torstaina, tammikuuta 17, 2013

Kuin aina ennenkin

Bertta on toipunut hyvin. Se viilettää korvat luimussa erinäisissä hepulikohtauksissaan ylös alas portaita. Haava on saanut olla rauhassa. Toki sitä välillä tutkitaan että mikäs se tämä on ja sitten jatketaan muitten mielenkiintoisempien asioiden parissa.
Välillä painitaan villisti Vihollisen kanssa ja käydään vaihtelun vuoksi repimässä kylppärissä lattiakaivon kansi irti.

Sitten vahditaan ruokapöydän vieressä (huomaa hännän taiteellinen asettelu) kun lapset syövät iltapalaa, jos vaikka olisi jotain herkkua tarjolla? Vaikka jugurttia ja mysliä? (Se on Bertan superherkkua, ja meillä tuleekin välillä kiistaa siitä että kumman lautanen se alunperin olikaan.)

Ainoa mikä on muuttunut on se ettei ulos vonguta. Enää ei tartte herätä useita kertoja yössä siihen että kissa rappaa parvekkeen ovea, ja jos sitä ei kohta avata niin sitten roikutaan verhoissa ja sanotaan kuuluvasti mäy. Että sen suhteen rauha maassa.
Kirjoneulevilliskin etenee tasaisen tappavasti. Eka hiha on edennyt siihen kidutuskuvioon, onneksi sitä ei ole kuin kierros jäljellä. Hihoissa on eri väritys kuin vartalo-osassa, joten se on ihan hauskaa vaihtelua.

11 kommenttia:

  1. Mainio Bertta, kiva että on toipunut hyvin!

    VastaaPoista
  2. Kerjäävä kissa on hauska, meiltäkin löytyy sellainen. Joskus tulee melkein tassurysy, että kukas sen kinkun voileivän päältä syökään!

    VastaaPoista
  3. Bertha on ihq.
    Neulekin on oikein mukava.

    VastaaPoista
  4. Altocumulus: se oli vain se eka ilta kun kissi oli vähän väsynyt, seuraavana päivänä kaikki oli jo ok. Hyvä näin.

    Katja: sen jugurtti-myslin kanssa on yhtä taistoa. Eka se vääntäytyy pöydälle muina kissoina. Sitten ruvetaan tunkemaan kuonoa lautasen reunalle. Siinä vaiheessa lautanen pitää ottaa jo käsiin ja kissa vaan änkeää lähemmäksi. Loppu pitää ahmasta ja antaa lautanen rapsittavaksi kissalle, joka nuolee lautasen puhtaaksi autuas ilme naamallaan

    Wrs: mamman mössykkä, syliin änkyäjä ja saamarin rontti. Välillä näitä kaikkia yhtäaikaa

    VastaaPoista
  5. Todella kauniin näköinen neule tulossa! Sellaista rohkaistun kysymään, että onko tuohon viidellä puikolla neulomiseen jotakin hienoa niksiä siihen, miten puikkojen reunimmaisistakin silmukoista saa nättejä? Minulla kun tuntuu aina ne jäävän löysemmiksi, vaikka kuinka mielestään silmukat kiristää. Ja tuloksena on sitten epätasainen neulejälki pystysuorine juormuineen :(

    VastaaPoista
  6. Arya: jaa, mitähän vinkkiä tuohon osaisi antaa...koitappa vaikka niin että kun aloitat uuden puikon niin pidät sen jo neulotun puikon ikäänkuin samassa tasossa eli et jätä sitä roikkumaan sinne omiin oloihinsa. Eli että puikot ovat kuin jatkumo. Vasta kun olet neulonut pari silmukkaa niin sitten päästät sen puikon roikkumaan. Sitten voit tehdä myösniin että vaihtelet kohtaa joissa puikot vaihtuvat, vaikka kaksi silmukkaa. Eteen tai taaksepäin.

    VastaaPoista
  7. Bertan arkipuuhat kuulostavat kovin tutuilta. Meillä myös Herra Kippuraisen suurinta herkkua on jogurtti. Hää herää sikeimmästäkin unesta peiton alta, kun kuulee jonkun rapsuttavan viimeisiä lusikallisia jogurttipurkista/lautaselta - sehän tarkoittaa, että pääsee nuolemaan jämät! :D

    Kirjoneuleesi näyttää niin kauniilta ja tasaiselta. Takista tulee varmasti kaunis.

    VastaaPoista
  8. Bertta on niin nätti! Mulla oli aikanaan naamaltaan aika saman näköinen kissa, Belinda. Oli muuten fiksu kissa!

    Jos ihan oikeasti häiritsee se, että kissa tulee pöydälle ja meinaa varastaa ruoat, kannattaa tehdä asialle jotain, eikä antaa sille röyhkeydestä palkinnoksi jämiä kipon sisällöstä. Minä asuin kissojen kanssa kimppakämpässä ja asuinkaverin kanssa sääntöihin kuului, että kissat eivät ainakaan ruoan kanssa samaan aikaan ole pöydällä. Toimi kyllä, vaikka vähän opettamista vaatikin. ;)

    VastaaPoista
  9. tiina: Bertalta terveisiä herra Kippuraiselle! Bertasta ne myslihässäkät jugurtin seassa ovat se juttu

    tuazophia: juu, mä tiedän että olen liian lepsu kun annan Bertan tulla ruokapöydälle ruokaa kyttäämään. Toki kun meillä syödään lounasta tai päivällistä kissa ei todellakaan tule pöytään. Ei edes yritä. Aamupala on poikkeus, silloin se mm. nukkuu mun sylissä ja minä myöhästyn töistä kun kutittelen sitä :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
  11. Hih, ihana tuo viimeinen kuva Bertasta. Häntäkin on tosiaan nätisti. Mimosa rakastais kans myslihiutaleita ja se on allerginen viljalle.... :-P Ja vau, miltä sun kirjoneule näyttää! Siitä tulee varmasti upea.

    VastaaPoista