sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Värikkäästi vuotta vaihtaen

Aivan valtava neulemojo! Voisipa kasvattaa toisen käsiparin. Asian ainoa negatiivinen puoli on se että pitkäjänteisyys on kadonnut johonkin. Kaikki mitä aloittaa pitäisi olla heti nyt äkkiä valmista. Vähän huono yhdistelmä. Mutta sillä mennään. Sukkaa, pipoa, lapasta, säärystintä...toisaalta kirjoneulekin kutittelisi käsiä. Näitä vaihtoehtoja kyllä piisaa. Askarrellakin voisi. Että niin pahassa jamassa ollaan.

Lapaset on Järnborn Garnin Raggia. Tein raidottaen kerän päältä ja sisältä, niin ei tullut länttiä. Aikas kivat.
Sukkaa jämistä ja nämät värit oikein soivat. Tosin en tiedä riittävyydestä toiseen pariin, jos loppuvat kesken niin sävelletään sitten.

Toki on sitten se turvallinen harmaa osastokin. Näitä kaikkia kun täällä vuorotellen tikutellaan niin mikäs siinä.

Pakkanen on lauhtunut sen verran että Berttakin tahtoo pihalle. Seikkailee takapihan terassilla ja ravistelee tassujaan lumesta. Terassin ympärillä on sen verran paljon lunta ettei se mene pidemmälle. Sisälle tultuaan vetelee katon kautta ympäri villissään.

ps. laitoin sanavahvistuksen päälle, alkoi tulla spämmiä sen verran ettei jaksa sitä huttua

keskiviikkona, joulukuuta 26, 2012

Tapanina

Joulu on kyllä ihana juttu olemassa! Meidän jouluun on kuulunut pulkkamäkeä, suklaan syöntiä, lekottelua ja lukemista. Star Wars elokuvia, suklaan syöntiä, päiväunia ja kiihkeää joulupukin odotusta. Ja voi sitä riemua kun se pukki sitten saapui! Kiitos kaikille lahjoista. Samoin täällä blogissa hyvää joulua toivottaneille: hyvää tapanin päivää teille :)

Nyt on tultu takaisin kotia ja täällä meno taitaa jatkua suht samoilla teemoilla lisättynä rajuilla Suomi-Ruotsi-otteluilla yläkerrassa.
Neulepeittokin edistyi automatkoilla muutaman lappusen verran, nyt on kasassa 12. Kolmastoistakin on hyvällä mallilla.
Sain myös vision säärystimistä ja pistin ne puikoille samalla kun katsoimme Luke Skywalkerin edistymistä Yodan opeissa. Lankana itse kehrättyä shettistä. Vähän tuo silmukkamäärä tuottaa epävarmuutta, että onko liikaa vai mitä. Pitää varmaan ottaa pari palaa lisää konvehteja ja antaa vain mennä.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2012

Rentoa Joulua!

Kinkku paistuu uunissa ja kaapit on pullollaan suklaata. Pulkkamäessä on käyty ja posket saatu punaisiksi. Nyt taidan ottaa kirjan käteen ja kaivautua sohvan nurkkaan. 
Kuvassa Bertta näyttää kaikille mallia rennosta joulusta, ottakaahan mallia :) 

Hyvää Joulua ihan jokaiselle!

torstaina, joulukuuta 20, 2012

Turbohuivi

Ei se hassu 20 kierrosta sitten riittänytkään. Päätin neuloa kaiken langan loppuun ettei sitten jää semmosta tyhmää pikku nöttöstä nurkkiin pöhisemään.  Muutenkin lanka oli vähän ohuempaa kuin ohjeessa, että tulisi sitten edes jonkun kokoinen.

Tämmönen siitä sitten kehkeytyi:
Metalouse
Metalouse: Stephen West, Metalouse, Knitty talvi 2012
Lanka: itse kehrättyä polwarthia ja kainuun harmasta
Puikot: 4,5 mm
Fiilis: jeppasejee
Kiitos: 500 wattiselle remppalampulle

Aikas kiva malli etten sanoisi ja joutuisa neulottava. Paitsi lopussa kun kierroksella on rapiat päälle 400 silmukkaa. Huivista tuli oikein passelin kokoinen.
Ja sitten se esimerkki kun kuvaaja ei älyä että huivi on lievästi sanottuna huonosti aseteltuna.
Pieni mökötti eilen illalla. Sanoi ettei ole joulufiilistä. Kysyin että mistäs se johtuu, mitä pitäisi tehdä. Laittaa lisää koristeita oli vastaus. Kaivelin sitten koristelaatikon esille, Bertta auttoi innokkaasti. Lisäkoristeiden myötä pienikin ilostui. Joskus enemmän vaan on enemmän :) Nyt kait pitäisi paketoida viimeisetkin lahjat.


sunnuntaina, joulukuuta 16, 2012

Jahkailu seis

Siivosin kylppärit, imuroin, ripustin pyykit ja laitoin ruokaa. Sitten selkeni millä värillä haluan sen huivin tehdä. Ruumillinen työ taitaa auttaa tämmösiin jahkailuihin. Lankaa vaan puikolle ja annetaan mennä.
Enää ei olisi kuin joku hassu 20 kierrosta jäljellä ja huivi on valmis.

lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Valinta ja sen vaikeus

Neulomojo on ollut vähän kateissa, nyt tosin näyttää siltä että se on tekemässä paluuta. Äkkäsin Stephen Westin Metalouse-huivin Knittystä ja se on menoa nyt. Ainoa mikä tuottaa pulmaa on lankavalinta. Että mistä?
Kuvan kaikki langat ovat itsekehrättyjä. Vasemmalta polwarthia, polwarth-silkkiä, yksisäikeistä bfllää ja viimeisenä yksisäikeistä polwarth-silkkiä. Kahden ensimmäisen vyyhdin ongelma voipi olla liian pieni määrä. Kaveriksi sitten varmaa kainuun harmaata tai ehkä tumman ruskeaa suomenlammasta, riippuen muista väreistä? Onpas nyt vaikea päättää.

Kesken lankojen kuvaamisen syliin änkesi kissa, käynnisti kehruumoottorinsa ja alkoi nukkua. Kaikenlaisia häirikköjä liikenteessä.

torstaina, joulukuuta 13, 2012

Sokerileipurit

Leivottiin poikasten kanssa pipareita. Piti jo viime viikonloppuna. Mutta kun pieni sanoi sunnuntai-iltana että maha on kipeä ja oksensi samantien sohvalle suht ison satsin, niin tuli vähän muuta ajateltavaa. Kun oma mahakin rupesi möyryämään, niin viimeisetkin ajatukset leipomisesta haihtuivat ilmaan. Oksujutut nyt eivät ole parhainta viihdettä, vaikka joskus vähän hassuja ovatkin. Sanonpahan vaan että silakat eivät ole kivoja kun pyrkivät vauhdilla ulos suun kautta ja samalla myös nenänstä.
Noh, takasin nyt tähän iltaan ja leipomiseen. Kun kakkuset oli paistettu oli koristelun vuoro. Näytin pojille mitä tehdä ja johan alkoi ukkoa syntyä.
Ukko tähtinapeilla.
Nyt on maha pullollaan glögiä ja pipareita. Tuli sitä taikinaakin syötyä ihan mellevä määrä. Koristelupöydän yläpuolella killuu lisää koristeita. Vähän minua vielä harmittaa se kuusi-episodi, mutta ovathan nämä kattokruuninkin kavereina kivat.
Kuusi-episodin pääsyyllinen mössöttää sohvalla joululehden parissa. Yrittää näytellä viatonta. Mokomakin.


sunnuntaina, joulukuuta 09, 2012

Liisterissä

Kuskattiin lapset mummolaan laatuaikaa viettämään ja otettiin tapetointivehkeet esille. Ensimmäisen vuodan kanssa tuskan hiki virtasi vuodan mennessä kokoajan kieroon. Kauheita ilmakuplia yritti kehkeytyä ja ties mitä hankaluutta. Siitä se sitten lähti ja paranti juoksuaan loppua kohden. Viimeiset vuodat menivät paikoilleen tuosta vain.
Koskaan aikaisemmin en ole tapetoinut joten siihen nähden jälki on aivan erinomaista. Eihän ne kaikki kohdistukset ihan millilleen osu yhteen, tartteeko sitä sitten niin läheltä edes tarkastellakaan?
Työvaiheista oli tarkoitus ottaa kuvia, mutta puuha olikin niin jännää ja kaikkea ettei sitten kyennyt muuta. Eihän se mitään hirveän vaikeaa ollut, liisteri seinään ja tapettia paikalleen. Saa siinä kuitenkin sen verran tarkka olla ja huolellisesti mitata että täyden keskittymisen se vaatii.
Tapetti on Pip Studion Early Bird -kuosia tumman keltaisella pohjavärillä. Tapetissa on helmiäistä, joten se kiiltelee valon osuessa siihen.  Tykkään aivan hirmuisesti miltä tuo seinä nyt näyttää. Kun istuu sohalla neulomassa niin välillä pitää kuikuilla olan yli että miltä se seinä nyt näyttikään.
Sen verran tapetointi tuli uniinkin että näin unta, jossa tapetit olivat yön aikana irroilleet ja rullautuneet seinällä. Bertta oli käynyt rullautuneita vielä repimässäkin. Aamulla pitikin varovasti mennä alakertaan ja katsoa että tapetit ovat paikoillaan. Olivathan ne. Vielä pitää naulata ikkunan pokat paikoilleen niin sitten olisi täysin valmista. Se tosin vaatii naulakaupassa käyntiä.

Lopuksi vielä yhden sylikissan nokka.


perjantaina, joulukuuta 07, 2012

Projektilta näyttää

Tässä taloudessa on aiemminkin lähdetty tulta päin periaatteella että testataanpa vähän. Taas kerran törmäsin Pinterestissä kivaan nelekuvaan, joka jäi kaivelemaan. Että jos vaikka vähän testasi. Muutoinhan neulerintamalla on ollut niin rutikuiva kausi meneillä ettei moista ole nähty aikoihin. Mikään ei nappaa, hotsita taikka kiinnosta saati innosta.

Ensimmäisen palan jälkeen huomasin kiinnostuksen virinneen.

Toinen sitä lisäsi ja
sittenhän saattoi vain antaa mennä. Saas nähdä mitä tässä vielä tapahtuu.
Kissakuulumisista sen verran että Bertalla on ensimmäinen kiima. Sillä on semmoinen rakastan kaikkia ja kaikkea fiilis, se puskee ja kerjää paijaamista. Kieriskelee lattialla sen verran eksoottisissa asennoissa että kissojen Playboy saattaisi olla hyvinkin kiinnostunut. Ja kaiken tämän päälle kujerretaan. Parvekkeellekin pitää aina välillä päästä muttei siellä tarkene kovin montaa minuuttia mahdollisia sulhoja katsastaa.

torstaina, joulukuuta 06, 2012

Yövuoro

Viime yönä  vähän ennen kahta heräsin lasten kinasteluun.
- Kerro sinä äitille.
- Kerro ite.
- Kerro nyt.
- Enkä, kerro ite.

Murisin sitten omasta sängystäni että nyt suut kiinni ja nukutaan.

- Äiti, kun multa tuli oksennus.

Sitten olikin pakko nousta ylös toteamaan että kerrossängyn yläpedillä oli ämpärillinen oksennusta. Sitä oli myös seinällä ja alasängyllä. Ei muuta kuin lakanoita pois sängyistä hengitystä pidätellen. Pesukone pyörimään ja sitä rataa. Pienempi oli sitä mieltä että nyt olisi hyvä sauma kipaista alakertaan avaamaan joulukalenterin luukku. En lämmennyt idealle. Nyt sitten kuulostellaan että onko kyseessä joku tauti vai muuten vaan. Tulevalle viikonlopulle kun olisi jotain muita suunnitelmia:

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2012

Joulun sankari

Meille tuli perjantaina jännää postia. Tilasin Pikkusankarista meidän pienimmälle oman kirjan, jossa pääosassa seikkailee hän itse. Pieni ei osaa vielä lukea mutta oman nimen hän kyllä tunnistaa. Mentiin yhdessä sohvan nurkkaan ja alettiin lukea, kuinka hän pelastaa joulun ja mikä sitä joulua sitten oikein uhkaa. Tarina on mukavan lämminhenkinen ja värikästä kieltä on mukava lukea. Lapsi itse kiinnitti tarinan lisäksi eniten huomiota kuvitustyyliin. Huomautti vähän väliä että kuvat ovat piirrettyjä. Ihmettelin sitä ensin että niinhän ne ovat, niinkuin melkein kaikissa lasten kirjoissa. Sitten hoksasin että mitä hän tarkoittaa: kuvissa näkyy lyijykynän jälki.

Kirja on siis Kuualuskustannuksen Pikkusankari-sarjan kirjoja. Kirjoihin personoidaan lapsen nimi, asuinpaikkakunta, parhaan ystävän nimi jne. Nimiölehdelle sai itse tehdä omistuskirjoituksen. Kirjoja on erilaisia: prinsessaa, palomiestä ja vauvaa. Vauvakirja olisi varmaan aika kiva kastelahja. Meidän kirjamme on tullut meille yhteistyöhengessä. Pikkusankarista kysyivät haluaisinko kirjan ja voisinko siitä sitten mahdollisesti kirjoittaa blogissani. Vähän piti miettiä koska en ole aiemmin tämmöisiin kuvioihin lähtenyt mukaan. Hyvä että lähdin, oli hauska seurata lapsen ilmeitä tarinan edetessä, varsinkin kun oma tai kaverin nimi mainittiin, ja kuinka hän jaksoi kuunnella loppuun saakka. Tämä herra kun ei ole ihmeemmin saduista välittänyt.

Personoiduissa kirjoissa aina vähän huolettaa miten se nimi ja muut asiat on saatu ympättyä sekaan. Omasta mielestäni tässä oli onnistuttu hyvin. Nimen käyttö ei pistänyt silmään eikä tuntunut päälle liimatulta. Kirjan painojälki on hyvää ja muutenkin se tuntuu jämäkältä ja laadukkaalta. Toki kirjan hinta on aika kallis jos vertaa tavan lasten kirjoihin, mutta harvemminhan niissä lapsi itse seikkailee. Oulun näkövinkkelistä voisi tietysti liputtaa sekä oululaisen kirjoittajan että kuvittajan puolesta.
Kirja tilataan netin kautta, valitaan kirja ja vastataan kysymyksiin että mitä tekstiä kirjaan haluaa. Kannattaa sitten huolellisesti lukea ne omat kirjoittamansa tekstit että on sitten oikein painettuna. Toimitusaika näyttää olevan kaksi viikkoa, mutta meidän kirja tuli aivan turbovauhdilla: tiistaina illalla tein tilauksen ja perjantaina se jo oli postilaatikossa. Jos jouluun aikoo tähdätä niin viimeinen varma tilauspäivä on 9.12.

Meilläkin on joulunlaitto alkanut. Tänään pystytin kuusen, mutta tämmöistä kuusenkoristetta en muista hankkineeni:

Näyttää vähän siltä että kuuseen ei muita koristeita mahdu....huoh.