikkeelle.

Kissakin odottaa jotain. 

14 kommenttia:

  1. Mulla jäi kaihertamaan se sisutuskirja, mitä katseltiin Akateemisessa. Mutta en oikein keksi, millä perusteilla ostaisin sisustuskirjan, ne kun meinaavat jäädä pariin pläräämiseen. Tosin olihan tuossa sulla jo hyvä lainattava argumentti: jos kirjaa katsomalla tulee hyvälle tuulelle. Pitää miettiä!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13.50

    Ihania lankoja tuossa kuvassa. Ja niin se on usein käännösten kanssa, ovat epätarkkoja. Itse pyrin pysymään pois uusien virikkeiden äärestä n.3 viikkoa, koska työ ja edellisten töiden viimeistely. Olenkin evakossa, koska kaikki patjat tässä taloudessa on viritetty pingotusalustoiksi. Kirjoneule ei kuivu ikinä...mutta onneksi keittiön lattialta on lyhyt matka aamukahvin keittoon. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Op: täällä on just päinvastoin, virikettä kaivetaan jo kissojen ja koirien kera. Tai tässä tapauksessa Arnen ja Carlosin kera, hih!

      Poista
  3. outi: sekin kirja oli kyllä kovin kiva. Vaikka, kuten todettua, niin olisihan se ankeaa asua järven rannalla isossa punamultaisessa hirsitalossa, jossa on isot, korkeat huoneet...

    VastaaPoista
  4. Tagatha18.54

    Hiukkasen huvittaa tuo kansikuvan pohjoismainen kesä, jossa istutaan viltit harteilla... mutta vastaapa mainonta kerrankin todellisuutta! Täytyy käydä selailemassa tuotakin opusta kirjakaupassa, kiitos muuten kommenteista: itse olen niin tumpelo ohjeiden kanssa, että niiden pitää olla todeeeella selvät että jotain valmistakin syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tagatha: se on se Suomen suvi lyhyt ja vähäluminen...

      Poista
  5. Pari neulekirjaa kääntäneenä ja yhden itselleni vieraasta kielestä käännetyn suomennoksen korjanneena sanon, että kyllä himputissa on käsityökirjojen käännösten laadulla väliä! Ikävä tosiasia vaan on, että kaikki kustantajat eivät osaa vaatia kääntäjältä kirjan aihepiirin asiantuntemusta eivätkä varsinkaan maksa käännöstyöstä sellaisia palkkioita, että kääntäjä motivoituisi tekemään työn kunnolla. Kääntäjiä jopa kilpailutetaan, ja halvimmaksi itsensä hinnoitellut saa työn. Mahtavaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija: hyvä kääntäjä on aarre. Päivätöissäni on tullut useamman kerran tapeltua käännösten kanssa. Ja tuo mainitsemasi asia on kyllä tullut turhankin tutuksi. Kummallista ettei hyvästä käännöksestä haluta maksaa, koska kyllä se esim. harrastepuolella on tärkeää että kääntäjä tuntee sanaaton, eikä keksi omia selitteitä asioille. Google kääntäjällä on hauska leikkiä, mutta ei sellaista tekstiä halua painetusta kirjasta lukea.

      Ja kyllä se kp taitaa se pitkäpylväs olla, jolloin lyhenne pitäisi olla pp. Toki jos se sana on norjassa joku dubbel, niin asiaan vihkiytymätön kääntää sen kaksoispylvääksi.

      Poista
  6. Pulla kuulostaa oikein hyvältä, ja varsinkin jos saisi jonkun hetken ihan rauhassa virkkailla vaikka noita neliöitä ilman että stressikäyrä kandityöstä ja töihinpaluusta jatkuvasti nostaa päätään... Ihanan hyväntuulisen oloinen kirja.

    VastaaPoista
  7. A-L: Arne ja Carlos tuskin edes tietävät sanaa stressi. Sinne vaan niitten kanssa virkkaamaan ja raparperimehua juomaan hetkeksi. Se kyllä auttaa. Otatko lisää pullaa?

    VastaaPoista
  8. Kiinnostava tuo esikkopeitto.. Onko muutakin "epätavallisia" kirjassa? Jos kirjastosta löytyy niin hyvin voi lainata ja kopsata pari kiinnostavaa ohjetta muistiin.

    VastaaPoista
  9. Iloinen ilme kirjassa! Onko siellä myös neuleohjeita? Vai pelkkiä virkkuita? (Kirjan nimi kuitenkin viittaa neuleisiin...) Pitänee käydä jossain selaamassa, jos saisin minäkin innoituksen virkata vuosia levänneen isoäidinneliöpeiton valmiiksi.

    VastaaPoista
  10. Heh, samoilla linjoilla :D Ostin kirpputorilta miesten joulupallokirjan ihan vaan tunnelmakuvien vuoksi! Tuo sun kirja oli mulla lainassa kirjastosta viime kesänä ja nautin siitä yhtä lailla! Parasta niissä onkin juuri hyväntuulisuus :D

    VastaaPoista
  11. No on kyllä just sen näköinen kirja jonka katselemisesta tulee hyvälle mielelle! Ja ennen pitkää pitäis tietenki kaivaa esiin virkkuukoukku ja langat.

    VastaaPoista