perjantaina, tammikuuta 24, 2014

Akuutti masennus

Ei oikein suju, Mesan kanssa siis. Kuva on sunnuntailta kun neulomisinto vielä kukoisti, aurinko paistoi ja kissakin lämmitti mukavasti jalkoja. Sen jälkeen onkin sitten ollut neulomusrintamalla yhtä alamäkeä. 

Jokunen ilta sitten purin pikkasen. Torstaina ratkoin kauluksen ja pari eka kierrosta irti lopuista, jotta voin vaihtaa yhden raidan. Ei oikein värit mätsänneet eikä sitten se ainaoikeinkaan näyttänyt erityisen hyvältä. Paljon semmosia kohtia, jotka lievästi sanottuina harmittivat. Ei ole kiva neuloa kötöstystä, joka jo tekovaiheessa arveluttaa erittäin paljon.

Tällä hetekllä vähän tuntuu että tämä kutimus saa jäädä tähän. Mesa kuitenkin on saatava ja pipo punaisena kehittelen tässä uusia visioita. Saas nähdä miten niitten kanssa käy. Olisi vaan eka pitänyt neuloa se Still Lighti loppuun. 


2 kommenttia:

  1. Sitkeyttä kehittelyyn. Mun mummu aina toteaa, että tykkään sit kutoa purkulangasta. ;) Niin ja tyttäreni huokaili, että onpa sinulla ihana kissa... Bertalle siis rapsutuksia yhdeltä pienehköltä kissahullulta.

    VastaaPoista
  2. Kati: bertta miukaisee takaisin, tuolla se lötköttelee saunanlauteilla jälkilämmöissä. Välillä pitää käydä kattomassa ettei se ole saanut lämpöhalvausta :)

    VastaaPoista