sunnuntaina, toukokuuta 26, 2013

Pihapuhetta



Eilen oli Oulun kaupungin palstapäivä. Arvatkaapas oliko meidän palsta valmiina viljelystä varten? Yhden pisteen vinkki, ei. Pistää vähän harmittamaan, olisi sen verran hyvät kelit tehdä pohjatöitä: kaivella rikkaruohonjuuret ja semmoista. Mutta eipä sitten ei. Saas nähdä milloin on valmista. 
Palstan puutteessa pitää sitten väkerrellä omalla pihalla. Etupihan puolella tulppaanit ovat avautumassa ja ovat nättejä kuin mitkä. 
Etupihalla on myös kolme alppiruusua. Niistä kaksi, Elviira ja Helsingin Ylipisto (tai Haaga), ovat edellisen asukkaan peruja. Viime keväänä ryhmittelin ne uudelleen ja istutin niiden kaveriksi Mikkelin. Joidenkin vuosien kuluttua voi tietty olla ahdasta, koskapa n. 8 vuotta sitten vanhalle pihalleni istuttamani Mikkeli on tänä päivänä n. 150 cm korkea ja vähintään yhtä leveä pensas. 
Alppiruusuille en ole muistaakseni koskaan laittanut talvipeitteitä tai varjostuksia. Keväällä olen antanut niile lämmintä vettä ja kesällä lannoittanut niitä alppiruusun lannoitteella. Hyvin ovat pärjänneet. Näille korkeuksille alppiruusuja valitessa kannattaa katsoa kasvin kestävyys. Esim. Mikkelin pitäisi kestää -37° C pakkasia. 
Alppiruusujen juurella kukkii kirjopikarililjoa. Nämä jaksavat aina hämmästyttää minua: ruudullisia kukkia! Eihän semmoisia voi olla olemassakaan! 
Kirjopikarililjoja on myös takapihalla. Siellä ne on istutettu nauhuksen ja töyhtöangervon juurelle, joiden lehdet peittävät kukkineet liljat. 
Kirjopikarililjojen viereltä löytyy yksi luottokasveistani, pieni särkynyt sydän. Eihän se mikään erikoinen tai jännä ole, mutta kasvi joka kukkii toukokuusta syyspakkasiin on kyllä aika hyvä olla olemassa.
Takapihalla kasvaa myös minun pituinen pilarikatja, herra Pitkänen nimeltään. Se on siirretty vanhalta pihaltani, koska uusi emäntä ei pidä havukasveista. Siirron onnistuminen kyllä vähän epäilytti. Pitkäsellä kuitenkin oli yllätys: se irtosi yhdellä lapionpolkaisulla maasta! Juuripaakku oli kokoluokkaa pesuvati. Tästä toki tuli vaikeuksia uudelleenistuttamisessa. Kovan tuulen tullen kataja meinasi kaatua. Sen juurelle aseteltiin kiviä sekä tukikeppi. Keväällä jännäsin että lähteekö se kasvuun, vähän kun oli nuutuneen näköinen. Olen nyt lellinyt sitä alppiruusujen lannoitteella ja eilen huomasin että uusia neulasia on tulossa ja rutkasti! Ehkä se kotiutuu uudelle paikalleen. Pitkäsen juurella vartio sammakko.
Takapihan kivipolku kaipasi isoa askelmakiveä. Naapuri teutaroi umpeenkasvaneen kukkapenkin kanssa ja minä sitten kärppänä paikalle kysymään että mitä se mahtaa tehdä isoilla kivillä, jotka maan seasta esiin nousivat. Että saisinko minä yhden? Eikä aikaakaan kun siippa sai leikkiä Kivenpyörittäjän kylää. 
Riemastuttava kevään väripilkku on kevätlinnunsilmä. Se kukkii lime-keltaisin kukkasin juuri parhaillaan ja muodostaa mättäittä sekä leviää todella nopeasti. Se on kiva pohjakasvi perennapenkkiin. Vaikka se kasvaakin mättäinä on se ei tukahduta muita kasveja vaan perennat kasvavat sen läpi. 
Lemmikit ovat myös aloittaneet kukintansa ja kohta varmaan patjarikkojen ihanat vaaleanpunaiset pikkukukat aukeavat.
Puutarhatöissä on minulla myös tämmöinen apuri. Innokas kaivamaan kuoppia ja täyttämään ne omilla tuotoksillaan. Toki kaivuut välillä kohdistuvat paikkoihin, joita ei välttämättä tarvitsisi kaivella. Mutta sekös häntä kiinnostaisi.
Kunhan tuo ilma tänään vielä tästä lämpenee, taidan köllähtää takapihan terassin sohvalle neulomaan ja jos sattuu niin että silmä luppasee, niin sitten pitänee ottaa pienet torkut. 
Leppoisaa sunnuntaita!

11 kommenttia:

  1. Onneksi sulla on piha, jota kaivella. Kirjopikarililjoja haaveilen itsekin johonkin penkkiin, sen verran mielenkiintoisen näköisiä ovat.

    Miten se kaupungin asioiden hoito voikin välillä olla vaikeaa. Kuvittelen, ettei Oulun korkeudella vielä ole kiire kylvää, mutta perustutstöitö olisi hyvä tehdä ajoissa, kun vielä on mahdollista saada voitto rikkatuohoista. ;)

    VastaaPoista
  2. morso: sanoppas se. perjantaina traktori kävi pörräämässä pellon, mutta ne paalut jäi sitten laittamatta. Viime vuonna paaluja odoteltiin kynnös jälkeen viikon verran. Siinä ajassa olis kerinnyt hyvinkin kääntämään maan ja perkaamaan juolavehnän ja peltovalvatin juuria aikamoiset kasat.

    kirjopikarililjat ovat ihania! niiden lehdet ovat pieiä, ruohomaisa, joten kukittuaan lakastuvat huomaamattomasti.

    VastaaPoista
  3. Nuo pikarililjat on kyllä taianomaisia kukkia,niin kauniita ja kummallisia.
    Niitä pitäisi omaan penkkiin myös hankkia.

    Tosi kauniita kuvia muutenkin:)

    VastaaPoista
  4. Kerron vain tarinan, ku niistä tykkään, vaikkei tässä ole päätä eikä häntää: Mutta kerran ennen Etelään (eli Ouluun) muuttoa olin käymässä Oulussa muuten vain ja näin ensimmäistä kertaa alppiruusun. se kasvoi kasvitieteellisen puutarhan aitojen ulkopuolella metsäisellä paikalla, eikä siinä ollut kukkia, joten menin vähän hämmennyksiin sen eessä, kun ensimmäinen ajatukseni oli, että ompas hemmetin iso puolukka. Sittemmin olen muuttanut sen verran etelämpään, että Oulukin on täältä katsoen jo ihan kelpo pohjoista. Opiskeluiden perässä piti muuttaa Helsinkiin neljä vuotta sitten, ja olen nyt vuoden asunut Haagassa. Täälä on alppiruusupuisto ja piakkoin ne sielä kukkii taas kaikki. Ja ihan muutama viikko sitten näin tässä taloni nurkilla ensimmäistä kertaa noita ruudullisia kukkia ja olin ihan äimän käkenä ja ihastuksissani, että jopas nyt jotain! Enkä tienny niitten nimeä, ennen ku sie sen täälä kerroit. Niin että kiitos siitä!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi17.06

    Ihanan kesäisen oloista on jo teilläkin.
    Meillä kaivaittaisiin jo vähän vesisadetta.
    -äiti-

    VastaaPoista
  6. Ihanhelmee: ja niitä on kuule valkoisina, ruudullisia nekin. Liljojen sipulit istutetaan syksyllä. Niitä ei ihan joka kaupassa ole, mutta eivät mitään harvinaisuuksiakaan

    Helena: isoja puolukoita :) ihana tarina! Alppiruusut ovat kyllä nättejä kun ovat kukkaloistossaan. Mikkelissa on hauska se kukka kun nupussa ne ovat kirkkaan pinkkejä. Avattuaan kukka on vaaleaakin vaaleampi punainen ja ruskeillla pienillä täplillä somistettu.

    Äiti: juu, täällä on nyt ihanan lämmintä. Pojat ovat käyneet jo uimassakin. Tosin vesi on kyllä niin kylmää etten minä ainakaan sinne halua.

    VastaaPoista
  7. Minä olen muutamana syksynä istuttanut noita kirjopikarililjoja, mutta huonolla menestyksellä. Muistan, miten sinä ja joku muu vinkkasitte viime syksyn istutussession aikana, että ne tulevat keväällä helposti kitketyiksi rikkaruohoina; vähän heinännäköisiä kun ovat. Okei, tänä kevänä en ole kitkenyt (ja jösses, että sitä hommaa onkin nyt sitten kertynyt), mutta siitä huolimatta vain kaksi tosi pientä kirjopikarililjaa on noussut. Ne ovat kitukasvuisen ja jotenkin kuivaneen näköisiä ja pelkään, ettei toinen saa edes nuppuaan auki. Ei sulla mitään vinkkiä ole, missä täällä on munittu. Minkälaisessa paikassa sulla on ne?

    VastaaPoista
  8. Outi: no höh. Mikähän miitä sitten vaivaisi. Etupiha on mulla aamuaurinkoon, sinne paistaa aurinko n. 11 saakka. Takapihalla ne ovat paikassa johon paistaa sitten jotain 12 eteenpäin aina neljään viiteen saakka. Eihän ne ole liian syvällä tai sitten liian kuivassa paikassa? Ja kyllä niitten pitäisi tähän mennesä olla kukkineet, koska minun vastaavien kukat alkavat jo kuihtua. Takapihalla ne tosiaan jäävät parin viikon kuluttua nauhuksen lehtien alle varjoon. Keväällä saavat kanankakkaa siinä missä muutkin rehut.

    VastaaPoista
  9. Ei vitsi kun nättejä kukkia! Ois niin ihanaa kun ois oma piha, superkapealle parvekkeelle kun ei mahdu juuri kauheasti kasveja saatikka sitten mitään istumaryhmää...

    VastaaPoista
  10. Tiina H.23.57

    Meillä oli kanssa palsta paaluttamatta viime viikonloppuna (tuossa Oinaansuon alueella), mutta heti palstapäivän jälkeisenä maanantaina oli paalutettu.

    Onnistuttiin saamaan toinen ruutu aiemman vierestä niin, että menee saran poikki, joten päästiin kaiveleen jo ennen kuin keskelle tulivat paalut paikalleen. Kääntämässä taisivat käydä silloin perjantaina. Aika märkä maa on alempaa, mutta näillä keleillä kuivuu melkein liiankin vikkelästi.

    VastaaPoista
  11. Hei ja Kiitoksia tästä, ihana kurkistaa kauniiseen pihaasi! :)
    Nuo kirjopikarililjat on aivan mielettömiä! ja tuo kevätlinnunsilmä on varmaan oikea värienergiapommi keväällä.

    Minullakin alkaa täällä pihainnostus nostaa pikkuhiljaa päätään. Pihalle on jo hankittu muunmuassa patjarikkoja niiden kauniin värisen kukinnon vuoksi. Jotenkin tuo fuksia-roosa akseli viehättää nyt kovasti. :)

    VastaaPoista