lauantaina, helmikuuta 23, 2013

Lapanen vesilätäkössä

Vähän semmonen on tämä olo. On taas se aika vuodesta että tämä täti painaa töitä tukka putkella, silmät harittaen. Käsityötieteen ja -taiteen tuotokset jäävät ihan jalkoihin. Kymmentuntisen, minuuttiaikataulutetun työpäivän jälkeen ei lähde eikä irtoa. 
Että jos joku ajatteli että nyt se siellä virkkaa niitä lappusiaan ja on tehnyt jo 157 kappaletta, niin metsään meni arvaus. Onhan niitä toki mielen vieressä pyöritelty ja arvuuteltu että mitä värejä ja miten. Pari pyörylää on tehty, mutta jotenkin ei nyt natsaa. Kuvassa ne näyttävät paljon paremmilta kuin luonnossa. Höh.

Puikoilla on jauhettua muumia menossa. Se taas näyttää kuvassa rumemmalta kuin luonnossa. Puntit siis tasan.
Bertta taasen on kuvauksellinen kuten aina.

5 kommenttia:

  1. Ihania nuo sinun pollukkalaput ja minusta ne näyttää hyviltä.

    VastaaPoista
  2. Täällä on siis samat tunnelmat ja työtilanteet kuin itselläkin. Mutta jahka se aurinko joskus alkaa paistamaan, niin saattaapi olla sitten eri ääni kellossa: aikomoisia patoutumia tässä ehtii kertyä, vai mitä?

    VastaaPoista
  3. Sirkkis: taitaa vähän johtua siitä millä tuulella niitä kattelee. Kun oikein pipo kiristää niin eihän mikään näytä miltään

    Outi: milloinkohan se aurinko on ajatellut paistaa? Eikös se ole ollut pimein talvi miesmuistiin? Sitten kun se kevät ihan oikeastituntuu niin sitten kyllä virkataan niin että tyrät rytkyy.

    Pari pussia kasvien siemeniäkin on tullut ostettua ja palstaakin on jo ajateltu! Että kaitpa se kevät ainakin alitajuntaisesti on mielessä.

    VastaaPoista
  4. Pyörylät näyttää herkkuleivoksilta!

    VastaaPoista
  5. Tunnustusta suat hyvästä työstä ja hienosta blogista;
    http://misluck.blogspot.fi/2013/02/tunnustus.html

    Ja nuo pallukat on joka katontakerralla houkuttelevammat...

    VastaaPoista