torstaina, toukokuuta 16, 2013

Se ois siinä...


...paitsi ettei ole. Harmittaa tässä vaiheessa joutua purkuhommiin, mutta niin se vaan nyt on. Onneksi ei muuta kuin nappilistat ja kaulus, jälkimmäinen kun pönköttää ärsyttävästi. Huomasinhan minä sen pönkötyksen, typerästi ajattelin että kyllä se siitä. Pitäisihän se tietää että ei se koskaan siitä. 

Jos jotain positiivista niin napit ovat löytyneet ja nätit napit löytyikin. Takaisin siis neulomaan. 

12 kommenttia:

  1. Voi ryönä! Onneksi homma on kuitenkin korjattavissa, eikä tarvitse ihan hulluna purkaa.

    VastaaPoista
  2. Purkuhommat ovat syvältä, mutta onneksi lopputulos palkitsee... Itse teen kirjasta tästä seuraavan ohjeen, mutta melko samalla värillä. Taitaa olla tämän kevään hitti väri!

    VastaaPoista
  3. Tiina: paljon helpommalla olisi päässyt kun olisi heti purkanut sen kauluksen eikä typerästi neulonut nappilistoja. Aina ei vaan älyä.

    Krisse: en tiedä miksi mutta kaikki sinapin, likaisen keltaisen ja vihertävät keltaiset tuntutuvat nyt kivoilta.

    VastaaPoista
  4. No höh. Mikähän siinä on, että vaikka jotenkin tietää tekevänsä sutta, niin sitä vain jatkaa katkeraan loppuun saakka? Minäin löysin kivat napit, mutta niitä oli yksi liian vähän. Ostin silti, että ei ihan jees mene täälläkään. Haluttaisi niin jo saada valmista!

    VastaaPoista
  5. Purkaminen on kyllä niin perheestä. Ja mikä siinä onkin, että vaikka "tavallaan" näkee pönkötyksen tai kiemurtelun tai mitä nyt näkeekään, niin silti toivoo, että valmiissa työssä se on ok. Ja sit Puretaan.
    Vaan voitonpuolellahan tuo jo on!

    VastaaPoista
  6. Ei pitäs tietenkään sanoa, mutta lohduttavaa huomata, että muutki harrastaa kyllä se siitä -hölmöilyä. Onneksi ei tarvi sen enempiä purkaa. Näyttää niin verta hienolta, että lopputulos varmasti palkitsee vaivan.

    VastaaPoista
  7. Outi: sen kun tietäisi. Ihmeellistä ha täysin turhaa pään hakkaamista seinään. Tee vähän pidemmät napinvälit? Jos ne sitten riittäisi?

    Peppi: eihän tässä paljoa puutu. Ehkä sitä sillon on semmoisessa mielentilassa, että nyt vaan valmiiksi pönkötyksistä viis. Sitten vaan pitää nöyrtyä...

    Tess: hölmöilyä ja pöljäilyä, voi kuule, sitä tässä osoitteessa piisaa! Eikä varmasti lopu tähän eikä mitään oteta opiksi.

    VastaaPoista
  8. Oletko nyt aivan varma, sisar hyvä?
    Villa on kierteistä vetysidosta. Jos kastelet ja kuivatat laakana ojenneltuna asentoihin, sitten höyrytät niin villan kuitu asettuu juuri siihen muotoon kun haluat. Trikki siinä on että höyrytät ja jätät siihen muotoonsa ( mihin olet höyryttänyt ) etkä ota kuitua vapaaksi ennen kuin se on totaalisen kuiva. Seuraava päivä on hyvä.
    Näin äkkiseltään katsottuna tökötykset ja vedot johtuvat ainoastaan neulepinnan luonteesta- eivät välttämättä neuletiheyden fibasta. Voi olla että olen jälkimmääisessä asiassa väärässä mutta näin silmämääräisesti katsottuna. Manipuloi se hyväksi. Olen melko varma että tuo ei ole edes ongelma.
    Sanawarmistuskin sanoo " works " ja sit jotain muuta. FATE!

    VastaaPoista
  9. Minäkin tekisin tuon kastelun ja laakana kuivaamisen. Tosi upea ja ihanan värinen neule.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi7.17

    Sä olet kyllä tavattoman produktiivinen. Kuinka ehdit neuloa noin paljon?

    VastaaPoista
  11. wrs: kyllä olen varma. se kaulus kun rönötti 180 ° väärässä asennossa ja oli liian iso kaula-aukkoon suhteutettuna. En oikein usko siihen että samassa kohtaa pystyisi kutistamaan ja suurentamaan. Vettähän tälle sitten loppupeleissä näytetään ja oiotaan oksat suoriksi

    enkuli: teen vielä nappilistat ja omepelen hihat paikoileen. sitten upotetaan vetettn ja nuppineulotaan kuosiisnta. Kaulusta ei olisi voinut fiksata tällä menetelmällä.

    nimetön: jaa-a, taitaa olla neulominen semmonen elämäntapa. Cascade on kuitenkin sen verran paksua lankaa ettei kierroksella ole mahdotonta määrää silmukoita. Tunti-kaksi päivässä (joku tv-sarja ja uutiset kaupan päälle) ja valmista tulee.

    VastaaPoista
  12. Saara15.31

    Tsemppiä purkuhommiin! Ihana väri toi keltainen :)

    VastaaPoista