tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Väriä pimeään

Vähän on ollut neulomusrintamalla kuivaa. Vain lasten sukkia ja lapasia. Muutakaan en ole oikein keksinyt ja niitä nyt tarvitaan aina. Tykästyin kovasti siihen miltä hahtuvat näytti tiiviinä neuleena ja tein sitten lapaset.
Myös keltainen on hahtuvaa, jolle annoin rukilla kierteen. Tuli sen verran kivan näköiset että voisin tehdä itsellenikin.

Kehruuspuolella taasen on ihan eri meininki. Postipoika oli tuonut saapumisilmoituksen, ja piti sitten lähteä postiin kesken ruoanlaiton. Ja aikas ihanuuksia sieltä löytyikin:

Polwarthin ja silkin sekoitetta Yummy Yarns UK:lta. Aikas ihanaa mutta niin vaikeaa kuvattava värien puolesta. Värit ovat jalokivimäiset: sininen on oikeasti tummaa petroolia, keltaiset kuin meripihkaa. Aivan mahtavat. Ja tärkein kysymys: mimmoista näistä siten kehrätään? Ohuehko yksisäikeinen Noro-tyyliin voisi olla aika makea. (Kamerassa ei riitä potku, mutta ei välitetä epätarkoista kuvista vaan nautitaan väreistä!)

lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Ei jaksa, ei huvita

Flunssa vaivaa, ei jaksa. Ja kun ulos katsoo niin ei myöskään huvita. Yritä tässä sitten olla pirteä ja positiivinen ja ties mitä. Sen verran on pitänyt toimeentua että neuloin muutamat sukat pikku ipanalle. Sillä kun palelee ulkona aina varpaita. Ostin sille Hulluilta päiviltä talvikengät, joiden kuvittelin olevan lämpöiset. Mitä vielä, varpaat huurteessa. Piti tutkia kenkää tarkemmin. Irrotin huopaisen sisäkengän ja mitäs sen alta löyty: muovinen pohjallinen. No sehän se lämmittää! Tein tilalle huovutetusta villasta ja armeijan sarkakankaasta pohjalliset ja neuloin rukilla kerratusta hahtuvasta paksut ja tiiviit villasukat. Jos vielä palelee niin johan on kumma.

Samaan syssyyn neulasin sitten kahdet muutkin sukat. Pieniä sukkia on siitä kiva neuloa ettei niiden kanssa tartte tahkota niin kovin kauaa.

Ai niin, meidän huusholli on tällä hetkellä tapettivapaa vyöhyke! Tosin ei ole kauaa sillä tilasin Pip Studion tapettia tällä viikolla. Nyt pitäisi malttaa odotella muutama viikko. Olen jo katsonut videoita kuitutapetin kiinnittämisestä. Näyttää lapsellisen helpolta ja sehän se onkin kaikkein vaarallisinta.
Sohvalla maatessani ja yskiessäni keuhojani pihalle olen välillä miettinyt miten olkkarin huonekalut oikein pitäisi laittaa että ne olisivat sillä viisiin että niitä olisi kiva katella. Ei ole vielä mieleen pälkähtänyt. Päässä on kyllä sen verran räkää ettei ihmekään.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Työn jälki

Aamulla katselin työpöytääni ja tuumasin että onpa se taas kunnossa. Eihän se toki sekaisin ole, siinä vain näkyy työn jälki.
No, mikäs tämä megalomaaninen projekti sitten on ollut? Tämmönen huovasta tehty kissakoriste joulukuuseen. Yksi kappale.
Se tympeä ääni on taas palannut takaraivoon huutamaan erinäisiä asioita, joita sen mielestä pitäisi hoitaa. Luulin että se olisi rauhoittunut sillä että eilen hoidin pari joululahjaa, leivoin muffinsseja, maalasin seiniä, neuloin lapsen sukat loppuun, autoin lapsen askartelussa ja Aku Ankatkin lajittelin kansioihin. Mutta ei se anna periksi. Tympeä kaveri, menisi pois. 

lauantaina, marraskuuta 17, 2012

Valoisa aika

Lupasin palata Juneberry-huiviin kunhan olen kotona valoisaan aikaan. Se oikeasti valoisa aika taitaa olla käsillä vasta puolen vuoden kuluttua, joten mennään sillä mitä on.
Juneberry
Malli: Brooklyn Tweed/Juneberry
Lanka: itse kehrättyä
Puikot: 5,5 mm
Fiilis: katsos, katsos!

Lanka tähän huiviin on kehrätty jo kauan sitten. Se on babykamelin ja silkin sekoitetta. Vähän epätasaista koska silkki välillä möykkyyntyi mutta väliäpä hällä. Ensimminen kuvio neulottuna näytti aivan kaamealta, eikä se toinenkaan kuvio mitenkään erityisen kauniilta näyttnyt. Reunuksen kuvio oli jo vähän siedettävämmän näköinen. Eli epäilys oli iso ja suuri neulomisen ajan.
Kuten aina niin pitsineulomisen taika tapahtuu vasta neulomisen jälkeen. Lämpimään veteen likoamaan ja jo se sai pitsin kukkaansa. Nuppineulojen avulla pingotukseen (Berttakin auttoi tässä vaiheessa) ja tzap! pitsihuivi oli syntynyt. Se langan epätasaisuus ei haitannut enää ollenkaan. 
Vähän piti kyllä jännätä langan kanssa että riittääkö. Taisi sitä loppupeleissä muutama metri jäädä jäljelle. Huivi painaa noin 167 g ja metrejä meni joku 440-450. Juneberry on kiva malli ja helppo sekä nopsa neulottava. Paksulla langalla ei tarvita niitä 500 silmukkaa. Suosittelen lämpöisesti. Malli löytyy Brooklyn Tweedin sivuilta.

Leivoin muffinsseja. Bertta auttoi tässäkin puuhassa rapsimalla niin taikinakulhon
kuin kuorruttekulhon. Meidän Matti Apunen. Kukahan kertoisi sille ettei muffinssit välttämättä kuulu kissan ruokavalioon?

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Komentokeskus

Useissa blogeissa on vilahdellut kuvia neulontanurkkauksista. Pitäähän minunkin korteni kekoon kantaa. Kas tässä:

Tämä on se neulonta-asema nro 1. Tuossa jalkalampun katveessa ne useimmat valmistuvat. Rahilla on hyvä säilytellä erinäisiä ohjeita, keskeneräisiä tekeleitä ja lankoja sun muita. Välillä ne kyllä valtavaat sohvapöydänkin. Puikot majailevat sikarilaatikossa, mutta kyllä niitäkin löytyy pöydiltä ja ties mistä. Yksi on ikävästi auton penkin alla. Mokoma. Tarkkasilmäinen saattaa huomata että olkkarissa on tapetin poisto meneillään.
Toinen paikka löytyy sitten yläkerrasta eli se mun oma Nurkka, joka ehkä pikkasen tarvitsisi siivoamista. Nurkassa asustaa myös Aaprami ja täällä myö kahdestaan keppostellaan. Tuolin selkämyksellä odottelee kuvausvuoroaan pari päivää sitten valmistunut Juneberry-huivi. Palataan siihen sitten kun olen kotona valoisaan aikaan.

lauantaina, marraskuuta 10, 2012

Hälsningar från Sverige!

Käytiin toteamassa että Ruotsissakin voi olla kehno sää. Että ei aina auringonpaistetta. Samalla parveiltiin muutaman sadan muun kanssa niin Ikeassa, Icassa kuin parissa muussakin paikassa. Siippa osti vaatimattoman kahden kilon Toblerone "patukan" (tätä minä olen aina halunnut kommentoi hän) ja minä sitten tiirasin erinäisiä jouluun liittyviä asioita. Sekä sitä ihanaa chillä ja suklaalla maustettua glögiä. Nam!

Kiitos kaikista sukkakommenteistanne, eihän se sitten auttanut kuin väsätä se ohje piloxing-tunnin, saunomisen ja kehräämisen lomassa. Aaprami rullineen päätti totella koska olin katsellut interwebsistä vieraita. Mistähän saisi sellaisen 1 400 euroa?

Pikku Unikkojen ohje siis löytyy tuosta sivupalkista ladattavana pdf-tiedostona. Olen oikolukenut sitä tässä jo eräänkin tovin ja tällä hetkellä en enää erota yhtään kirjoitusvirhettä mutta sehän ei siis takaa mitään. Ohjeessa ei ole sen ihmemmin selitetty sukanneulonnan salaisuuksia, ohje on aika suoraviivainen, toivottavasti ei liian. Jos siinä on jotain ylitsepääsemättömän kummallista niin laita viestiä minulle.

Kuviota neulotaan aina yksi väri per kierros, se ei siis ole kirjoneuletta. Kuvio syntyy nostamalla silmukoita. Kaavioon on merkitty mallikerta ja kuvioraita. Mallikertaa toistamalla saat kuviota toisen perään. Lisäksi olen määritellyt kuvioraidan. Kuvioraita on siis yksi unikkoraita. Kuvioraitojen välissä on kolme kierrosta pohjavärillä. Varressa ja teräosassa kavennuksia tehdään pohjavärikierroksilla. Kavennusten jälkeen unikot eivät linjaudu edellisten kuvioraitojen kanssa, mutta eipä sitä valmiissa sukassa niin huomaa. Kavennuskierrosten jälkeen aloita kuvioiden teko samasta kohdin kuin aiemminkin.
Sukan koosta sen verran että minulla on semmoinen 38 jalka, nilkan ympärys on 21,5 cm ja jalkaterän 20 cm. Sukkien lanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä sävyissä Salaatti ja Ärjy. Jos näillä mitoilla neulottu sukka tuntuu pieneltä niin voit lisätä silmukoita, huomaa että mallikerta on jaollinen 10 silmukalla ja sitten varmaan joudut säätämään niin kavennusten kuin kantalapunkin kanssa. Toinen vaihtoehto on ottaa pikkuisen paksumpi lanka.
Ei kait tässä sitten muuta kuin että neulomisiin! Tai minä taidan mennä kehräämään.


ps. Kuvathan ovat taas loistavia. Pitää varmaan hankkia joku 1 000 wattinen lamppu...

perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Väripläjäys pimeään iltaan

Nämät olisivat vihdoinkin valmiit ja tulipa niistä kivat! Olen luvannut tehdä näistä ohjeen. Se on enää tekemistä vaille valmis! Jospa vaikka tässä viikonlopun aikana?

torstaina, marraskuuta 08, 2012

Kehrää kehrää!

Vuosia hyvin palvellut rukinremmi sanoi itsensä irti. Sen jälkeen on ongelmaa piisannut mitä erinäisimmissä muodoissa. Ensin ostin väärän paksuista hauenkoukkusiimaa. Se kyllä pyöritti rullaa ja lyhtyä mutta ei rulla ei vetänyt lankaa. Sitten ostamaan paksumpaa. Mittailtiin ja ommeltiin. Bertta auttoi parhaansa mukaan roikkumalla remmissä kynsin ja hampain kiinni. Kun sitten sain remmin paikoilleen piti todeta ettei se vieläkään toimi niinkuin pitäisi. Yksi rullista ei taaskaan vedä lankaa, toisen vetää joten kuten. Muita ei ole vielä testattu. Onkohan se sitten vieläkin liian ohutta? Tämä on numeroa neljä. Onko sitä paksumpaa, kakkosta? Tai jotain muuta narua, jota voisi käyttää? Vai oliko jottain ainetta jota laitettiin remmiin?

Lankaa kuitenkin saatiin lisää: 61 g / 88 g. Laitoin tuohon sivupalkkiin semmoisen täpän, johon merkkaan aina valmistuneet langat ja paljonko tuli. Tässä suunnittelin että jos saan viikossa valmiiksi 100 g lankaa niin sitten koko kasa on kehrätty....12 viikon kuluttua. No, kuulostaapa tympeältä. Tämä esimerkki varmaan kuitenkin valottaa kehräämiseen kuluvaa aikaa. Toki jos sitä voisi luukuttaa 8 tuntia pivässä niin valmistumistahti olisi varmaan ihan toinen. Kuka sitten kehrää 8 tuntia per päivä onkin sitten ihan eri juttu.

Lopuksi vielä kuva äitin pikku apulaisesta, joka tahtoo osallistua. Harmittaa etten saanut Bertasta kuvaa kun se makasi rukin vieressä rukinremmi jalkojensa ympärille. Ilme oli semmoinen: "mitäs siinä oikein toljotat, normihommia!"

lauantaina, marraskuuta 03, 2012

Terhakka kuin tiskirätti

Siippa repii tapettia, minä vaihdan petivaatteita. Ulkona sataa vettä ja on niin harmaata kuin vain voi olla. Puuhavitamiini on vähissä. Tekisi vain mieli nukkua ja nukkua.
Joululahjaputki on loppusuoralla. Vielä muutama sentti ja viimeistely niin kaikki olisi pulkassa. Mutku niskaa ja hartioita särkee. Olisi kaikenlaista mitä laittaa puikoille mutku ei jaksa. Olen jäänyt koukkuun Sanajahti-peliiin. Olen tosi huono siinä.
Bertta taitaa harmaan sadepäivän vieton. Ehkä otan siitä mallia. Kerkiää ne joululahjat sitten ensi viikollakin saada valmiiksi.