lauantaina, maaliskuuta 30, 2013

Lähes maanista

Siksi kait tätä tilaa voisi kutsua. Mistä ihmeestä tämä virkkaamisen vimma aina keväisin kumpuaa? Lisääntyneestä valosta vai mistä? Syksyllä jos laitettaisiin koukku käteen ja sano että virkkaa niin ei tulisi mitään. Nyt lähinnä mietti että mitä kaikkea voisikaan virkata.
Kun viikolla odottelin paksumpia puuvilloja saapuviksi, virkkasin ohuemmasta (Mandarin Petit) pienen liinan. Ohje siitä aiemmin vilautetusta japanilaisesta kirjasta. Pitää sanoa että kirja oli kyllä ihan mahtava hankinta, sen verran monta ohjetta siitä on jo nyt tekosessa tai tehty.
Hassu juttu että mun liinan keskeltä lähtevät sakarat eivät ole linjassa keskenään, vaan vipattavat. Mutta mitäs tuosta, söpö se on kuitenkin.

Niin ja tänäänhän on lankalauantai! Inspiroivia hetkiä lankojen parissa ihan jokaiselle!

10 kommenttia:

  1. Kiitos inspiraatiosta. Mulle tuli sellainen olo, että voisin tehdä meillekin pitsiliinan! Enpä olis muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin... :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi. Täällä on kohta tyyny valmis - voinen siis yhtyä tuohon ihmettelyysi. Keväällä virkaus totisesti kulkee.:D

    VastaaPoista
  3. En tiedä onko se sitten se lisääntyvä valon määrä vai mikä, mutta itsekin olen huomannut, että keväisin yhtäkkiä innostuu virkkaamaan.

    Ihana pitsiliina.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi12.03

    Kuitti täältäkin, keväällä ja kesällä virkataan ja talvella kudotaan, niin se vaan menee.
    Onkohan kyseessä opittu käyttäytymismalli vai jokin sisäänrakennettu geeneistä tullut toiminnallisuus? ;)

    Kiitos inspiroivasta blogistasi, ja hauskaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Ihania virkkauksia. Minäkin olen virkannut sytömyssyjä ensi kerran, ihan kivaa. Hyvää pääsiäisen jatkoa.

    VastaaPoista
  6. Voi miten kaunis liina! Onko siinä kirjassa hyvät kaaviot malleista, varmaan koska tuskin ymmärrät japania...? ;) Kija näytäää kyllä houkuttavalta, pitää varmaan katsoa onnistuisinko tilaamaan sen. Kun nyt itsekin olen virkkauskoukussa, ja pahasti ja kivasti!

    VastaaPoista
  7. Siis tänne sinun blogiin ei voi tulla ollenkaan, kun täällä on aina kaikkea niin ihanaa, etten kestä! ;)

    VastaaPoista
  8. Tiina: pitsiliinat ovat kyllä vähän siinä hämärän rajamailla, mutta kun nyt vaan oli niin söpö että piti tehdä.

    Outi: kannustushuutoja täältä! Täällä tehdään kansa tyynyä, sitä tuolin päälle tulevaa. Vielä yksi reuna ja sitten kokoaminen ja kookristelu. Niin ja se sisätyynykin pitää varmaan tehdä?

    Emmanuelle: oisko se sitten se valo. Mutta onko sitten olemassa joku virkkaushormoni joka aktivoituu valosta?

    Nimetön: liputan geenien puolesta. Kotona äiti ei muistaakseni virkannut juurikaan koskaan. Ja edesmennyt mummo virkkasi aina, vuoden ympäri.

    Sirkkis: virkkaaminen on koukuttavaa, hih! Hyvää pääsiäistä myös sinulle

    Auli: kaikki virkkuuohjeet ovat kaavioita. Minä en osaa japania sanaakaan ja näin hyvin on ohjeitten kanssa pärjätty. Ihalen niitä ohjeita kun riittää että osaa lukea kuvia.

    Emmi: hihii, kiva kun kuitenkin tulet ;)

    Meiju: iiihhana :)

    VastaaPoista
  9. Söpöinen kyllä tuo liina! Harmi, kun oma virkkauskäteni on käyttökiellossa toistaiseksi. Niin syyhyttäisi...

    VastaaPoista